Elinkeinonharjoittajalla on joukko erilaisia velvollisuuksia, jotka voivat olla kaupallisia, kirjanpidollisia, verotuksellisia jne, ja joskus emme ole selvillä siitä, että olemme elinkeinonharjoittajia, mikä johtaa siihen, että tällaisesta tietämättömyydestä johtuen jätämme noudattamatta tiettyjä velvoitteita.
Keitä ovat elinkeinonharjoittajat.
Elinkeinonharjoittaja on henkilö, joka harjoittaa elinkeinotoimintaa elinkeinonharjoittajana ammattimaisesti ja jatkuvasti.
Kolumbian kauppalain 10 pykälässä määritellään kauppias seuraavasti:
”Kauppias on henkilö, joka ammattimaisesti harjoittaa mitä tahansa toimintaa, jota laki pitää kaupallisena.”
Kauppias on kauppias silloinkin, kun kauppatoimintaa harjoitetaan asiamiehen, välikäsien tai väliinputoajan kautta.”
Yksittäisen kaupallisen toiminnan harjoittaminen ammattimaisesti tekee meistä kauppiaita, vaikka meitä ei olisikaan merkitty kauppakamariin.”
Termi ammattimaisesti on merkityksellinen henkilön kauppiasluokittelun kannalta, sillä näin on vain, jos kaupallisen toiminnan kehittäminen tapahtuu ammattimaisesti ja jatkuvasti.
Tältä osin Superintendency of Companies totesi 17.9.2013 antamassaan virallisessa tiedonannossa 220-131546:
”Jos perehdymme hieman ilmaisuun ammattimaisesti, voimme päätellä, että vaikka kaupallista toimintaa harjoitettaisiinkin, henkilö on elinkeinonharjoittaja vain, jos se tehdään ammattimaisesti. Esimerkiksi, jos luonnollinen henkilö myy talonsa tai huonekalunsa, hän ei tee sitä ammattimaisesti tai tavanomaisesti, vaan se on satunnaista toimintaa, joka ei missään vaiheessa tee hänestä kauppiasta.”
Siten se, joka satunnaisesti kehittää kaupallista toimintaa, ei ole kauppias, koska se ei ole hänen ammattinsa, se ei ole sitä, mitä hän säännöllisesti harjoittaa.
Kaupalliset teot ja toimet.
Kauppias on henkilö, joka harjoittaa ammattimaisesti kaupallista toimintaa, ja kauppalain 20 §:ssä luetellaan joukko näitä kaupallisia tekoja:
- Tavaran hankkiminen vastiketta vastaan tarkoituksenaan luovuttaa se samalla tavalla ja sen luovuttaminen.
- Kiinteän omaisuuden hankkiminen vastiketta vastaan sen vuokraamista varten; irtaimen omaisuuden vuokraaminen; kaikenlaisen omaisuuden vuokraaminen alivuokrausta varten; ja irtaimen omaisuuden alivuokraus.
- Rahan vastaanottaminen lainaksi korkoa vastaan, joko vakuudellisena tai vakuudettomana, lainaamistarkoituksessa ja myöhempi lainaaminen sekä rahan tavanomainen antaminen lainaksi korkoa vastaan.
- Kaupallisten toimipaikkojen hankkiminen tai luovuttaminen vastiketta vastaan sekä niihin liittyvä panttaaminen, vuokraaminen, hallinnointi ja muut vastaavat toimet;
- Yhteistyökumppanina osallistuminen kaupallisten yhtiöiden perustamiseen, niiden hallintoon tai osuuksien, kiintiöiden tai osakkeiden neuvottelemiseen vastiketta vastaan.
- Vakuudellisten arvopapereiden piirtäminen, myöntäminen, hyväksyminen, takaaminen tai neuvotteleminen sekä niiden ostaminen jälleenmyyntiä, vaihtoa tms. varten.
- Vakuudellisten arvopapereiden piirtäminen, myöntäminen, hyväksyminen, takaaminen tai neuvotteleminen sekä niiden ostaminen jälleenmyyntiä, vaihtoa tms. varten,
- Pankkitoiminta, arvopaperinvälitys tai kaupankäynti.
- Meklaritoiminta, liikkeenvälitys ja kotimaisten tai ulkomaisten yritysten edustus.
- Satamien, satamien, telakoiden, siltojen, teiden ja maihinnousukenttien ylläpito tai palvelujen tarjoaminen.
- Vakuutusyritykset ja vakuutustoiminta.
- Henkilöiden tai tavaroiden kuljettaminen vastiketta vastaan mitä tahansa reittiä ja millä tahansa tavalla.
- Tavaroiden valmistaminen, jalostaminen, muuntaminen, valmistaminen ja liikuttaminen.
- Yritykset, jotka harjoittavat tavaroiden, elintarvikkeiden tai tarvikkeiden varastointia, julkista viihdettä ja kaikenlaisten tavaroiden myyntiä.
- Kustantamo-, litografia-, valokuvaus-, tiedotus- tai mainosyritykset ja muut yritykset, jotka harjoittavat palvelujen tarjoamista.
- Yritykset, jotka harjoittavat rakennus- tai rakennustöitä, korjauksia, kokoonpanoja, asennuksia ja koristeluja.
- Yritykset, jotka harjoittavat luonnonvoimien tai luonnonvarojen kaupallista käyttöä tai hyväksikäyttöä.
- Yritykset, jotka harjoittavat liiketoiminnan edistämistä sekä kaikenlaisten tavaroiden ostoa, myyntiä, hallintaa, säilytystä tai kiertoa.
- Yhtiöt, jotka rakentavat, korjaavat, ostavat ja myyvät maa-, vesi- ja ilmaliikenteessä käytettäviä ajoneuvoja ja niiden lisävarusteita.
- Muut kauppalain sääntelemät toimet ja sopimukset.
Minkä tahansa näistä toiminnoista harjoittaminen tekee yrityksestä tai henkilöstä kaikessa mielessä kauppiaan.
Ei-kauppatoiminta.
Kun laki osoittaa, mitkä ovat kauppatoimia, se myös määrittää, mitä toimintoja ei pidetä kauppatoimina.
Tämä on tehty kauppalain 23 §:ssä:
- Tavaroiden hankkiminen kotikäyttöön tai hankkijan käyttöön ja niiden tai ylijäämän luovuttaminen;
- Tavaroiden hankkiminen taiteellisten teosten tuottamista varten ja niiden tekijän suorittama luovuttaminen;
- Virkamiesten tai työntekijöiden julkista palvelua varten tekemät hankinnat;
- Viljelijöiden tai karjankasvattajien harjoittama viljelmiensä tai kotieläintuotantonsa hedelmien suora luovuttaminen luonnontilassaan. Myöskään maanviljelijöiden tai karjankasvattajien suorittama tällaisten hedelmien jalostus ei ole kaupallista edellyttäen, että jalostus ei itsessään muodosta yritystoimintaa, ja
- Vapaisiin ammatteihin kuuluvien palvelujen tarjoaminen.
Jos jotakin näistä toiminnoista harjoitetaan ammattimaisesti, se ei tee ihmisestä kauppiasta, kuten vapaiden ammatinharjoittajien, kuten kirjanpitäjien, lakimiesten jne. tapauksessa.
Kauppiasvelvoitteet.
Kauppiaana oleminen merkitsee sitä, että ihmisellä on joitain velvollisuuksia ja että hänellä on joitakin vastuita.
Kauppiaiden monien velvollisuuksien joukossa kauppalaki 19 §:ssä toteaa, että kauppiaita koskevat seuraavat velvollisuudet:
- rekisteröityä kaupparekisteriin;
- merkitä kaupparekisteriin kaikki sellaiset toimet, kirjat ja asiakirjat, joiden osalta laki edellyttää tätä muodollisuutta;
- pitää säännöllistä kirjanpitoa liiketoiminnastaan lain vaatimusten mukaisesti;
- säilyttää lain mukaisesti kirjeenvaihto ja muut liiketoimintaansa tai toimintaansa liittyvät asiakirjat;
- ilmoittaa toimivaltaiselle tuomioistuimelle kaupallisten velvoitteidensa maksamisen lopettamisesta ja
- pidättäytyä vilpillisestä kilpailusta.
On olemassa myös muunlaisia velvoitteita, kuten veroihin liittyvät velvoitteet ja valtion eri valvontaelinten, kuten superintendenssien, vaatimat velvoitteet.
Kaiken elinkeinonharjoittajan pitäisi noudattaa näitä velvoitteita, mutta todellisuudessa näin ei aina tapahdu, muun muassa siksi, että valtio ei valvo pienten tai epävirallisten elinkeinonharjoittajien toimintaa, niin että verojen osalta tiettyjen veronmaksajien, jotka ovat elinkeinonharjoittajia, ei tarvitse pitää kirjanpitoa, koska heidän tulonsa ovat pienet.
Ei siis ole kyse siitä, että pienet elinkeinonharjoittajat vapautetaan tiettyjen velvoitteiden noudattamisesta, vaan kyse on siitä, että huolimatta siitä, että kauppalaki asettaa tämän velvoitteen, tietyt valtion yksiköt joustavat tiettyjen elinkeinonharjoittajien suhteen siten, että ne eivät vaadi heitä noudattamaan näitä velvoitteita epävirallisten olosuhteidensa tai tulojensa tai varallisuutensa määrän vuoksi.
Edellytys elinkeinon harjoittamisessa.
Kuka tahansa on elinkeinonharjoittaja, ei tarvitse mitään muodollisuuksia ollakseen sellainen, vaan riittää, että hän harjoittaa ammattimaisesti mitä tahansa kaupallista toimintaa, riippumatta siitä, onko hänet merkitty kaupparekisteriin vai ei.
Kauppalain 13 §:ssä säädetään, että elinkeinonharjoittajaksi tulemista oletetaan seuraavissa tapauksissa:
- Kun hän on merkitty kaupparekisteriin.
- Kun sillä on avoin liikepaikka.
- Kun se mainostaa itseään yleisölle elinkeinonharjoittajana millä tahansa tavalla.
Mikäli edellä mainitut olosuhteet täyttyvät, sen oletetaan olevan elinkeinonharjoittaja, vaikka se ei harjoittaisikaan elinkeinotoimintaa.
Sentähden, kun se lopettaa elinkeinonharjoittamisen, sen on poistettava itsensä kaupparekisteristä välttyäkseen tältä olettamukselta.