Uutistoimituksessa on paljon outoa kirjoitusasua. ”Hed” tarkoittaa ”otsikkoa”, ”dek” tarkoittaa ”kansi”, ”lede” tarkoittaa ”lyijyä” ja ”graf” tarkoittaa ”graafia” (kuten kappaleessa).
Mitä nämä termit tarkoittavat?
Hed on jutun otsikko. Se on tarpeeksi helppoa.
Dek, joka tunnetaan myös nimellä subhed, on lyhyt lause tai kaksi, joka tiivistää, mistä artikkelissa on kyse. Se ilmestyy yleensä heti hedin jälkeen ja ”auttaa lukijoita saamaan käsityksen jutusta ja tekemään päätöksen siitä, pitäisikö heidän jatkaa koko artikkelin lukemista” (lähde: The Balance). Ilmeisesti se tulee vanhasta hollantilaisesta sanasta ”dek”, joka tarkoittaa ”peittää” (en ole varma, miksi siinä on järkeä, mutta okei).
Tänään verkkouutisissa dek sisältää hakukoneoptimointia (SEO) varten valittua terminologiaa. Eilen kotisivuillamme oli tämä Debbie Reynoldsia kunnioittava artikkeli. Dek on harmaalla merkitty lause suojauksen alapuolella:
Huomaa, että tämä on joskus, mutta ei aina, varsinaisen artikkelin pari ensimmäistä lausetta (tässä tapauksessa se ei ole).
Lede on jutun avauskappale (tai kaksi), jonka tarkoituksena on kiinnittää lukijan huomio. Akateemisessa esseessä tämä vastaisi johdantoa. Tässä Washington Postin artikkelissa, joka käsittelee millenniaalien välttelyä seksin suhteen, lede on ensimmäinen kappale (tai mitä toimittajat kutsuisivat ensimmäiseksi grafiksi): anekdootti 26-vuotiaasta, joka ei ole harrastanut seksiä vähään aikaan.
Pähkinä-grafi eli nutgraf on grafi, jossa on eniten ”lihaa”. Se tulee yleensä pääkirjoituksen jälkeen. Akateemisessa esseessä se olisi verrattavissa tutkielmaan. Ajattele ”pähkinänkuorinen kappale”. Washington Postin artikkelissa tämä olisi kolmas grafi, heti 26-vuotiaan lainauksen jälkeen siitä, miten hän suhtautuu läheisyyteen. Tässä grafiikassa kuvataan tuoretta tutkimusta, jonka mukaan nuoremmat millenniaalit (1990-luvulla syntyneet) ovat seksuaalisessa passiivisuudessa edelliseen sukupolveen verrattuna.
Miksi näiden termien outo kirjoitusasu?
Tässä O’Reilly Publishingin artikkelissa sanotaan, että ”nämä tarkoitukselliset kirjoitusvirheet auttavat erottamaan toimittajan kommentin kirjailijan proosasta”, mikä on jossain määrin järkevää. Tai ehkä sillä haluttiin erottaa vaikkapa ”lede” kirjapainossa käytetystä lyijystä tai jutun ”nutgraf” tekstiin sisältyvästä pylväsdiagrammista. Oli syy mikä tahansa, indiosynkraattinen kirjoitusasu on tullut jäädäkseen.