Tuore koillisnäkymä Lewis Baysta, vilkkaasta vesistöstä, joka toimii luonnollisena rajana Barnstablen ja Yarmouthin välillä. Veneet kulkevat lahdesta Nantucket Soundiin liittovaltion laivaväylän kautta. Ylhäällä näkyy Kalmus Beach, Hyannis Yacht Club ja Hyannisin sisäsataman sisäänkäynti, kun taas oikealla näkyy Egg Island, joka on osa Barnstablea, ja Great Island, yksityisomistuksessa oleva osa Yarmouthia. 1800-luvun kartassa Egg Island ja muut saaret seisovat yksinään lahdessa. Vuoden 1880 kartta, jonka on toimittanut Historical Society of Old Yarmouth. Kuva: Paul Rifkin. Klikkaa kuvaa suurentaaksesi sitä.
Lewis Bay on osa Cape Codin etelärannikkoa, periaatteessa hauiksen keskikohta, kun ajatellaan Cape Codin ”käsivartta”. Lahden pinta-ala on noin 1,6 neliökilometriä, ja se toimii luonnollisena rajana idässä sijaitsevan Yarmouthin ja lännessä sijaitsevan Hyannisin välillä. Hyannisista lähtevillä lautoilla matkustavat kulkevat Lewis Bayn kautta Nantucket Soundiin ja ohittavat Hyannisin Kalmus Beachin ja Yarmouthin Great Islandin. Lahti on nimetty Jonathan Lewisin mukaan, 1700-luvun Cape Codin asukkaan, joka oli ensimmäinen Hyannisin asukas, joka rakensi kaksikerroksisen talon.
Koska sekä Steamship Authority että Hy-Line liikennöivät lauttoja Hyannisin sisäsatamasta, lahti on vilkas liikenneväylä. Lewis Bay Research Centerin toiminnanjohtaja Brian Braginton-Smith kuvailee Lewis Bayta ”elinehdoksi”, joka yhdistää Cape Codin ja saaret. Hän kuvailee lahden maantieteellistä sijaintia myös ”matalaksi kulhoksi”. Aallot huuhtoutuvat rantaan ja kaikuvat sitten edestakaisin”. Tämän ”pelastusrenkaan” säännöllinen käyttö on saanut aikaan merkittäviä muutoksia ”matalassa kulhossa” viimeisten 70 vuoden aikana.
Lentokuvat Yarmouthin Great Islandista luoteeseen ja saaren eteläkärjessä sijaitsevasta Point Gammon Lightista. Pääkuvan on ottanut Paul Rifkin. Sisäkuvan on ottanut Josh Shortsleeve. Click to enlarge!
”Kaksi perustavaa laatua olevaa asiaa on johtanut koko lahden ekosysteemin dynaamiseen muutokseen” ”Kaksi perustavaa laatua olevaa asiaa on johtanut koko lahden ekosysteemin dynaamiseen muutokseen”, Braginton-Smith sanoo. ”Ensimmäinen on lahden ympärillä tapahtuva väestönkasvu ja siitä johtuva riippuvuus saostuskaivoista. Toinen on liittovaltion merenkulkukanava.” Reitti, jota laivat kulkevat Soundista Inner Harboriin, nimettiin vuonna 1940 liittovaltion laivaväyläksi, Braginton-Smith sanoo, joten liittovaltion varoja voitiin hankkia syvemmän ja leveämmän väylän kaivamiseksi Hyannikseen, jotta Hyannisin satamakäyttöä voitiin laajentaa entisestään. Laajempi kanava mahdollisti luonnollisesti sen, että vettä virtasi enemmän satamaan ja satamasta ulos.
Barnstablen satamapäällikkö Dan Horn sanoo, että tämä on aiheuttanut joitakin ongelmia. ”Soundista tuleva tulvavesi on voimakkaampi kuin lähtevä laskuvesi”, Horn sanoo. ”Satamaan työntyy enemmän vettä. Tämä sekoittaa sedimenttiä ja johtaa mataloitumiseen. Prosessi on ollut asteittainen, ja se on sekoitus luonnollisia ja ihmisen aiheuttamia syitä.”
Braginton-Smithin mukaan vuorovesivirtauksen lisääntyminen on aiheuttanut jonkin verran vahinkoa paikalliselle ekosysteemille. Hän muistelee, että lahden kampasimpukkasaalis vuonna 1965 tuotti 1 500 puskuria, kun taas vuonna 2016 määrä oli kutistunut vain 100:aan. Hän sanoo, että kanavan laajentamisen jälkeen tasaisesti kasvanut alusliikenne on lisännyt lahden aaltoliikennettä vedenalaiseksi skenaarioksi, joka on verrattavissa ”ajoittaiseen (kun veneet kulkevat ohi) keskitason myrskyyn”. Ja Horn lisää, että satamassa on yli 1 000 venettä – etenkin kesäisin.
Horn sanoo, että veneliikenne on vaikuttanut voimakkaaseen mataloitumiseen sisäsatamassa. U.S. Army Corps of Engineersin ylläpitämää väylää ruopattiin viimeksi vuonna 2013. Vaikka Hornin mukaan se on nykyisin melko hyvässä kunnossa, hän sanoo, että on muutamia kohtia, jotka saattavat pian tarvita korjausta.
Kuvan on ottanut Paul Rifkin. Click to enlarge.
Lewisin lahden etelä- ja itäpuolella sijaitsee Great Island, 700 hehtaarin laajuinen maa-alue, joka ulottuu Yarmouthista länteen. Vaikka se oli teknisesti saari, laskuveden aikaan saattoi kävellä maamassasta toiseen kastumatta. Se ei kuitenkaan ole suositeltavaa, sillä saari on yksityisomistuksessa.
Vuonna 1802 saaren eteläkärkeen, nykyisin Point Gammonina tunnetulle alueelle, perustettiin isorokkosairaala. 1880-luvulla varakas ornitologi osti saaren ja muutti sen harvinaisen riistan suojelualueeksi. Vuonna 1914 Rhode Islandin pankkiiri Malcolm G. Chace osti saaren – ja kiinteistö on nykyäänkin Chacen suvun hallussa.
Hornin mukaan Lewisin lahden mataloituminen on vaikuttanut Great Islandiin ainakin sen suhteessa Egg Islandiin. Siitä lähtien, kun alueesta on piirretty karttoja, Egg Island, ohut viiden hehtaarin saari Great Islandin rannikon edustalla, on seissyt lahdessa omillaan. Vuonna 2010 alueen mataloituminen toi saaret kuitenkin yhteen. Sijaintinsa vuoksi Egg Island on osa Barnstablea, kun taas Great Island kuuluu Yarmouthiin – ja kuten mainittu, se on yksityisomistuksessa. Horn kertoo, että jotkut veneilijät, jotka ovat viime vuosina rantauttaneet aluksensa Egg Islandille tai sen läheisyyteen, ovat kertoneet Great Islandin asukkaiden pyytäneen heitä siirtymään.
Lahden toisella puolella Kalmus Beach on luonnollinen este, joka suojaa Inner Harboria. Se on nimetty Herbert T. Kalmusin mukaan, joka omisti aikoinaan Centervillen Fernbrookin kartanon ja lahjoitti maata Barnstablen kaupungille, ja se ulottuu 1 300 jalkaa itään lahteen.
Kun kanavaa ruopattiin vuonna 1985, armeijan insinöörijoukot käyttivät osan ruoppausmassoista kahden hehtaarin laajuisen Kalmus Beachin rannan pengertämiseen, joka oli erodoitunut. Vuosina 1997-1998 Kalmusin rannasta 75 prosenttia peitettiin ruopatulla sedimentillä. Sittemmin tuuli ja aallot ovat kuitenkin Hornin mukaan nakerruttaneet näitä ponnisteluja ja heittäneet osan uudemmasta sedimentistä lahteen rannan pohjoispuolelle, mikä on luonut jokseenkin epäluonnollisen matalikon.
Sekä Braginton-Smith että Horn totesivat, että koska Lewis Bay on tärkeä liikenteellinen ”pelastusrengas”, lahden liikennevirran aiheuttaman mataloitumisen pysäyttämiselle ei voida tehdä kovin paljon.
”Olen ristiriitaisessa tilanteessa”, Braginton-Smith sanoo. ”Yksi mahdollinen ratkaisu voisi olla lauttamatkojen vähentäminen satamaan, mutta katselen mielelläni, kun lautat tulevat Yarmouthin Bayview Beachin ohi.”
”Ilman säännöllisiä ruoppauksia mataloituminen jatkuu”, Horn lisää. ”Meidän kannattaa ehkä harkita nopeusrajoitusten rajoittamista satamassa. Sameus on kuitenkin enimmäkseen luonnollinen prosessi. Vaikka veneet eivät tulisikaan sisään ja ulos, mataloitumista tapahtuisi silti.” Jos pääväylää ei ruopattaisi rutiininomaisesti, Horn sanoo, että monien veneiden ja lauttojen olisi yhä haastavampaa päästä lahdelle.
Tämä artikkeli on peräisin Cape Cod Life -lehdestä. Cape Cod Lifen tehtävänä on edistää elämänlaatua pitkällä aikavälillä Cape Codilla, Martha’s Vineyardilla ja Nantucketissa. Teemme tämän lisäämällä lukijoidemme tietoisuutta alueemme menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Erityisesti muistutamme ylpeästä merenkulkuperinnöstämme, nykyisistä mahdollisuuksistamme nauttia vapaa-ajasta ja autamme etsimään ratkaisuja niihin haasteisiin, joita kauniin mutta herkän maisemamme ja merimaisemamme ylivoimainen suosio aiheuttaa.