Olen juuri lukenut 26. helmikuuta ilmestyneestä NATUREsta (s. 715) herra W. B. Alexanderin kirjeen Australian löytämisestä ja kengurun ensimmäisestä kuvauksesta. Siinä todetaan, että tämän eläimen ensimmäisen löydön ei tehnyt Sir Joseph Banks kapteeni Cookin ensimmäisellä matkalla vuonna 1770, vaan Pelsart vuonna 1629. Saanen huomauttaa, että kuvaus kengurusta löytyy paljon varhaisemmalta ajalta, nimittäin Peter Martyrin ”Decades”-teoksesta, joka julkaistiin pian vuoden 1500 jälkeen. Valitettavasti tämä kirja ei ole tällä hetkellä käytettävissäni, joten minun on viitattava vain liittovaltion herra Edward A. Petherickin lukuisiin julkaisuihin. Government Library, Melbourne, Australian löytämisestä, joka väittää tätä kunniaa Amerigo Vespuccille. Herra Petherickin mukaan Peter Martyr toteaa, että vuonna 1499 löydettiin etelärannikko: (luultavasti Vespucci), jossa kasvoi niin suuria puita, että kuusitoista miestä seisoi yhden ympärillä ja tuskin pystyi ympäröimään sitä (tämä vastaisi Australian lounaisosaa King George’s Soundin ja Cape Leeu-winin välillä). Näiden suurten puiden joukosta löytyi hirviömäinen peto, jolla oli ketun pää, ihmisen kädet, apinan häntä ja tuo luonnon ihmeellinen varuste, pussi, jossa se kantoi poikasiaan. Näin kuvattu peto ja sen poikaset saatiin kiinni elävinä, mutta pitkän matkan aikana molemmat kuolivat. Emon ruho vietiin Ferdinandin ja Isabellan hoviin vuonna 1500. Tämä kuvaus ei ole yhtä yksityiskohtainen kuin Pelsartin kuvaus; siitä huolimatta ei voida helposti epäillä, että se viittaa kenguruun, joka näyttää olleen ensimmäisen kerran tiedossa jo 1400-luvun lopulla.