Sata reformipäivää oli yritys nykyaikaistaa Kiinaa uudistamalla sen hallintoa, taloutta ja yhteiskuntaa. Ne käynnisti nuori Guangxu-keisari ja hänen seuraajansa vuoden 1898 puolivälissä.
Yhteenveto
Tarve kiireellisille uudistuksille Kiinassa oli seurausta Itsevahvistamisliikkeen epäonnistumisesta ja tappiosta Kiinan ja Japanin välisessä sodassa 1894-95, joka paljasti Kiinan sotilaallisen heikkouden.
Joidenkin älymystön edustajien mielestä merkittävien uudistusten onnistuminen edellytti, että niiden oli tultava ylhäältä. He toivoivat, että nuori Qing-keisari voisi seurata Japanin uudistusmielisen Meiji-keisarin esimerkkiä, joka oli valvonut ja rohkaissut menestyksekkäitä taloudellisia ja sotilaallisia uudistuksia kotimaassaan.
Satapäiväinen uudistus jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi ja enimmäkseen tehottomaksi. Sen estivät leskikeisarinna Cixin ja Qingin hallituksen ja armeijan konservatiivien kohortin toimet. Näiden uudistusten epäonnistumista pidetään merkittävänä lähtökohtana Kiinan vallankumoukselle.
Guangxun keisari
Guangxun keisari (1871-1908) nousi valtaistuimelle nelivuotiaana vuonna 1875, itsevahvistusliikkeen huippuvaiheessa. Keisarin lapsuuden aikana poliittisia asioita hoiti hänen tätinsä, adoptioäitinsä ja regenttinsä, leskikeisarinna Cixi.
Historialliset kertomukset viittaavat siihen, että nuori Guangxu-keisari oli pidättyväinen, ujo ja pehmeä puhuja – mutta hän oli myös älykäs ja utelias.
Vaikka nuori keisari oli koulutettu perinteisiin konfutselaisiin arvoihin eli varovaisuuteen, konservatiivisuuteen ja perinteiden kunnioittamiseen, hän kehittyi yhä kiinnostuneemmaksi muiden kansojen kehityksestä sekä oman maansa kohtalosta. Muiden aikalaisten tavoin hän oli huolissaan siitä, että Japani, saarivaltio, jota aikoinaan pidettiin Kiinan ”pikkuveljenä”, oli ohittanut Kiinan.
Vieras imperialismi vaaransi myös Kiinan suvereniteetin ja Qing-hallituksen olemassaolon. Guangxun keisari alkoi uskoa, että sekä hänen dynastiansa että maansa eivät ehkä selviäisi ilman merkittäviä uudistuksia.
Kang Youwei
Yksi merkittäväksi hahmoksi, joka muokkasi keisarin näkemyksiä, muodostui nuori kirjailija nimeltä Kang Youwei. Kang ei ollut mikään radikaali tasavaltalainen – hän oli uuskonfutselainen, joka oli lojaali keisarille ja Qing-dynastialle – mutta hän oli myös hyvin tietoinen Kiinaa uhkaavista vaaroista.
Kang julkaisi 1890-luvulla kirjallisuutta, joka tarjosi uuden tulkinnan konfutselaisuudesta. Hän ehdotti, ettei kyse ollut vain vallitsevan tilanteen säilyttämisestä, vaan se saattoi olla myös edistyksen ja uudistusten edistäjä. Vuodesta 1890 alkaen Kang toimitti Guangxu-keisarille useita muistioita, joissa hän kehotti tätä harkitsemaan poliittisia ja sosiaalisia uudistuksia.
Neillä ei ollut juurikaan vaikutusta ennen kuin tammikuussa 1898, jolloin Kang Youwei otettiin sisään Kiellettyyn kaupunkiin, ilmeisesti Guangxu-keisarin kotiopettajiin kuuluneen Weng Tonghen käskystä.
Kangin ehdottamat uudistukset
Tästä on jonkin verran historiankirjoituksellista keskustelua siitä, muuttiko Kang Youwei keisarin näkemyksiä vai vahvistiko hän niitä vain. Oli miten oli, Kangia kuultiin varmasti uudistuksista ja häntä pyydettiin toimittamaan paketti yksityiskohtaisia ehdotuksia.
Kangin ehdottamat uudistukset, jotka toimitettiin keisarille toukokuussa 1898, olivat varsin radikaaleja. Niissä ei vaadittu vain pinnallisia muutoksia vaan perustuslain perusteellista uudistamista – mukaan lukien ministeriöiden ja byrokratian tuhoaminen ja korvaaminen.
Toukokuussa 1898 laatimassaan muistiossa Kang kertoi keisarille:
”Nykyinen ongelmamme on siinä, että pidämme kiinni vanhoista instituutioista tietämättä, miten muuttua… Nykyään hovi on ryhtynyt joihinkin uudistuksiin, mutta ministerit estävät keisarin toimia, ja vanhanaikaiset byrokraatit hyökkäävät kyvykkäiden oppineiden suosituksia vastaan. Jos syytös ei ole ”barbaaristen keinojen käyttäminen Kiinan muuttamiseksi”, se on ”esi-isien instituutioiden järkyttäminen”. Huhut ja skandaalit rehottavat, ja ihmiset taistelevat toisiaan vastaan kuin tuli ja vesi. Uudistaminen tällä tavoin on yhtä tehotonta kuin yrittäisi marssia eteenpäin kävelemällä taaksepäin. Se johtaa väistämättä epäonnistumiseen. Teidän Majesteettinne tietää, että nykyisessä tilanteessa uudistukset ovat välttämättömiä ja vanhat instituutiot on lakkautettava.”
Kangin ehdotuksessa esiteltiin edelleen yksityiskohtaisesti joitakin konkreettisia uudistuksia: perustuslain laatiminen ja hyväksyminen, kansallisen parlamentin perustaminen, keisarillisen tutkintojärjestelmän tarkistaminen sekä lääninhallintoon ja byrokratiaan kohdistuvat mittavat muutokset.
Uudistukset julkistettiin
Kesäkuun 1898 puolivälissä Guangxu-keisari piti audienssin, jossa hän julkisti kymmeniä laajasti muotoiltuja asetuksia, joissa jokaisessa määrättiin jonkin tietyn hallinnonalan tai politiikan uudistamisesta: armeijasta rahapolitiikkaan, koulutuksesta kaupankäyntiin.
Seuraavien sadan päivän aikana keisari antoi vielä lisää uudistusasetuksia, yhteensä yli 180. Englanninkielinen sanomalehti The Peking Press julkaisi pistemäisiä tiivistelmiä näistä uudistusmääräyksistä sitä mukaa, kun niitä annettiin.
Keisari kutsui myös ministereitä, kenraaleja ja virkamiehiä Kiellettyyn kaupunkiin vastaanottamaan hänen määräyksensä ja keskustelemaan siitä, miten uudistuksia voitaisiin kehittää ja panna täytäntöön heidän omissa osastoissaan.
Konservatiivien reaktio
Kuten oli odotettavissa, monet konservatiivit vastustivat näitä laaja-alaisia uudistuksia ja väittivät, että ne olivat hätiköityjä, liian laajoja ja pohjimmiltaan vaarallisia.
Guangxu-keisarin asetukset raivostuttivat perinteikkäitä konfutselaisia oppineita, jotka pitivät niitä äkkipikaisina ja uskoivat, että niillä yritettiin tehdä liikaa ja liian pian. Uudistukset uhkasivat myös vaikutusvaltaisten ministerien ja byrokraattien asemaa ja aiheuttivat paljon työtä ja häiriöitä muille.
Vastaiskuna oli laajalle levinnyt, mutta voimakas kuiskausten ja juonittelujen kampanja Guangxu-keisaria vastaan. Suuri osa tästä puheesta keskittyi leskikeisarinnan todennäköiseen reaktioon. Ryhtyisikö hän tukahduttamaan keisarin kunnianhimoiset uudistukset ja kenties pakottamaan hänet luopumaan vallasta? Vai jos hän päättäisi olla toimimatta, korvattaisiinko keisari konservatiivisten sotilasjohtajien järjestämällä vallankaappauksella?
Cixi toimii
Loppujen lopuksi tapahtui molemmat. Muutaman päivän kuluessa ensimmäisistä määräyksistä Cixi ryhtyi toimiin keisarin ja hänen uudistustensa estämiseksi. Leskikeisarinna määräsi Weng Tonghen, keisarin lähimmän neuvonantajan ja vahvimman liittolaisen, poistettavaksi Kielletystä kaupungista. Hän määräsi, että Ronglu, yksi hänen liittolaisistaan, nimitettiin sotaministeriksi ja Pekingiä suojelevan armeijan komentajaksi. Hän värväsi myös toisen vaikutusvaltaisen kenraalin, Yuan Shikain, tuekseen.
Cixillä oli nyt välineet keisarin syrjäyttämiseen – mutta taitavan shakinpelaajan tavoin hän odotti antaen keisarin omien toimien oikeuttaa vastauksensa.
Laukaiseva tekijä tuli syyskuussa, kun Guangxun keisari nimitti neuvoa-antavaan neuvostoonsa kaksi ulkomaalaista – yhden englantilaisen ja yhden japanilaisen. Konservatiivit pelkäsivät, että Qing-hallitus olisi ulkomaalaisten vaikutuksen alainen tai jopa ulkomaalaisten hallitsema, ja kehottivat Cixiä siirtymään. Hän teki niin 21. syyskuuta, tunkeutui keisarin residenssiin ja määräsi keisarin allekirjoittamaan asiakirjan, jolla luovutettiin valtiovalta hänen hyväkseen.
Konservatiivisten sotilasjohtajien eristämässä ja vastustamassa asemassa nuorella keisarilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin suostua.
Keisari pidätettiin
Pian tämän jälkeen Yuan Shikai johti joukkoja Kiellettyyn kaupunkiin ja pani keisarin kotiarestiin. Pekingin portit lukittiin, kun armeija jahtasi uudistusmielisiä ja heidän kannattajiaan. Kymmeniä otettiin kiinni ja teloitettiin tai heitettiin vankilaan; onnekkaammat etsivät turvaa suurlähetystöistä tai pakenivat maanpakoon.
Kang Youwei, josta oli tullut uudistusliikkeen keulakuva, onnistui välttämään vangitsemisen ja pakeni Japaniin. Hänet tuomittiin myöhemmin poissaolevana pahamaineiseen ling chi -tuomioon (”hidas viiltely” tai ”kuolema tuhannen viillon kautta”).
Päivän kuluessa vallan takaisin saamisesta Cixi kumosi suurimman osan keisarin kesä-syyskuussa antamista määräyksistä ja salli joidenkin hänen lievempien tai vähemmän merkittävien uudistustensa jatkamisen. Keisarilliset tutkinnot palautettiin, samoin kuin useat keisarin määräyksillä lakkautetut virat ja osastot. Uudistuksia aktiivisesti tukeneet sanomalehdet suljettiin. Tutkijat ja kirjailijat määrättiin lopettamaan poliittisia asioita koskevien muistioiden esittäminen, elleivät he olleet siihen oikeuttavassa valtion virassa.
Vieraan vallan reaktio
Sadan päivän uudistusten tukahduttaminen yllätti harvat Kiinassa. Läntinen lehdistö, joka oli kiinnittänyt uudistuksiin vain ohimennen huomiota, kuohui närkästyksestä keisarin petoksesta. Eräs Bostonissa Yhdysvalloissa ilmestynyt sanomalehti kuvasi Cixin vallan palauttamista ”pimeyden paluuksi” ja ”tuon maan sortumiseksi barbaarisuuteen”.
Monet historioitsijat ovat sittemmin yhtyneet tähän kantaan ja katsoneet, että uudistusten epäonnistuminen oli merkki Qing-hallinnon haluttomuudesta ja kyvyttömyydestä sopeutua ja edistyä. Toiset ovat omaksuneet vivahteikkaamman näkemyksen ja väittäneet, että uudistukset epäonnistuivat, koska ne hylkäsivät asteittaisuuden, yrittivät liikaa liian ahtaassa ajassa ja eivät olleet hyväksyttäviä konservatiiviselle Qingin byrokratialle ja armeijalle.
Guanxu-keisarin uudistukset saattoivat epäonnistua kokonaisuutena, mutta joidenkin sallittiin kuitenkin jatkua tai ne hyväksyttiin myöhemmin. Heinäkuun 3. päivänä annetulla ediktillä perustettu Pekingin yliopisto jatkoi toimintaansa, ja siitä tuli tärkeä vallankumouksellisten ajatusten ja toiminnan lähde. Joitakin Cixin vuonna 1898 kumoamia poliittisia ja koulutuksellisia uudistuksia hyväksyttiin hallinnon viimeisellä vuosikymmenellä.
Historioitsijan näkemys:
”Jotkut historioitsijat sanoivat, että jos keisari olisi toteuttanut muutoksensa yksi kerrallaan antaen reaktioiden leimahtaa ja viilentyä sen sijaan, että hän olisi pommittanut maata uudistuksilla, Kiinan historia olisi saattanut olla erilainen. Venäjän hallitsijat ovat aina lähteneet siitä, että kuilua ei voi ylittää pienin askelin, ja he ovat nostaneet maansa keskiaikaisesta hämäryydestä laajoilla uudistuksilla. Mutta silloin heillä ei ollut keisarinna leskirouvaa ruorissa.”
X. L. Woo
1. Sata reformipäivää oli Guangxu-keisarin ja hänen kannattajiensa, erityisesti kirjailija Kang Youwein, yritys pakottaa Kiinan hallinto ja yhteiskunta nopeaan modernisaatioon.
2. Uudistusten kiireellisyys seurasi itsevahvistusliikkeen epäonnistumista ja Kiinan tappiota ensimmäisessä kiinalais-japanilaisessa sodassa vuonna 1895.
3. Kesäkuun ja syyskuun 1898 välisenä aikana Guangxun keisari antoi yli 180 uudistusmääräystä, joilla tehtiin laajoja muutoksia muun muassa hallinnon, byrokratian, koulutuksen ja armeijan aloilla.
4. Näiden uudistusten mittasuhteet ja vauhti suututtivat ja uhkasivat konservatiivisia ministereitä, byrokraatteja ja upseereita. Jotkut heistä ajoivat leskikeisarinna Cixin toimia.
5. Syyskuun 21. päivänä Cixi toimi. Konservatiivisten sotilasjohtajien tukemana hän pakotti keisarin luopumaan kaikesta valtiovallasta hänen hyväkseen. Keisari pidettiin kotiarestissa, ja suurin osa hänen uudistuksistaan joko kumottiin tai kierrettiin takaisin.
Sitaattitiedot
Titteli: ”
Tekijät: M: Glenn Kucha, Jennifer Llewellyn
Kustantaja: Alpha History
URL: Syyskuu 1, 2019
Date accessed: Maaliskuu 24, 2021
Copyright: Tämän sivun sisältöä ei saa julkaista uudelleen ilman nimenomaista lupaamme. Lisätietoja käytöstä löydät käyttöehdoistamme.