Ajattelu mustavalkoisena ja mustavalkoisena järjestää maailman ääripäihin: hyvään ja pahaan, kyllä ja ei. Tämä kaksinaisuus saattaa auttaa meitä hahmottamaan maailmaa, mutta totuus on, että useimpia asioita voidaan lähestyä useista eri näkökulmista, mikä lisää harmaan sävyjä muuten selkeisiin vastauksiin. Taipumus jättää huomiotta nämä vaihtoehdot ja monimutkaisuudet, jota kutsutaan absolutistiseksi ajatteluksi, voi vaikuttaa ongelmallisiin ajattelumalleihin.
Absolutistinen ajattelu eli ajattelu totaalisuuden ehdoilla välittyy sanojen ”aina”, ”ei mitään” tai ”täysin” kaltaisten sanojen kautta, ja se esiintyy usein syömishäiriödiagnoosin saaneiden henkilöiden ajatteluprosesseissa sekä affektiivisissa häiriöissä, kuten rajatilapersoonallisuushäiriössä (BPR) ja itsemurha-ajatuksissa. Kognitiivisten psykologien kiinnostuksen kohteena on ymmärtää, miten affektiivisista häiriöistä kärsivät ihmiset ajattelevat, eikä vain sitä, mitä he ajattelevat. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että kaksi kielen osa-aluetta – negatiiviset tunnesanat ja ensimmäisen persoonan pronominien käyttö – ovat yhteydessä masennukseen ja muihin affektiivisiin häiriöihin. Kuitenkin se, miten ihmiset kirjoittavat kokemuksistaan, voi toimia kognitiivisten prosessien implisiittisenä merkkinä.
Clinical Psychological Science -lehdessä julkaistussa artikkelissa tutkijat Mohammed Al-Mosaiwi ja Tom Johnstone selittävät, että ”painopisteen siirtäminen siihen, miten ajattelemme sen sijaan, että ajattelemme mitä ajattelemme, voi antaa paremman käsityksen mahdollisista kognitiivisista mekanismeista, jotka ovat affektiivisten häiriöiden taustalla.”
Artikkelissaan Al-Mosaiwi ja Johnstone esittelevät tutkimuksiaan, joissa he tutkivat absolutistista ajattelutapaa ja sen suhdetta useisiin erilaisiin affektiivisiin häiriöihin. Vain alustavassa empiirisessä työssä on tutkittu sen yhteyttä muihin affektiivisiin häiriöihin, kuten ahdistuneisuuteen ja masennukseen, vaikka sitä käsitellään näiden häiriöiden kognitiivisessa terapiassa.
Al-Mosaiwi ja Johnstone tekivät kolme tutkimusta absolutistisen ajattelun tarkastelemiseksi käyttäen tietokoneohjelmaa 63 Internet-foorumin ja yli 6000 osallistujan viestien tekstianalyysiin. Foorumit mahdollistivat luonnollisen kielen havainnoinnin, mikä lisäsi yleistettävyyttä, jota strukturoitu vastausmuoto ei tarjoaisi.
Tutkijat kehittivät ohjelmaa varten absolutistiset ja ei-absolutistiset sanakirjat. Absolutistinen sanakirja sisälsi sanoja kuten ”täysin” ja ”kokonaan”, kun taas ei-absolutistinen sanakirja tunnisti sanoja kuten ”melko” ja ”jonkin verran”. Ohjelma kontrolloi vääriä positiivisia ilmiöitä, kuten negaatiota ennen absolutistista sanaa (esim. ”ei kokonaan”).
Kaikissa kolmessa tutkimuksessa ohjelma loi indeksin, joka perustui foorumiryhmässä käytettyjen absolutististen sanojen prosenttiosuuteen. Sulkeakseen pois muut affektiivisiin häiriöihin liittyvät tekijät, kuten edellä mainitut negatiiviset tunteet ja persoonapronominit, ohjelma ajoi viestit myös 73 muun ennalta olemassa olevan sanakirjan läpi.
Ensimmäisessä tutkimuksessa tutkijat vertasivat ahdistuneisuudesta, masennuksesta ja itsemurha-ajatuksista kärsivien henkilöiden foorumiryhmiä. Mahdollisten sekoittavien ominaisuuksien käsittelemiseksi tutkijat loivat ”yleisiä” vertailuryhmiä, jotka sisälsivät foorumeita, joilla kontrolloidaan sukupuolta (esim. Ladies Lounge, Askmen), ikää (esim. Student Room nuorelle ryhmälle ja eläkeläisfoorumi vanhuksille), kroonisia fyysisiä sairauksia (astma- ja diabetesfoorumit) ja syöpää (vakavan fyysisen ja psyykkisen ahdistuksen muoto). Kunkin foorumin absolutistinen sanasisältö ei vaihdellut, joten tutkijat pystyivät yhdistämään nämä yleiset ryhmät yhdeksi kontrolliryhmäksi.
Ahdistusta, masennusta ja itsemurhaideologiaa edustavilla ryhmillä oli merkittävästi korkeammat absolutistiset indeksit kuin kontrolliryhmällä. Lisäksi itsemurha-ajatuksia käsittelevän foorumin absolutisti-indeksi oli merkitsevästi korkeampi kuin sekä ahdistus- että masennusfoorumeilla. Verrattaessa absolutistista sanakirjaa 73 vaihtoehtoiseen sanakirjaan ja ei-absolutistiseen sanakirjaan tutkijat havaitsivat, että absolutistinen sanakirja oli vahvin indikaattori ahdistuneisuus-, masennus- ja itsemurha-ajatusten ryhmissä.
Tekijät huomauttavat, että sanakirjat ”negatiivinen tunne”, ”surullinen”, ”vaikuttaa” ja ”tuntea” raportoivat korkeampia absolutisti-indeksejä ahdistuneisuus- ja masennusryhmissä kuin itsemurha-ajatuksia käsittelevässä foorumissa, mikä on paradoksaalinen tulos, joka ei ole sopusoinnussa sen uskomuksen kanssa, jonka mukaan itsemurha-ajatuksia omaavilla ihmisillä on suurempia määriä negatiivisia tunteita.
Toinen tutkimus osoitti, että absolutistiset sanat heijastavat absolutistista ajattelua eivätkä psykologista ahdistusta. Kirjoittajat vertasivat BPD: n ja ED: n foorumiryhmiä, jotka molemmat liittyvät voimakkaasti absolutistiseen ajatteluun, kahteen ryhmään, jotka liittyvät samanlaisiin negatiivisiin tunteisiin, jotka liittyvät vähemmän absolutistiseen ajatteluun: traumaperäiseen stressihäiriöön (PTSD) ja skitsofreniaan. BPD- ja ED-ryhmillä oli huomattavasti korkeammat absolutistiset indeksit kuin sekä PTSD- että skitsofreniaryhmillä. Ensimmäisen tutkimuksen itsemurha-ajatusten ryhmällä oli myös huomattavasti korkeampi absolutistinen indeksi kuin BPD- ja ED-ryhmillä.
Kolmannessa tutkimuksessa tutkijat analysoivat masennuksen ja itsemurha-ajatusten alafoorumeja näistä häiriöistä toipuvien henkilöiden osalta selvittääkseen, säilyykö absolutistinen ajattelu mahdollisena kognitiivisena haavoittuvuutena kokea toinen jakso tulevaisuudessa. Toipuvien alafoorumien absolutistinen indeksi oli merkittävästi suurempi kuin ensimmäisen tutkimuksen kontrolliryhmillä. Tämä tulos on erityisen tärkeä, koska se viittaa siihen, että yksilöillä esiintyy edelleen häiriöihin liittyvää kognitiivista haavoittuvuutta, vaikka he ovat toipumassa.
Jotkin tutkimusasetelman näkökohdat saattavat rajoittaa tulosten tulkintaa ja soveltamista. Erityisesti havainnoiva tutkimusasetelma tarjoaa vähäistä kokeellista kontrollia. Al-Mosaiwi ja Johnstone toteavat myös, että perustarkastuksen lisäksi he eivät pystyneet vahvistamaan, oliko kukin yksilö todella ryhmän edustaja.
Lisäksi absolutistista indeksiä ei voida käyttää diagnostisena tai kliinisenä työkaluna, koska se on vain havainnointi- ja vertailukeino ryhmien välillä. Erillisessä artikkelissa Al-Mosaiwi ja Johnstone selittävät, että ”on tietenkin mahdollista käyttää masennukseen liittyvää kieltä olematta itse masentunut.”
Tulevaisuuden tutkimuksissa voitaisiin käyttää vaihtoehtoista suunnittelua, jolla varmistetaan, että osallistujat edustavat kiinnostuksen kohteena olevia ryhmiä, sekä sisällyttää toimenpiteitä, jotka hyödyntävät heidän motivaatiotaan kirjoittamiseen. Koska absolutistinen ajattelu vaihtelee myös henkilön sisällä ja vaikuttaa siten affektiivisiin oireisiin, tutkijoiden tulisi myös testata absolutistisen ajattelun kokeellisia manipulaatioita yksittäisillä osallistujilla.