Miten evankeliumin julistaminen liittyy keskuudessamme olevien köyhien tarpeisiin?
Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Paavalin apostolisen palvelutyön tärkeä osa olisi ollut varojen kerääminen Jerusalemin köyhille. Sen lisäksi, että keräyksellä vastattaisiin joihinkin hyvin todellisiin taloudellisiin tarpeisiin – juutalaisilla seurakunnilla oli taipumus olla köyhempiä kuin ei-juutalaisilla – se myös vahvistaisi juutalaisten ja ei-juutalaisten kristittyjen välistä yhtenäisyyttä ja sovintoa.1 Paavalin apostolisella lähestymistavalla varojen keräämiseen köyhille on syvällisiä vaikutuksia siihen, miten mekin voisimme liittää Kristuksen evankeliumin tunnustamisen varallisuutemme jakamiseen köyhien kanssa.
- Graatio ja koettelemus
Paavalin käyttämä kreikankielinen sana charis – joka käännetään tavallisesti sanalla ”armo” – antaa meille johtolangan siitä, miten liittää evankeliumin tunnustaminen varallisuuden jakamiseen köyhien kanssa. Sana esiintyy melko usein luvuissa 8 ja 9, ja sillä viitataan paitsi Jumalan armoon ja Kristuksen armoon myös anteliaisuuteen, joka pursuaa meissä jumalallisen armon seurauksena.
Sana charis käännetään kuitenkin sanalla ”armo” vain 2. Kor. 8:1 ja 2. Kor. 9:14. Muualla se on käännetty sanoilla ”etuoikeus” (2. Kor. 8:4), ”antelias yritys” (2. Kor. 8:6-7, 19), ”antelias teko” (2. Kor. 8:9), ”siunaus” (2. Kor. 9:8) ja ”kiitos” (2. Kor. 8:16; 9:15). Mutta entä jos kääntäisimme kaikki nämä charis-sanan esiintymät englanninkielisellä sanalla ”grace” ja antaisimme Paavalin oman sanan käytön näissä luvuissa määrittää, mitä sana tarkoittaa?
Paavali aloittaa keräystä koskevan keskustelunsa viittaamalla Jumalan armoon, jonka hän oli antanut Makedonian seurakunnille, jotka ahdingostaan ja köyhyydestään huolimatta ”tulvivat” (eperisseusen) runsaalla anteliaisuudella muiden hyväksi (2. Kor. 8:1). Makedonialaiset olivat anoneet Paavalilta ja hänen työtovereiltaan armoa osallistua tähän pyhien palvelustyöhön (2. Kor. 8:4) ja vahvistivat myös, että Paavalin tulisi lähettää Tiitus täydentämään armoa keräämällä varoja, joita hän oli jo alkanut kerätä korinttilaisilta (2. Kor. 8:6).
Paavali kehottaa nyt myös korinttilaisia seuraamaan makedonialaisten esimerkkiä ja ”ylivuotamaan” myös tässä armossa. He ”pursuavat” jo kaikessa muussa – uskossa, puheessa, tiedossa, kaikessa innokkuudessa ja rakkaudessa, jota kanssakristityt tuntevat heitä kohtaan – joten mikseivät he pursuaisi myös tässä armossa (2. Kor. 8:7).
Paavali tekee selväksi, että tämä ei ole käsky, vaan heidän rakkautensa vilpittömyyden ”koetteleminen” toisten innokkuutta vastaan. Läpi koko 2. Korinttilaiskirjeen Paavali käyttää sanaa ”koetus” – verbinä (dokimazo) ja substantiivina (dokime) – viitaten tapaan, jolla todellinen luonteenpiirteemme – se, keitä todella olemme – havaitaan, tutkitaan tai todistetaan, kun kohtaamme vaikeuksia tai haasteita.2
- Kristus esimerkkinä
Hänen vetoomuksensa pääasiallinen perustelu on Herramme Jeesuksen Kristuksen armo: Vaikka Kristus oli rikas, hän tuli köyhäksi meidän tähtemme, jotta me hänen köyhyydestään tulisimme rikkaiksi (2. Kor. 8:9). Aiemmin kirjeessä Paavali on kuvannut, kuinka Kristus synnittömyydestään huolimatta tehtiin synniksi, jotta meistä tulisi Jumalan vanhurskautta (2. Kor. 5:21; Gal. 3:13, 14). Ja Filippiläiskirjeessä hän kuvaa, kuinka Kristus, vaikka hän oli tasa-arvoinen Jumalan kanssa, tyhjensi itsensä – jopa ristinkuolemaan asti – jotta hänet korotettaisiin ja jotta mekin saisimme osallisiksi hänen elämästään keskenämme (Fil. 2:1-11).
- Haluava ja täydentävä
Miten tämä Jumalan ja Kristuksen armon ylenpalttinen vuoto, joka jo nyt on ylenpalttinen makedonialaisissa, voisi siis ylenpalttinen vuoto olla ylenpalttinen korinttilaisissa? Jatkaen toteamustaan siitä, että kyseessä ei ole käsky vaan pelkkä ”mielipide”, Paavali sanoo, että heidän olisi sopivaa tällä hetkellä paitsi haluta tehdä niin, myös saattaa jo aloitettu keräys päätökseen. Heidän lahjoituksensa hyväksyttävyys perustuu kahteen asiaan: siihen, että he ovat innokkaita antamaan ja siihen, että he antavat vain sen, mitä heillä on varaa antaa – sen, mitä heillä on, ei sen, mitä heillä ei ole (2. Kor. 8:10-11).”
- Yhtäläisyys yltäkylläisyydessä ja tarpeessa
Miten tämä ylenpalttinen armo ja anteliaisuus eletään elämässämme? Paavali tekee selväksi, että kyse ei ole siitä, että joitakin helpotetaan ja toisia ahdistetaan; kyse ei ole siitä, että jotkut päästetään pälkähästä ja toiset saavat tuntea syyllisyyttä. Kyse on pikemminkin tasa-arvosta tai oikeudenmukaisuudesta (isotes) – todellisesta vastavuoroisuudesta – jonka Jumalan sovinto koko maailman kanssa tekee mahdolliseksi. Toisen ylivuodon tai yltäkylläisyyden on vastattava toisen tarpeeseen ja päinvastoin, jotta molemmat voisivat olla toinen toistaan varten kaikissa yltäkylläisyyden ja hädän – hengellisen tai rahallisen – tilanteissa. Aivan kuten israelilaiset jakoivat tasapuolisesti taivaasta sataneen leivän, myös meidät on kutsuttu jakamaan rikkautemme niin, että toisilla ei ole liikaa eikä toisilla liian vähän (2. Kor. 8:15; 2. Moos. 16:18).
Jumalan Kristuksen kautta tekemä koko maailman sovitus tulvii yli meidän elämäämme – Kristuksen rikkauden vaihtamisen kautta köyhyytemme vastineeksi – jotta mekin voisimme tulvia yli syvällisessä ”jakamisessa” (koinonia), eli kaiken jakamisessa toistemme kanssa. Tämä Kristuksen kautta tapahtuva armon ylivuoto tai ylitsevuotaminen on ylivuoto ja ylitsevuotaminen, joka valuu kaikkiin elämämme osa-alueisiin. Kaikkia tarpeitamme yltäkylläisesti täyttävä Jumalan armo antaa meille voimaa paitsi antaa anteeksi ja olla sovussa toistensa kanssa, myös jakaa rikkautemme keskenämme.
Paavalin oivallukset Jumalan Kristuksen kautta tekemän koko maailman sovinnon ylivuotavasta merkityksestä koko maailmalle ovat edelleen syvästi merkityksellisiä meidän päivinämme, jolloin rikkaiden ja köyhien väliset vakavat epätasa-arvoisuudet vain syvenevät edelleen maassamme ja kaikkialla maailmassa. Kuten korinttilaiset, myös me käymme läpi palvelutyön ”koettelemuksen” – ja paljastamme kaikessa, mitä olemme ja teemme, keitä me todella olemme ja keitä me olemme. Myös me ylistämme Jumalaa tunnustamalla Kristuksen evankeliumia, vaikka myös me anteliaasti osallistumme jakamaan (koinonia) sitä, keitä me olemme ja mitä meillä on, keskenämme, erityisesti hädän hetkellä (2. Kor. 9:13).
Notes:
1 Ks. 2. Kor. 8-9:n lisäksi myös Room. 15:25-32; 1. Kor. 16:1-4; Gal. 2:10; myös Ap. t. 24:17.
2 Sanan ”koettelemus” käytöstä 2. Kor. 2:9; 8:2, 8, 8, 22; 9:13; 13:3, 5:
.