Kolmannen osapuolen huoltajuus

Mikä on lapsen etua koskeva standardi ja miten sitä sovelletaan kolmannen osapuolen huoltoon?

Tuomioistuimet käyttävät lapsen etua koskevaa standardia määrittääkseen, millaiset järjestelyt ovat lapsen turvallisuuden ja hyvinvoinnin kannalta edullisimmat. Vaikka tilanteeseen osallistuvat aikuiset ja heidän tarpeensa ja toiveensa otetaan ehdottomasti huomioon, se, mikä on lapsen kannalta parasta, on lopullinen päätöksentekijä.

Huomioon otetaan useita tekijöitä, kun käytetään lapsen etua koskevaa standardia huoltajuusjärjestelyjen määrittämisessä:

• Lapsen ikä, sillä joillakin lainkäyttöalueilla 12-14-vuotiaiden lasten mieltymyksiä pidetään tärkeänä tekijänä (tämä ei kuitenkaan korvaa muita tekijöitä);
• suhteet sisaruksiin ja kumpaankin vanhempaan, kuten muiden sisarusten tai tärkeiden perheenjäsenten olemassaolo ja kiintymyssuhteen taso muihin sisaruksiin tai tärkeisiin perheenjäseniin kotona;
• Kummankin vanhemman sitoutuminen jatkuvien ja terveiden suhteiden ylläpitämiseen lapsen ja toisen vanhemman välillä (vanhempi, joka on halukas olemaan yhteistyökykyisempi toisen vanhemman kanssa, saa todennäköisemmin huoltajuuden kuin vanhempi, joka puhuu lapselle pahaa toisesta ja riitelee rutiininomaisesti lapsen kuullen);
• Kummankin vanhemman henkinen tai fyysinen terveys;
• Lapsen mahdolliset erityistarpeet, sillä toinen osapuoli voi pystyä vastaamaan näihin tarpeisiin paremmin kuin toinen; ja
• Vakaan kotiympäristön säilyminen sekä kummankin vanhemman kyky antaa emotionaalista ja taloudellista tukea.

Jos kumpikaan vanhemmista ei täytä mitään näistä vaatimuksista, voidaan harkita kolmatta osapuolta, koska olisi lapsen edun mukaista, että lapsen huoltajana olisi joku, joka täyttää nämä vaatimukset. Vaikka yleensä oletetaan, että lapsen pitäminen jommankumman tai molempien omien vanhempiensa luona olisi lapsen edun mukaista, on tärkeää muistaa, että näin ei aina ole, ja kolmas osapuoli voi joskus huolehtia lapsen turvallisuudesta ja hyvinvoinnista paremmin.

Mikä on vanhempien etusijasääntö?

Perheiden etusijasääntö, joka tunnetaan myös nimellä ”parental superior rights doctrine” (vanhempien ylempien oikeuksien doktriini), viittaa sääntöön, jonka mukaan soveltuvalle biologiselle vanhemmalle myönnetään huoltajuus muuhun kuin biologiseen vanhemmuuteen perustumattomaan vanhempaan nähden. Näillä vanhemmilla on paremmat huoltajuusoikeudet kuin kenellä tahansa kolmannella osapuolella.

Tämän säännön tarkoituksena on suojella biologisia vanhempia, jotka ovat sopivia ja halukkaita ottamaan huoltajan aseman. Kolmannella osapuolella on taakka todistaa, että biologinen vanhempi on sopimaton eikä lapsen edun mukaista olisi jäädä hänen huoltajuuteensa.

Esimerkki tästä säännöstä on, kun toinen vanhemmista kuolee. Tuomioistuin voi joutua tekemään päätöksen eloonjääneen vanhemman tai lapsen isovanhempien (kuolleen vanhemman vanhempien) välillä. Vanhempien etuoikeussäännön mukaan elossa oleva biologinen vanhempi saisi automaattisesti huoltajuuden; ”etuoikeus” on kuitenkin keskeinen termi.

Kolmas osapuoli voi kyseenalaistaa olettamuksen, jonka mukaan biologinen vanhempi on paras valinta lapselle. Kuten aiemmin mainittiin, kolmannen osapuolen on todistettava tuomioistuimelle, että biologinen osapuoli on sopimaton saamaan huoltajuuden.

Tämä ei ole helppo tehtävä, ja kolmannen osapuolen on esitettävä selkeät ja vakuuttavat todisteet siitä, että hän vastaa paremmin lapsen tarpeita ja etua. Jotain, mitä tuomioistuimet eivät pidä merkityksellisenä vanhemman kyvylle huolehtia lapsesta, on vanhemman köyhyys tai sosioekonomiset tekijät. Niin kauan kuin ei ole todisteita laiminlyönnistä, hyväksikäytöstä tai muista epäsopivuuden osoituksista, oletetaan, että vanhempi soveltuu parhaiten lapselle.

Mitkä kolmannet osapuolet voivat saada huoltajuusoikeuden?

Muut kuin vanhemmat aikuiset, joille voidaan myöntää huoltajuus, ovat mm:

• Lapsen isovanhemmat, olivatpa he sitten isän tai äidin isovanhempia;
• Lähisukulaiset, kuten tädit ja sedät;
• Iäkkäämmät sisarukset, kunhan he eivät ole itse alaikäisiä;
• vanhemmat; tai
• Muut aikuiset, joiden luona lapsi on jo asunut jonkin aikaa.

Isovanhemmat ovat yleisin kolmas osapuoli, joka hakee lapsen huoltoa. Isovanhemmilla ei kuitenkaan yleensä ole laillista oikeutta huoltajuuteen, kun ainakin toinen vanhemmista on kunnossa. Lisäksi isovanhemmat eivät saa vanhempainoikeuksia pelkästään sillä, että heillä on aktiivinen rooli lapsen elämässä.

Voi kuitenkin olla hyvä mahdollisuus, että isovanhemmalle myönnetään huoltajuus, jos lapsi on asunut heidän luonaan pidemmän aikaa ja jäljelle jäävä vanhempi todetaan sopimattomaksi; tämä johtuu siitä, että isovanhempi on olennaisesti ottanut lapsen psykologisen vanhemman roolin.

Tarvitsenko asianajajaa avuksi kolmansien osapuolten huoltajuusoikeuksiin liittyen?

Lapsen huoltajuusoikeuksia koskevat tapaukset ovat monimutkaisia, ja niiden käsittelyssä on aina noudatettava lapsen etua koskevaa standardia. Asiantunteva ja ammattitaitoinen lasten huoltajuuden asianajaja voi auttaa sinua puolustamaan itseäsi, jos soveltuvuutesi vanhempana kyseenalaistetaan.

Vaihtoehtoisesti, jos olet kolmas osapuoli, joka yrittää saada huoltajuusoikeudet, perheasianajaja voi auttaa tapauksen rakentamisessa sekä edustaa sinua oikeudessa. Joka tapauksessa kokenut asianajaja voi auttaa sinua määrittämään vaihtoehtosi.