TAKAISIN
Kilpirauhanen sijaitsee tyypillisesti kaulan alemmassa kolmanneksessa henkitorven (henkitorven) edessä ja rintalastan yläpuolella. Joillakin potilailla kilpirauhanen tai rauhasen sisällä olevat massat voivat kasvaa suuriksi ja ulottua rintakehän yläosaan tilaan, jota kutsutaan mediastinumiksi. Tämä tunnetaan nimellä substernaalinen kilpirauhanen. Jos kilpirauhanen ulottuu tähän tilaan ja se on poistettava kirurgisesti, tämä voidaan useimmissa tapauksissa tehdä kaulaan tehtävän viillon kautta. Paljon harvemmissa tapauksissa myös rintakehä on avattava kirurgisesti (sternotomialla), mikä on laajempi ja invasiivisempi toimenpide. Kahdessa tarkastellussa tutkimuksessa tarkastellaan, millä potilailla kilpirauhasen laajeneminen rintakehään on todennäköisempää, miten tämä vaikuttaa kirurgiseen lopputulokseen ja miten voidaan ennustaa, ketkä saattavat tarvita rintakehän avaamista edellyttävää toimenpidettä.
TÄYDELLINEN ARTIKKELIN OTSIKKO:
Moten AS et al. Demographics, disparities, and outcomes in substernal goiters in the United States. Am J Surg. January 6, 2016 .
Nankee L et al. Substernal goiter: when is a sternotomy required? J Surg Res 2015;199:121-5. Epub April 18, 2015.
TUTKIMUKSEN YHTEENVETO
Ensimmäisessä tutkimuksessa (Moten ym.) tarkasteltiin laajaa tietokantaa potilaista, joille tehtiin joko täydellinen tai yksipuolinen substernaalinen tyreoidektomia vuosina 2000-2010. Heitä verrattiin potilaisiin, joille tehtiin täydellinen tai yksipuolinen tyreoidektomia, jossa kilpirauhasen osa ei ollut rinnassa. Ryhmään kuului 110 889 potilasta, joille tehtiin kilpirauhasleikkaus tutkimusjakson aikana. Näistä potilaista 5525 tarvitsi subternaalisen tyreoidektomian. Potilaat, jotka tarvitsivat kilpirauhaskudoksen poistamista rinnasta, olivat todennäköisemmin vanhempia, afroamerikkalaisia, joilla oli verenpainetauti, diabetes tai liikalihavuus. Nämä potilaat joutuivat yleensä olemaan sairaalassa pidempään ja tarvitsivat todennäköisemmin hätäleikkausta. Potilailla, jotka tarvitsivat substernaalista tyreoidektomiaa, oli lisääntynyt useiden postoperatiivisten komplikaatioiden todennäköisyys: verenvuoto/hematooma, hengitysvajaus, keuhkoembolia/syvä laskimotromboosi, hypoparatyreoosi, hypokalsemia, keuhkojen luhistuminen, verenkiertoinfektiot, tapaturmainen punktio tai repeämä ja kuolema.