J,
Kirjoitat: ”Siitä, mitä minä
J,
kirjoitat: ”Mitä olen ymmärtänyt yhdeltä tavarantoimittajaltani täällä DFW:ssä, sahatavaran ytimessä on vähemmän tyhjätiloja kuin viilun ytimessä, mikä on aina plussaa. Epäilen kuitenkin, että sahatavaraydin ei ole rakenteellisesti yhtä vahvaa kuin viiluydin.”
Käytännössä nämä kaksi tekopahvityyppiä vaihtelevat laadultaan paljon, aivan kuten muutkin tekopahvit. Yleensä saa sitä mistä maksaa. Vaneri- ja sahatavaraydinlevyissä on vaihtelevia aukkoja ja lujuutta, samoin kuin muissakin ominaisuuksissa. Olen käyttänyt huonekaluissa sekä vaneria että puukuitulevyä (kuten sahatavara-ydinlevyä usein kutsutaan täällä Isossa-Britanniassa) ja oppinut nopeasti välttämään halpaa tavaraa. Vaikka jälkimmäinen voi olla hyvä pelkkiin rakennustöihin, jotka ovat näkymättömiä, kun kappale on tehty.
Vanerin kohdalla on parasta käyttää sellaista, jota usein kutsutaan birchplyksi tai (muistaakseni) applecoreksi (USA:ssa). Nämä ovat vanereita, jotka on valmistettu korkealaatuisilla sisäpuolisilla viiluilla ja joissa on enemmän kerroksia per paksuus. Parhaat niistä ovat taatusti tyhjiä. Monikerroksisuus ja parempilaatuinen puutavara tekevät yleensä paremman levyn. Myös kaikki pintaviilu on yleensä hyvälaatuista – ei viilunleikkauskoneen aiheuttamia tarkistuksia, ei villejä värivaihteluita ja niin edelleen. Tällainen vaneri on usein painavaa verrattuna halvempaan tavaraan – ehkä heijastelee sen sisältöä: koivua nimettömien (ja usein hyvin pehmeiden) havupuiden sijasta.
Harkkolevy vaihtelee myös laadultaan, mutta en ole tietoinen ”tyypistä” tai tuotemerkistä, joka olisi parasta laatua (ei tarkoita, etteikö sellaista tuotemerkkiä olisi olemassa). Itse suosin huonekalujen tekemisessä (vastakohtana rakennuspuille) vaneria mieluummin harkkolevyä kuin vaneria, koska sitä voi työstää kuin massiivipuuta; älä tosin yritä höylätä viilua :-). Sillä voi tehdä lappeenrikkoja ja M&T:tä edellyttäen, että voit peittää saumojen leikkaamisen yhteydessä paljastuvat puutavaran ytimen osat. Voit ruuvata siihen kuin se olisi massiivipuuta. Usein se on kevyempi painoltaan samanlaisella paksuudella/jäykkyydellä verrattuna vaneriin.
Lohkolevyssä huomioitavia piirteitä ovat:
* Ovatko lohkot liimattu ilman tyhjätiloja, paljon oksia, halkeamia, laihoja/rasvaisia/lyhyitä kappaleita tai muita vikoja?
* Onko kaksi riittävää viilukerrosta – ohut näyttöviilukerros ja paksumpi viilukerros, joka estää lohkokuvion siirtymisen näyttöviiluun? (Ks. jäljempänä)
* Onko lohkokuvio sellainen, että se lisää levyn jäykkyyttä? Harkkopahvi voi olla paljon jäykempää kuin vaneri, jos siinä on valmistajan sitä varten valitsema harkkokuvio.
****
Olen tehnyt melkoisen määrän kaappeja yms. harkkopahvia käyttäen. Laadukkaamman tavaran kohdalla on mahdotonta sanoa, mitkä osat ovat massiivipuuta ja mitkä lohkolevyä, kun kappale on valmis. Tämän vaikutelman aikaansaamiseksi on vältettävä pyöröleikattuja show-viiluja ja suosittava viilukuviota, joka näyttää liimatuilta lankuilta – kirjavasti sovitetut viiluviilut näyttävät yleensä eniten massiivipuulta, ikään kuin olisit sahannut paksun lankun uudelleen.
Varokaa lisäksi pelättyä telegrafointia. Tein kerran kappaleen vaahteraviilutetusta harkkolevystä, jossa näytti olevan riittävän paksu ”alaviilu” näyttöviilun ja harkkojen välissä. Tuo alusviilu oli kuitenkin liian pehmeää puuta, ja huolimatta siitä, että se oli lähes 1/8 tuuman paksuinen, palikat sähläsivät joka tapauksessa. Vaikutus oli hyvin vähäinen ja näkyi vain voimakkaassa valossa, mutta se oli erehtymätön. Doh!
Vaikka onnistun haalimaan kaikki puutavarani ilmaiseksi, joudun ostamaan harkkolevyä. Kokonainen levy (8′ X 4′) 3/4″ hyvää tavaraa voi maksaa Britanniassa yli £100 ($150). Sillä saa kuitenkin erittäin laadukasta viilua, yleensä molemmin puolin. Samanlaisen laatuisen jyvän/värin ostaminen massiivipuusta maksaisi paljon enemmän. Arkki 8′ x 4′ riittää kaapissa pitkälle, koska (huolellisella suunnittelulla) jätettä syntyy hyvin vähän.
Lataxe