Merle Haggard, Johnny Cash, Buck Owens ja Glen Campbell – näitä kantrimusiikin legendoja paremmaksi ei voi mennä.
Merle Haggard oli yhdysvaltalainen kantrilaulaja, lauluntekijä, kitaristi ja viulisti. Kärsittyään ongelmallisesta nuoruudesta hän onnistui kääntämään elämänsä suunnan käynnistämällä menestyksekkään kantrimusiikkiuran. Kun kansa alkoi tunnistaa hänen lahjakkuutensa, hän saavutti suosiota Amerikan työväenluokasta kertovilla lauluillaan. Itse asiassa monissa kunnianosoituksissa hänen kuolemansa jälkeen häntä kutsutaankin ”tavallisen ihmisen runoilijaksi.”
Vaikka tuo tunniste on varmasti osuva, Haggardilla oli myös muita hienoja ominaisuuksia. Yksi näistä ominaisuuksista oli se, että hän kunnioitti taiteilijoita, jotka vaikuttivat häneen hänen lapsuudessaan ja varhaisella musiikkiurallaan.
Haggardin ihailu muita suuria artisteja kohtaan tuli itse asiassa ilmeiseksi muutamien eri kantrimuusikoiden kohdalla, joita hän pystyi imitoimaan tajunnanräjäyttävällä tarkkuudella.
Rolling Stone kertoi Dwight Yoakamin kommentin Haggardista. ”Hän oli loistava tekemään imitaatioita. Hänen Buck Owens-imitaationsa on hulvaton. Se on aavemaisen, tismalleen Buckin näköinen. Merle toi minut Vegasiin sinä iltana, ja hän teki sellaisen minulle. Hän liikutti jalkaansa ja tanssi vähän niin kuin minä tunnetusti teen. Ja sen muistan ikuisesti.”
Imitation is the sincerest form of flattery
Tammikuussa 1972 Haggard esiintyi musiikillisena vieraana CBS:n varieteesarjan The Glen Campbell Goodtime Hour jaksossa.
Esiintymisensä aikana Haggard käytti tilaisuutta hyväkseen osoittaakseen kunnioitusta niin suuresti ihailemilleen artisteille.
Hän alkaa laulaa pätkiä Marty Robbinsin (”Devil Woman”) ja Hank Snow’n (”I’m Movin’ On”) klassikkohiteistä. Seuraavaksi hän alkaa imitoida virheettömästi Buck Owensia ja Johnny Cashia molempien miesten katsellessa vieressä.
Haggard ei vain jäljittele täydellisesti Owensin lauluääntä, vaan hän myös onnistuu hänen tunnusomaisissa olkapäiden pomppimis- ja silmät puoliksi kiinni -esiintymisliikkeissään. Owens itse hiipii sitten takaapäin ja laittaa kätensä Merlen silmien päälle samalla, kun hän yhtyy musiikkinumeroon Campbellin hymyillessä ja soittaessa kitaraa taustalla.
Tämän jälkeen Owens pyysi Haggardia tekemään Johnny Cash -imitaation. Hän suostuu ja alkaa matkia Cashia tämän hitillä ”Jackson”. Lopulta itse Man in Black keskeyttää ja miehet laulavat yhdessä.
Kahden Haggardin ja Cashin laulaessa samaa lauluriviä on silmiinpistävä yhdennäköisyys, joten on hieman vaikea määrittää, kumpi ääni on kumpi. Silti on aivan selvää, kuinka paljon nämä artistit kunnioittavat toisiaan. Vaikka muut jäljittelevätkin heitä usein, heitä ei tulla koskaan tavoittamaan.