Viimeinkin huhtikuu on täällä! Vihdoinkin tuntuu, että talvi on ohi. Pidän talvesta, ja nautin siitä, että voin kyhjöttää ja uneksia lumen putoamista katsellessani. Mutta maaliskuuhun mennessä, myönnettäköön se, se alkaa olla jo vähän rasittavaa. Maaliskuussa kevät saapuu päiväntasauksen aikaan, kuten kaikkialla pohjoisella pallonpuoliskolla, mutta ainakin meillä päin kevään saapuminen on usein uskon asia! Maassa ei ole paljon todisteita.
Huhtikuuhun mennessä kaikki on muuttunut. Nuput turpoavat, kevätkukat ovat täydessä kukassa, ja ilma siunaa meitä sillä ihanalla savisella uuden kasvun tuoksulla, varsinkin sateen jälkeen. Yksi vuodenajan nautinnoista minulle on kuunnella kevätkelloja, pieniä sammakoita, jotka pitävät melkoista meteliä tähän aikaan vuodesta.
Kulttuurissamme vallitsevat kevään symbolit (puput, poikaset, karitsat, munat ja kukat) juontavat ainakin pinnallisesti juurensa kristilliseen symboliikkaan. Kun katsomme hieman syvemmälle taaksepäin, ei ole vaikea nähdä pakanallisten hedelmällisyysjuhlien esikristillisiä juuria, jotka ovat yhä läsnä, vaikka emme ehkä ole siitä tietoisia. Sen sijaan, että tarkasteltaisiin näitä symboleja uskonnollisen linssin (tai minkään sellaisen) kautta, katsotaanpa vaihteeksi yksinkertaisesti luonnon syklien kautta. Nämä kevään symbolit keskittyvät kaikki uutuuteen: uuteen vihreään kasvuun, vastasyntyneisiin eläimiin, muniin, jotka odottavat linnunpoikasia nokkimaan kuoren läpi, ja niin edelleen. Kaikki on taas uutta. Pitkä talvi on ohi, ja elämä jatkuu. Kaikkialla on raikkautta. Kevät tuntuu yksinkertaisesti erilaiselta. Energia on muuttunut, ja olemme aloittamassa uudelleen. Tämä on luonnon viesti, ja se on saanut ilmaisunsa kevään juhlapyhissä kautta aikojen monien uskontojen uskonnollisten viestien rinnalla.
Jos luit tammikuun kolumnini Luonnollinen alku, kirjoitin, että nyt on luonnollinen aika lähestyä uutta vuotta intuitiivisemmin. Tuntuuko se sinusta siltä? Käytä tänä keväänä vuodenajan symboleja lähtökohtana omille pohdinnoillesi. Mikä elämässäsi on valmis uuteen alkuun? Mistä olet valmis päästämään irti, antamaan sulaa pois kuin talven lumet? Mikä osa sinusta tuntuu herkältä ja haavoittuvalta, kuin vastakuoriutunut linnunpoikanen? Muista huolehtia lempeästi tuosta osasta.
Kuvittele itsesi kukkana, joka nousee kevätsipulista, kurottautuu ja kasvaa kohti vahvistuvaa valoa. Meditoi tuota kuvaa jonkin aikaa. Mitä merkitystä voit löytää henkilökohtaisille olosuhteillesi? Mene samalla ulos meditatiiviselle kävelylle. Tee se sekä sateisena päivänä (ehkä miellyttävänä huhtikuisena suihkuna) että aurinkoisena päivänä. Ota tarvittaessa sateenvarjo mukaan ja yksinkertaisesti nauti luonnon uudesta alusta.
Etenkin näinä vaikeina aikoina konkreettisesta kokemuksesta uudesta alusta voi olla valtavasti apua. Mikään luonnossa (paitsi sukupuuttoon kuoleminen!) ei ole koskaan todella lopullista. Luonto aloittaa joka vuodenaika uudestaan, kierrättämällä viime vuoden roskat rikkaaksi kompostiksi, jossa kasvaa jotain uutta. Sykli jatkuu, eikä mikään kestä ikuisesti. Taloudelliset kriisit eivät kestä ikuisesti, eivätkä henkilökohtaiset kriisit. Kevät tulee talven jälkeen. Ottakaa se vastaan ja nauttikaa symboleista ja kevätkaudesta.