Kaltoinkohtelu lähisuhteissa: Defining the Multiple
Dimensions and Terms
Vera E. Mouradian, PhD
National Violence Against Women Prevention Research Center
Wellesley Centers for Women
Wellesley CollegeKäsitteellä ”intiimit suhteet” tarkoitetaan tässä yhteydessä maksimissaan mitä tahansa romanttista ja/tai seksuaalista suhdetta kahden muun kuin biologisesti sukua olevan ihmisen välillä, mukaan lukien seurustelu- tai seurustelusuhteet, suhteet, joissa romanttiset kumppanit asuvat yhdessä samassa taloudessa (avoliitossa), suhteet, joissa kahdella ihmisellä on yhteisiä lapsia, mutta jotka eivät ole enää muodollisesti romanttisesti tai seksuaalisesti tekemisissä toistensa kanssa, sekä avioliitot. Ihannetapauksessa tällaiset suhteet ovat rakastavia ja tukevia, suojelevia ja turvallisia pariskunnan jokaiselle jäsenelle. Valitettavasti jotkut ihmiset, jotka täyttävät nämä kumppaninsa hoivaavat ja myönteiset tarpeet ainakin osan ajasta ja ainakin suhteen alkuvaiheessa, käyttäytyvät myös väärin ja aiheuttavat kumppanilleen (ja usein myös muille) huomattavaa henkistä ja/tai fyysistä kipua ja vahinkoa. Äärimmäisissä tapauksissa väkivaltainen käyttäytyminen päättyy toisen tai molempien kumppaneiden ja joskus myös muiden ihmisten kuolemaan. Muu kuin tappava kaltoinkohtelu voi päättyä, kun parisuhde päättyy. Usein kaltoinkohtelu kuitenkin jatkuu tai pahenee, kun suhde on päättynyt. Näin voi tapahtua riippumatta siitä, onko suhde päättynyt vain toisen osapuolen toimesta vai näennäisesti molemminpuolisella suostumuksella.
Intiimeissä romanttisissa suhteissa esiintyy monenlaista kaltoinkohtelua. Usein samassa suhteessa esiintyy kahta tai useampaa kaltoinkohtelun tyyppiä. Emotionaalinen kaltoinkohtelu edeltää usein fyysistä tai seksuaalista kaltoinkohtelua parisuhteessa, esiintyy sen kanssa ja/tai seuraa sitä (Koss ym., 1994; Stets, 1991; Tolman, 1992; Walker, 1984). Seksuaalista ja ei-seksuaalista fyysistä hyväksikäyttöä esiintyy myös samanaikaisesti monissa hyväksikäyttösuhteissa (Browne, 1987; Mahoney & Williams, 1998; Walker, 1984), ja kuten emotionaalisen hyväksikäytön kohdalla, seksuaalinen ja ei-seksuaalinen hyväksikäyttö ovat usein yhdistettyjä elementtejä samassa hyväksikäyttötilanteessa (Bergen, 1996; Browne, 1987; Finkelhor & Yllo, 1985; Russell, 1990; Walker, 1984).
Kuten Tolman (1992) käsittelee, voi olla jokseenkin keinotekoista erottaa emotionaalinen hyväksikäyttö ja fyysiset hyväksikäyttömuodot toisistaan, koska fyysiset hyväksikäyttömuodot aiheuttavat uhreille myös emotionaalista ja psykologista haittaa, ja molempien hyväksikäyttömuotojen avulla pyritään saavuttamaan valta-asemaa ja kontrollia toista henkilöä kohtaan. On kuitenkin mahdollista, että jokin näistä kaltoinkohtelun muodoista esiintyy myös yksinään. Itse asiassa henkistä kaltoinkohtelua esiintyy usein ilman muita kaltoinkohtelun muotoja. Näin ollen käsitteellisestä ja kokemuksellisesta päällekkäisyydestä huolimatta kaltoinkohtelun eri muodot ovat myös käsitteellisesti ja kokemuksellisesti erotettavissa toisistaan. Lisäksi tutkimusyhteisö käsittelee niitä usein erillisinä, vaikka tämä käytäntö onkin muuttumassa, kun näitä aiheita koskeva tutkimus kypsyy ja edistyy. Romanttisissa intiimeissä ihmissuhteissa esiintyvän kaltoinkohtelun luokkia ovat:
Emotionaalinen kaltoinkohtelu (kutsutaan myös psykologiseksi kaltoinkohteluksi tai aggressioksi, verbaaliseksi kaltoinkohteluksi tai aggressioksi, symboliseksi kaltoinkohteluksi tai aggressioksi ja ei-fyysiseksi kaltoinkohteluksi tai aggressioksi). Psykologista/emotionaalista kaltoinkohtelua on luonnehdittu eri tavoin seuraavasti: ”sellaisten verbaalisten ja nonverbaalisten tekojen käyttö, jotka loukkaavat toista symbolisesti, tai uhkausten käyttö toisen vahingoittamiseksi” (Straus, 1979, s. 77); ”käyttäytyminen, jota voidaan käyttää uhrin terrorisoimiseen. …joihin ei liity fyysisen voiman käyttöä” (Shepard & Campbell, 1992, s. 291); ”henkisen vahingon suora aiheuttaminen” ja ”uhrin hyvinvointiin kohdistuvat uhkaukset tai rajoitukset” (Gondolf, 1987) sekä ”…jatkuva prosessi, jossa yksi yksilö systemaattisesti pienentää ja tuhoaa toisen sisäistä minää”. Uhrin olennaisia ajatuksia, tunteita, käsityksiä ja persoonallisuuden piirteitä vähätellään jatkuvasti.” (Loring, 1994, s. 1).
Psykologista/emotionaalista kaltoinkohtelua pidetään tärkeänä kaltoinkohtelun muotona, koska monet naiset kertovat sen olevan yhtä haitallista tai pahempaa kuin fyysinen kaltoinkohtelu, jota he kokevat (Follingstad, Rutledge, Berg, Hause, & Polek, 1990; Walker, 1984) ja koska sillä on tärkeä rooli suhteen yleisen hyväksikäyttödynamiikan luomisessa ja ylläpitämisessä (Boulette & Anderson, 1986; Dutton & Painter, 1981; Dutton & Painter, 1993; Loring, 1994; NiCarthy, 1982, 1986; Romero, 1985). Psykologisesti ja/tai emotionaalisesti väkivaltaiseksi katsottuja käyttäytymismuotoja ovat muun muassa:
Huutelu
Kumppanin solvaaminen
Kumppanin kiroileminen tai nimittely
Kumppanin haukkuminen tai pilkkaaminen; Kumppanin solvaaminen
Kumppanin haukkuminen tai haukkuminen muiden ihmisten edessä
Kumppanin fyysisen ulkonäön tai älyn väheksyminen
Puheiden sanominen kumppanin järkyttämiseksi tai pelottelemiseksi; Käyttäytyminen välinpitämättömästi kumppanin tunteista
Pannaan kumppani tekemään nöyryyttäviä tai alentavia asioita
Vaaditaan kuuliaisuutta päähänpistoja kohtaan
Pannaan kumppani määräilemään/kohtelemaan häntä kuin palvelijaa
Vihastutaan, kun kotitöitä ei tehdä, kun halutulla tai toivotulla tavalla
Kateellinen ja epäluuloinen käyttäytyminen kumppanin ystäviä ja sosiaalisia kontakteja kohtaan
Kumppanin ystävien ja/tai perheen väheksyminen
Kumppanin ajankäytön ja olinpaikan tarkkailu
Kumppanin puheluiden tai sähköpostiviestien tarkkailu
Kumppanin puheluiden tai sähköpostiviestien tarkkailu.sähköpostiyhteydenpitoa
Poistuminen huoneesta riidan tai kiihkeän keskustelun aikana
Murjottaminen ja kieltäytyminen puhumasta jostain asiasta
Päätösten tekeminen, jotka vaikuttavat molempiin henkilöihin tai perheeseen, kuulematta kumppaniaan tai sopimatta asiasta kumppanin kanssa
Päätösten tekeminen, jotka vaikuttavat molempiin henkilöihin tai perheeseen kuulematta kumppaniaan tai sopimatta asiasta kumppaninsa kanssa
Kiintymyksen epääminen
Uhkailu parisuhteesta lähtemisellä
Tekeminen jotain kumppanin kiusaksi
Resurssien, kuten rahan, epääminen
Kieltäytyminen osallistumasta kotitöihin tai lastenhoitotöihin
Kumppanin puhelimen käytön rajoittaminen ja/tai auton käytön rajoittaminen
Ei anneta kumppanin poistua yksin kotoa
Kerrotaan kumppanille, että hänen tunteensa ovat järjettömiä tai hulluja
Käännetään muut ihmiset kumppania vastaan
Syyllistetään kumppania ongelmista ja/tai väkivaltaisesta käytöksestä
Edistetään kumppania työskentelemästä tai koulunkäynnistä
Estä kumppania seurustelemasta ystävien kanssa ja/tai tapaamasta perhettään
Estä kumppania hakeutumasta lääkärinhoitoon tai muunlaiseen apuun
Heittää esineitä (mutta ei kumppaniaan)
Lyömällä tai potkimalla seinään, huonekaluja, ovia jne.
Sormen tai nyrkin heiluttaminen kumppanille
Uhkaavien eleiden tai ilmeiden tekeminen
Uhkaaminen kumppanin henkilökohtaisen omaisuuden tuhoamisella tai tuhoamisella
Uhkaaminen käyttää fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa kumppaniaan kohtaan
Ajaminen vaarallisesti kumppanin ollessa autossa tietoisena tahallisena tekona pelottelemiseksi tai pelottelemiseksi
Käyttää kumppanin lapsia uhkailuun (esim.g., kidnappauksella uhkaaminen)
Väkivallalla uhkaaminen kumppanin lapsia, perhettä, ystäviä tai lemmikkejä kohtaan
(Nämä esimerkit perustuvat kohtiin, jotka on saatu erilaisista mittareista, joita on käytetty mittaamaan emotionaalista aggressiivisuutta romanttisissa ja perheellisissä parisuhteissa, mukaan lukien Follingstadin ym. tekemät, 1990; Hudson & McIntosh, 1981; Marshall, 1992a, 1992b; NiCarthy, 1982, 1986; Pan, Neidig, & O’Leary, 1994; Shepard & Campbell, 1992; Stets, 1991; Straus, 1979; Straus & Gelles, 1986; Straus, Hamby, Boney-McCoy & Sugarman, 1996; Tolman, 1989).
Taloudellinen hyväksikäyttö. Tätä voitaisiin pitää emotionaalisen kaltoinkohtelun alaluokkana, koska sillä on monia samoja tehtäviä kuin emotionaalisella kaltoinkohtelulla ja sillä on joitakin samoja emotionaalisia vaikutuksia uhreihin. Se voidaan kuitenkin erottaa toisistaan siten, että siinä keskitytään estämään uhreja hankkimasta tai ylläpitämästä minkäänlaista taloudellista omavaraisuutta tai resursseja ja pakotetaan uhri aineelliseen riippuvuuteen hyväksikäyttökumppanista (eli tämän käyttäytymisen tarkoituksena on tehdä uhri täysin riippuvaiseksi hyväksikäyttökumppanista aineellisten perustarpeiden, kuten ruuan, vaatteiden ja suojan, tyydyttämisessä tai keinojen hankkimisessa niiden saamiseksi). Halu eristää uhri muista ihmisistä voi kuitenkin olla myös yksi taloudellisen hyväksikäytön motiiveista (ks. sosiaalinen eristäminen jäljempänä). Käyttäytymistapoja, jotka voivat johtaa kaltoinkohtelun uhrin aineelliseen riippuvuuteen hänen (tai hänen) pahoinpitelijästään (joista osa on jo lueteltu laajemmassa emotionaalisen kaltoinkohtelun kategoriassa), ovat muun muassa silloin, kun kaltoinkohteleva osapuoli:
Tekee rahapoliittisia tai sijoituspäätöksiä, joita kumppani saattaa vastustaa ja jotka vaikuttavat molempiin henkilöihin ja/tai perheeseen kuulematta kumppania tai sopimatta asiasta kumppanin kanssa
Pidättää resursseja, kuten rahaa, tai käyttää suuren osan perheen budjetista itselleen- itselleen, jolloin jäljelle jää vain vähän rahaa ruoan ostamiseen ja laskujen maksamiseen
Ei suostu osallistumaan kotitöihin tai lastenhoitovelvollisuuksiin, jotta kumppani voi käydä töissä
Valvoo kumppanin oikeutta käyttää perheen autoa tai muita kulkuvälineitä
Ei anna kumppanin käyttää kumppania poistumaan yksin kotoa
Estä tai kieltää kumppania työskentelemästä tai osallistumasta kouluun tai ammattitaitoa edistäviin koulutustilaisuuksiin
Häiritsee työsuoritusta ahdistelemalla ja tarkkailemalla kumppania häiritsevillä ja valvovilla toimilla, kuten usein toistuvilla puhelinsoitoilla tai käynneillä työpaikalla (siinä toivossa, että kumppani saisi potkut, esimerkiksi).
Sosiaalinen eristäytyminen. Myös tätä voitaisiin pitää emotionaalisen kaltoinkohtelun alaluokkana, koska se palvelee monia samoja toimintoja kuin emotionaalinen kaltoinkohtelu. Sen voi erottaa siitä, että siinä keskitytään häiritsemään ja tuhoamaan tai heikentämään uhrin tukiverkostoa ja tekemään uhrin kokonaan tai suurelta osin riippuvaiseksi kaltoinkohtelevasta kumppanista tiedonsaannin, sosiaalisen kanssakäymisen ja tunnetarpeiden tyydyttämisen osalta. Uhrin sosiaalinen eristäminen lisää pahoinpitelijän valtaa uhriin, mutta se myös suojaa pahoinpitelijää. Jos uhrilla ei ole kontakteja muihin ihmisiin, tekijä ei joudu yhtä todennäköisesti kohtaamaan oikeudellisia tai sosiaalisia seurauksia käytöksestään, eikä uhri saa yhtä todennäköisesti apua, mukaan lukien apua, joka voi johtaa suhteen päättymiseen. Väärinkäytöksiä, jotka voivat johtaa hyväksikäytön uhrin sosiaaliseen eristäytymiseen (joista osa lueteltiin jo edellä laajemmassa emotionaalisen hyväksikäytön kategoriassa), ovat muun muassa seuraavat:
Kumppanin ystävien ja sosiaalisten kontaktien mustasukkaisuus ja epäluuloisuus;
Kumppanin ystävien ja/tai perheen väheksyminen
Kumppanin ajankäytön ja olinpaikkojen valvominen
Kumppanin puhelimen ja/tai auton käytön rajoittaminen; kumppanin kieltäminen poistumasta yksin kotoa
Kumppanin estäminen työskentelemästä tai käymästä koulua
Toiminta, jonka tarkoituksena on kääntää muut ihmiset kumppania vastaan
Kumppanin estäminen seurustelemasta ystäviensä kanssa ja/tai tapaamasta perhettään
Kumppanin estäminen hakeutumasta lääkärinhoitoon tai muuhun apuun; uhkailu niiden muiden ihmisten henkeä tai hyvinvointia kohtaan, joiden kanssa kumppani saattaa olla yhteydessä.
Fyysinen hyväksikäyttö (kutsutaan myös fyysiseksi aggressioksi tai hyväksikäytöksi; lähisuhdeväkivalta tai hyväksikäyttö; avio-, perhe-, avio- tai seurustelu- tai seurusteluväkivalta tai hyväksikäyttö). Fyysinen aggressio lähisuhteiden yhteydessä on määritelty ”teoksi, joka tehdään tarkoituksella tai havaitulla tarkoituksella aiheuttaa fyysistä kipua tai vammaa toiselle henkilölle” (Straus & Gelles, 1986). Kyseessä on käyttäytyminen, jonka tarkoituksena on vähintäänkin aiheuttaa uhrille tilapäistä fyysistä kipua, ja siihen kuuluvat suhteellisen ”vähäiset” teot, kuten läpsiminen avokämmenellä, ja vakavat väkivallanteot, jotka johtavat loukkaantumiseen ja/tai kuolemaan. Sitä voi esiintyä vain kerran tai satunnaisesti ja harvoin parisuhteessa, mutta monissa suhteissa se on toistuvaa ja kroonista, ja sen esiintymistiheys ja vakavuus lisääntyvät ajan myötä.
Fyysiseen hyväksikäyttöön kuuluvat muun muassa:
Sylkeminen
Lyöminen tai lyöminen avokämmenellä
Hakkaaminen (ei leikkimielisesti)
Rapiminen
Töniminen; töniminen; tarttuminen
Käden vääntäminen tai taivuttaminen
Tukasta vetäminen
Lyöminen tai lyöminen nyrkillä
Esineiden heittäminen kumppania kohti
Lyöminen kovilla tai terävillä esineillä
Potkiminen; pureminen (ei-leikkimielisesti)
Kumppanin heittäminen tai vartalollaan lyöminen esineitä, seiniä, lattiaa, kulkuneuvoa vasten, maata vasten, jne.
Työntäminen tai töniminen tai kumppanin raahaaminen portaita alas tai joltakin korotetulta tasanteelta tai korkeudelta
leikkaaminen; kiehauttaminen tai polttaminen
Henkilön pakottaminen ulos liikkuvasta ajoneuvosta
Kumppanin pitäminen kiinni tai sitominen kumppanin pidättämiseksi vastoin hänen tahtoaan
Kumppanin lukitseminen huoneeseen, kaappiin, tai muuhun suljettuun tilaan
Kuristaminen tai kuristaminen
Hakkaaminen
Hukuttamisyrityksen tekeminen
Aseella uhkaaminen
Yritys käyttää asetta kumppaniaan
Esitys käyttää asetta kumppaniaan vastaan
Tosiasiallisesti käyttää asetta kumppaniaan vastaan
(Nämä esimerkit perustuvat eri mittareiden kohtiin, joita on käytetty fyysisen aggression mittaamiseen perhepariskunnissa, sekä perhe- ja seurusteluväkivaltaa koskevaan tutkimukseen, mukaan lukien Gondolf, 1988; Gray & Foshee, 1997; Hudson & McIntosh, 1981; Makepeace, 1986; Marshall, 1992a, 1992b; Pan, Neidig, & O’Leary, 1994; Shepard & Campbell, 1992; Straus, 1979; Straus & Gelles, 1986; Straus, Hamby, Boney-McCoy, & Sugarman, 1996; Tjaden & Thoennes, 2000).
Seksuaalinen hyväksikäyttö. (Tähän luokkaan kuuluvat avioliitossa tapahtuva raiskaus ja seurustelu- tai avopuolison tekemä raiskaus. HUOMAUTUS: Tässä kategoriassa luetellut käyttäytymismuodot voivat kohdistua myös muihin ihmisiin kuin romanttisiin kumppaneihin, ja ne kuuluisivat myös laajempiin seksuaalisen väkivallan, insestin ja raiskauksen määritelmiin. Jos haluat lisätietoja tästä aiheesta, voit lukea Dean Kilpatrickin artikkelin Raiskaus ja seksuaalinen hyväksikäyttö (Rape and Sexual Assault Overview) täältä tai Mary Kosssin artikkelin Raiskausten yleisyys (Rape Prevalence) täältä, tai katso Patricia Mahoneyn artikkeli avioliitossa tapahtuvasta raiskauksesta tai Kim Sloten ja Carrie Cuthbertin artikkelit parisuhdekumppanin seksuaalisesta väkivallasta eri kulttuureissa tämän verkkosivuston International Perspectives -osiossa) Seksuaaliseen hyväksikäyttöön kuuluvat raiskauksen oikeudelliseen määritelmään kuuluvat käyttäytymismuodot sekä fyysiset pahoinpitelyt, jotka kohdistuvat henkilön seksuaalisiin ruumiinosiin, ja seksuaalisten pyyntöjen esittäminen, joka ei miellytä kumppania (Marshall, 1992a; Shepard & Campbell, 1992). Se oli myös määritelty käsittämään ”… seksiä ilman suostumusta, seksuaalista väkivaltaa, raiskausta, lisääntymisoikeuksien seksuaalista kontrollia ja kaikkia seksuaalisen manipuloinnin muotoja, jotka tekijä suorittaa tarkoituksenaan tai havaitunaan aiheuttaa toiselle henkilölle emotionaalista, seksuaalista ja fyysistä alennustilaa” (Abraham, 1999, s. 592).
Seksuaaliseen hyväksikäyttöön kuuluvat muun muassa:
Seksin vaatiminen, kun kumppani ei ole halukas
Kumppanin vaatiminen tai pakottaminen seksuaaliseen toimintaan, joka on kumppanille epämiellyttävää
Peniksen pakottaminen kaikenlaiseen penetraatioon (suuhun, emättimeen tai peräaukkoon)
Kumppanin fyysisesti pakottaminen kaikenlaisiin seksuaalisiin tekoihin (esim, aseilla uhkaamalla tai niitä käyttämällä tai uhkaamalla tai käyttämällä muita keinoja ruumiinvamman aiheuttamiseksi)
Esineen tai sormien käyttäminen kumppaniin seksuaalisella tavalla vastoin tämän tahtoa
Alkoholi- tai huumausaineiden käyttäminen kumppaniin seksin saamiseksi, kun kumppani oli (ja/tai olisi) haluton
Fyysiset hyökkäykset kumppania kohtaan kumppanin seksuaalisiin ruumiinosiin
Synnytysvalvontaan puuttuminen
Riskipitoisiin seksuaalikäytäntöihin suostuminen (kuten kieltäytyminen kondomin käytöstä, kun tiedetään tai epäillään sukupuolitautia)
Pornografiaan osallistumisen pakottaminen tai siihen pakottaminen
Seksuaaliseen kanssakäymiseen pakottaminen tai siihen pakottaminen toisten läsnä ollessa, mukaan lukien lapset
Pakotettu tai pakotettu prostituutioon tai ilman suostumusta tapahtuvaan seksuaaliseen kanssakäymiseen muiden kuin ja/tai kumppanin lisäksi
Pakotettu tai pakotettu seksi eläinten kanssa
Pakotettu tai pakotettu osallistuminen orjuuteen tai muuhun sadomasokistiseen toimintaan
(Nämä esimerkit perustuvat romanttisissa parisuhteissa esiintyvää seksuaalista aggressiivisuutta mittaavien erilaisten mittareiden osioihin ja raiskauksia koskeviin tutkimuksiin, seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön avioliitossa, mukaan lukien Koss & Gidycz, 1985; Koss & Oros, 1982; Marshall, 1992a, 1992b; Molina & Basinait-Smith, 1998; Pan, Neidig, & O’Leary,1994; Shepard & Campbell, 1992; Tjaden & Thoennes, 2000; Walker, 1984; Wingood & DiClimente, 1997).
Stalking. (tunnetaan kliinisesti myös pakkomielteisenä seuraamisena. Tämäntyyppinen käyttäytyminen voi kohdistua myös ihmisiin, joiden kanssa tekijällä ei ole ollut romanttista suhdetta, ja siihen voi liittyä muitakin motiiveja kuin seksuaalisia tai ”rakastuneita” motiiveja — erityisesti vihaa, vihamielisyyttä, vainoharhaisuutta ja harhoja. Katso lisätietoja tästä ongelmasta Mindy Mechanicsin artikkelista Stalking). Stalking on määritelty eri tavoin seuraavasti: ”…tietoista ja toistuvaa seuraamista, häirintää tai uhkailua. . . ” (Fremouw, Westrup, & Pennypacker, 1997, s. 667); ”vastaajan kantelijaan kohdistama ei-toivottu ja ei-toivottu käyttäytyminen, joka on vähintään hälyttävää, ärsyttävää tai häiritsevää, kaksi tai useampia tapauksia. . .” (Harmon, Rosner, & Owens, 1998, s. 240); ”. . . tiettyyn henkilöön kohdistuva käyttäytyminen, johon liittyy toistuvaa visuaalista tai fyysistä läheisyyttä; ei-sensuaalista viestintää; sanallista, kirjallista tai hiljaista uhkailua; tai näiden yhdistelmää, joka aiheuttaisi pelkoa kohtuullisessa ihmisessä (toistuvalla merkityksellä kahteen tai useampaan otteeseen)” (Tjaden & Thoennes, 2000)”; ja ”toisen henkilön tahallinen, pahantahtoinen ja toistuva seuraaminen ja häirintä, joka uhkaa hänen turvallisuuttaan” ja ”epänormaali tai pitkäaikainen tiettyyn henkilöön kohdistuva uhkailun ja häirinnän malli” (Meloy & Gothard, 1995, s. 258 & 259).
Lähisuhdeväkivallan muotona ahdistelu liittyy usein eroon tai romanttisen suhteen päättymiseen. Jotkin edellä lueteltuihin emotionaalisen kaltoinkohtelun, taloudellisen kaltoinkohtelun ja sosiaalisen eristämisen kategorioihin luokitelluista käyttäytymistavoista, joita esiintyy sekä ehjissä että päättyneissä parisuhteissa, voidaan kuitenkin luokitella myös stalking-käyttäytymiseksi. Walker ja Meloy (1998) ovat esittäneet, että koskien ehjiä intiimejä romanttisia suhteita ahdistelu on ”äärimmäinen muoto tyypillisestä parisuhteen välisestä käyttäytymisestä, joka on seurantaa, tarkkailua ja ylenpalttista omistushalukkuutta, ja aiheuttaa pelkoa” (s. 140). Kansallisen naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan tutkimuksen (National Violence Against Women Survey) (Tjaden & Thoennes, 1998) tulokset osoittavat, että monet naiset, jotka joutuvat lähisuhdekumppanin ahdistelemiksi (36 %), joutuvat kumppaninsa ahdistelemiksi sekä parisuhteensa aikana että sen päätyttyä.
Vainvontaan kuuluvat muun muassa seuraavat käyttäytymismuodot:
Kumppanin salaa seuraaminen ja/tai vakoilu
Kumppanin palkkaaminen seuraamaan tai vakoilemaan kumppania
Kumppanin uhkailu suullisesti (implisiittisesti tai eksplisiittisesti) puhelinsoitoilla tai viesteillä puhelinvastaajaan, kirjallisella tai sähköisellä kirjeenvaihdolla tai henkilökohtaisesti
Korttien, kirjeiden, lahjojen tai muiden pakettien lähettäminen jne. kumppanin kotiin tai toimistoon tai jättämällä tällaisia tavaroita kumppanin kotiin, toimistoon tai kumppanin ajoneuvoon tai ajoneuvoon sopimattomasti (esim, epäsopivasti suhteen asemaan nähden)
Esiintyminen paikoissa, joissa kumppani käy, ja odottaminen, että kumppani näkee hänet vilaukselta
Uhkailu vahingoittaa tai tuhota kumppanin henkilökohtaista omaisuutta
Vahingoittaa tai tuhota kumppanin henkilökohtaista omaisuutta
Varastaa kumppanilta
Varastaa kumppanilta
Varastaa kumppania tai kumppania lähellä olevaa henkilöä
(Fremouw, Westrup, & Pennypacker, 1997; Harmon, Rosner, & Owens, 1998; Tjaden & Thoennes, 1998, 2000; Walker & Meloy, 1998).
Abraham, M. (1999). Seksuaalinen hyväksikäyttö eteläaasialaisten maahanmuuttajien avioliitoissa. Violence Against Women, 5, 591-618.
Bergen, R. K. (1996). Vaimon raiskaus: Selviytyjien ja palveluntarjoajien reaktioiden ymmärtäminen. Thousand Oaks, CA: Sage.
Boulette, T. R. & Andersen, S. M. (1986). ”Mielenhallinta” ja naisten pahoinpitely. The Cultic Studies Journal, 3, 25-34.
Browne, A. (1987). Kun pahoinpidellyt naiset tappavat. New York: The Free Press.
Dutton, D. G. & Painter, S. (1993). Pahoinpidellyn naisen oireyhtymä: pahoinpitelyn vakavuuden ja katkonaisuuden vaikutukset. American Journal of Orthopsychiatry, 63, 614-622.
Dutton, D. G. & Painter, S. (1981). Traumaattinen sitoutuminen: emotionaalisten kiintymyssuhteiden kehittyminen pahoinpidellyissä naisissa ja muissa ajoittaisen hyväksikäytön suhteissa. Victimology, 6, 139-155.
Finkelhor, D. & Yllo, K. (1985). Lupa raiskaukseen: Vaimojen seksuaalinen hyväksikäyttö. New York: Holt, Rinehart, & Winston.
Follingstad, D. R., Rutledge, L. L., Berg. B. J., Hause, E. S., & Polek, D. S. (1990). Emotionaalisen hyväksikäytön rooli fyysisesti väkivaltaisissa suhteissa. Journal of Family Violence, 5, 107-120.
Fremouw, W. J., Westrup, D., & Pennypacker, J. (1997). Stalking kampuksella: The prevalence and strategies for coping with stalking. Journal of Forensic Science, 42, 666-669.
Gondolf, E. W. (1988). Keitä nuo tyypit ovat? Kohti pahoinpitelijöiden käyttäytymistypologiaa. Violence and Victims, 3, 187-203.
Gondolf, E. W. (1987). Pahoinpiteleville miehille tarkoitettujen ohjelmien arviointi: ongelmia ja näkymiä. Journal of Family Violence, 2, 95-108.
Gray, H. M. & Foshee, V. (1997). Adolescent dating violence: Yksipuolisen ja molemminpuolisen väkivaltaisen profiilin erot. Journal of Interpersonal Violence, 12, 126-141.
Harmon, R. B., Rosner, R., & Owens, H. (1998). Sukupuoli ja väkivalta pakkomielteisten ahdistelijoiden oikeuslääketieteellisessä populaatiossa. Psychology, Public Policy, and Law, 4, 236-249.
Hudson, W. W. & McIntosh, S. R. (1981). Puolison pahoinpitelyn arviointi: kaksi mitattavaa ulottuvuutta. Journal of Marriage and the Family, 43, 873-886.
Koss, M. P. & Gidycz, C. A. (1985). Seksuaalisia kokemuksia koskeva tutkimus: Reliability and validity. Journal of Consulting and Clinical Psychology, 53, 422-423.
Koss, M. P., Goodman, L. A., Browne, A., Fitzgerald, L. F., Keita, G. P., & Russo, N. F. (1994). No Safe Haven: Male Violence Against Women at Home, at Work, and in the Community (Miesten naisiin kohdistama väkivalta kotona, työpaikalla ja yhteisössä). Washington, D. C: American Psychological Association.
Koss, M. P. & Oros, C. J. (1982). Seksuaalisia kokemuksia koskeva kyselytutkimus: Seksuaalista aggressiota ja uhriksi joutumista tutkiva tutkimusväline. Journal of Consulting and Clinical Psychology, 50, 455-457.
Loring, M. T. (1994). Emotionaalinen hyväksikäyttö. New York: Lexington Books.
Mahoney, P. & Williams, L. M. (1998). Seksuaalinen väkivalta avioliitossa: Vaimon raiskauksen yleisyys, seuraukset ja hoito. Teoksessa J. L. Jasinski & L. M. Williams (toim.), Parisuhdeväkivalta: A comprehensive review of 20 years of research (s. 113-157). Thousand Oaks, CA: Sage Publications.
Makepeace, J. M. (1986). Sukupuolierot seurusteluväkivallan uhriksi joutumisessa. Family Relations, 35, 383-388.
Marshall, L. L. (1992a). Naisiin kohdistuvan väkivallan vakavuusasteikon kehittäminen. Journal of Family Violence, 7, 103-121.
Marshall, L. L. (1992b). The Severity of Violence Against Men Scales. Journal of Family Violence, 7, 189-203.
Molina, L. S. & Basinait-Smith, C. (1998). Perheväkivallan ja HIV-riskin risteyskohdan uudelleen tarkastelu. American Journal of Public Health, 88, 1267-1268.
Meloy, J. R. & Gothard, S. (1995). Pakkomielteisten seuraajien ja mielenterveyshäiriöistä kärsivien rikoksentekijöiden demografinen ja kliininen vertailu. American Journal of Psychiatry, 152, 258-263.
NiCarthy, G. (1986, 1982) Getting free: Käsikirja hyväksikäyttösuhteissa oleville naisille. Seattle, WA: Seal Press.
Pan, H. S., Neidig, P. H., & O’Leary, K. D. (1994). Miesten ja naisten sekä hyökkääjän ja uhrin väliset erot modifioidun Conflict Tactics -asteikon faktorirakenteessa. Journal of Interpersonal Violence, 9, 366-382.
Russel, D. E. H. (1990). Raiskaus avioliitossa. Indianapolis: Indiana University Press.
Romero, M. (1985). Sotavankeihin ja pahoinpideltyihin vaimoihin käytettyjen strategioiden vertailu. Sex Roles, 13, 537-547.
Shepard, M. F. & Campbell, J. A. (1992). Abusive Behavior Inventory: psykologisen ja fyysisen hyväksikäytön mittari. Journal of Interpersonal Violence, 7, 291-305.
Stets, J. E. (1991). Psykologinen aggressio seurustelusuhteissa: Ihmisten välisen kontrollin rooli. Journal of Family Violence, 6, 97-114.
Straus, M. A. (1979). Perheen sisäisen konfliktin ja väkivallan mittaaminen: The Conflict Tactics (CT) Scales. Journal of Marriage and the Family, 41, 75-88.
Straus, M. A. & Gelles R. J. (1986). Yhteiskunnallinen muutos ja perheväkivallan muutos vuosina 1975-1985 kahden kansallisen tutkimuksen perusteella. Journal of Marriage and the Family, 48, 465-478.
Straus, M. A., Hamby, S. L., Boney-McCoy, S., & Sugarman, D. B. (1996). Tarkistettu konfliktitaktiikka-asteikko (CTS2): Development and preliminary psychometric data. Journal of Family Issues, 17, 283-316.
Tjaden, P. & Thoennes, N. (1998). Stalking in America: Findings from the National Violence Against Women Survey. Washington, DC: National Institute of Justice and Centers for Disease Control and Prevention.
Tjaden, P. & Thoennes, N. (2000). Miesten ja naisten sekä naisten ja miesten välisen lähisuhdeväkivallan esiintyvyys ja seuraukset National Violence Against Women Survey -tutkimuksessa mitattuna. Violence Against Women, 6, 142-161.
Tolman, R. M. (1992). Naisten psykologinen hyväksikäyttö. Teoksessa R. T. Ammerman & M. Hersen (toim.), Perheväkivallan arviointi: A clinical and legal sourcebook (s. 291-310). New York: John Wiley & Sons, Inc.
Tolman, R. M. (1989). Mieskumppaneidensa naisiin kohdistamaa psykologista pahoinpitelyä kuvaavan mittarin kehittäminen. Violence and Victims, 4, 159-177.
Walker, L. E. (1984). Pahoinpidellyn naisen oireyhtymä. New York: Springer Publishing Company.
Walker, L. E. & Meloy, J. R. (1998). Vainoaminen ja perheväkivalta. Teoksessa J. R. Meloy (toim.), The psychology of stalking: Clinical and forensic perspectives, (s. 140-161). San Diego, CA: Academic Press.
Wingood, G. M. & DiClimente, R. J. (1997). Väkivaltaisen ensisijaisen kumppanin vaikutukset afroamerikkalaisten naisten kondomin käyttöön ja seksuaalisiin neuvottelukäytäntöihin. American Journal of Public Health, 87, 1016-1018.