Niin paljon kuin haluaisimmekin hengellistää kertomusta rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta, sen keskeistä sanomaa on hyvin vaikea selittää pois, varsinkin kun otetaan huomioon, mitä Luukas sanoo rahasta ja omaisuudesta muualla evankeliumissaan.
Tämän kahden henkilön kohtalo kuoleman jälkeen on hyvin vahvasti sidoksissa heidän kokemuksiinsa rikkaudesta ja köyhyydestä tässä elämässä.
Rikkaalla miehellä ei ole nimeä, vaikka hänelle on myöhemmässä historiassa annettu erilaisia nimiä, kuten Dives, joka tarkoittaa latinaksi ”rikas”. Sitä vastoin Lasarus on ainoa nimi, joka Jeesuksen vertauksissa annetaan kenellekään; se tarkoittaa El-azar, ”Jumala on auttanut”. (Tämän Lasaruksen ja Johannes 11:1-44:ssä eloon herätetyn miehen välillä ei näytä olevan mitään yhteyttä.)
Kertomus alkaa jyrkästä käänteestä, joka tapahtuu näiden kahden miehen kuoleman jälkeen (16:19-23). Elinaikanaan rikas mies esitteli rikkauttaan pröystäilevästi kauniilla vaatteilla ja ylenpalttisilla juhlilla. Sitä vastoin Lasarus oli haavojen peitossa, hänellä oli nälkä ja hänellä oli vain koiria nuolemassa haavojaan. Kuolemansa jälkeen Lasarus viedään kunnioitettuun paikkaan Aabrahamin, Jumalan ystävän ja Israelin isän, viereen (3:8; 13:28-29). Rikas mies sen sijaan joutuu Haadekseen, piinan ja ikuisen rangaistuksen paikkaan (10:15).
Rikkaan miehen ja Aabrahamin välillä syntyy keskustelu (16:24-26). Rikas mies pyytää Aabrahamia lähettämään Lasaruksen lievittämään hänen tuskaansa Haadeksessa, mutta Aabraham vastaa, ettei se ole mahdollista. Heidän omaisuutensa on vaihtunut. Heidän elinaikanaan Lasarus kärsi pahoja asioita ja hän koki hyviä asioita, mutta nyt Lasarus on lohdutettu ja hän on tuskissaan. Näiden kahden välillä on nyt ”suuri kuilu”, jota ei voi ylittää.
Rikas mies pyytää sitten Aabrahamia lähettämään Lasaruksen varoittamaan viittä veljeään Haadeksesta (16:27-41). Abraham vastaa, että heillä on jo Mooses ja profeetat varoittamassa heitä. Tämä vastaus on sopusoinnussa sen kanssa, että Luukas korostaa Jeesuksen opetuksen ja Mooseksen ja profeettojen opetuksen välistä jatkuvuutta (ks. 24:26-28; 44-48; ks. myös 16:16-17). Kun Lasarus väittää, että hänen veljensä muuttavat tapansa, jos joku nousee heidän luokseen kuolleista, Aabraham vastaa, että jos he eivät ole kuunnelleet Moosesta ja profeettoja, heitä ei varmasti vakuuta se, että joku herätetään kuolleista, mikä on kenties viittaus Jeesuksen ylösnousemukseen (9:22; Ap. t. 1:22).
Kertomuksen keskipisteenä on onnellisuuden kääntyminen Lasaruksen ja rikkaan miehen kuoleman jälkeen. Se yhdistää kuoleman jälkeisen tuskan tai lohdutuksen siihen, miten kohtelemme vähemmän onnekkaita ympärillämme, aivan kuten Matteus yhdistää ikuisen elämän ja rangaistuksen siihen, miten kohtelemme nälkäisiä ja janoisia, muukalaisia, alastomia, sairaita ja vankilassa olevia (25:31-46). Tämä kuoleman jälkeinen käänne on lopullinen. Aabrahamin rinnalla olevan Lasaruksen ja Haadeksen rikkaan miehen välillä on ylittämätön kuilu.
Erityisesti Luukas korostaa sitä, miten rikkaiden ja köyhien asema kääntyy Jumalan valtakunnassa. Kun Jeesus on saanut alkunsa Marian kohdussa, hän riemuitsee siitä, että nälkäiset on täytetty ja rikkaat lähetetty tyhjinä pois (1:46-55; vrt. 1. Sam. 2:1-10). Alttarisaarnassa Jeesus kertoo köyhille, että Jumala suosii heitä ja että Jumalan valtakunta kuuluu heille, mutta varoittaa rikkaita tulevasta, koska he ovat jo saaneet lohdutuksensa tässä elämässä (6:20-25).
Lukee tekee selväksi, että köyhät ovat Jeesuksen toiminnan painopiste. Virkaanastujaissaarnassaan Jeesus julistaa, että Herran Henki on voidellut hänet ”tuomaan hyviä uutisia köyhille” (4:18; ks. myös 7:22). Jeesus kehottaa seuraajiaan olemaan kutsumatta juhliinsa vain niitä ystäviä ja naapureita, jotka pystyvät maksamaan sen takaisin, vaan ulottamaan kutsunsa ”köyhiin, rampoihin, ontuviin ja sokeisiin” (14:13). Tämä toistuu, kun Jeesus kuvaa Jumalan valtakuntaa hääjuhlaksi, jossa kutsu on laajennettu ”köyhille, rammoille, rammoille, ontuville ja sokeille” (14:21).
Mutta jos köyhille julistetaan hyvää sanomaa, rikkaat saavat hieman erilaisen sanoman. Rikkaalle nuorelle hallitsijalle, joka kysyy Jeesukselta, miten hän voi periä iankaikkisen elämän, kerrotaan, että hänen on myytävä kaikki omaisuutensa ja jaettava rahat köyhille. Kun tämä saa hänet surulliseksi (rikkautensa vuoksi), Jeesus huomauttaa, että rikkaiden on yleensä vaikeampi päästä Jumalan valtakuntaan (18:18-30). Rikkaan hölmön tavoin rikkaat varastoivat aarteensa yhä suurempiin latoihin, joita he eivät voi ottaa mukaansa kuoltuaan (12:8-21). He saattavat kerätä ”aarteita itselleen”, mutta he eivät ole ”rikkaita Jumalaa kohtaan” (12:21).
Mutta ”rikkaana Jumalaa kohtaan” oleminen – ja ”aarteen omistaminen taivaassa” – ei ole vain hurskautta. Kyse on myös omaisuuden myymisestä ja rikkauksien jakamisesta köyhille (12:33; 18:22). Kohdattuaan Jeesuksen Sakkeus antaa puolet omaisuudestaan köyhille ja maksaa nelinkertaisen summan takaisin kaikille, joita hän on huijannut (19:1-10). Kun seurakunta syntyy Apostolien teoissa, uudet käännynnäiset ”myivät omaisuutensa ja tavaransa ja jakoivat tuoton kaikille, niin paljon kuin joku tarvitsi” (2:45; 4:32-34).
Kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta saattaa olla vaikea monille pohjoisamerikkalaisille, joiden elämäntyyli on jyrkässä ristiriidassa sen kanssa, että suurin osa maailman ihmisistä elää paljon vähemmällä. Kuten niin moni muukin asia, jonka Luukas sanoo rahasta ja omaisuudesta, se on kirvelevä syytös paitsi sille, että luotamme suuresti taloudelliseen turvallisuuteen, myös sille, että annamme rikkaiden ja köyhien välisen jyrkän epätasa-arvon jatkua.
Tässä tarinassa Jumalan iankaikkisella tuomiolla on kaikki tekemistä sen kanssa, miten käytämme varallisuutta tässä elämässä ja huolehdimmeko keskuudessamme olevista vähemmän onnekkaista. Houkutuksemme on selittää tämänkaltainen kertomus pois ja poistaa sen räikeä kuvaus siitä, miten Jumala lopulta puolustaa köyhien asiaa. Viesti on kuitenkin ilmaistu selvästi. Kuten rikkaan miehen viisi veljeä, meille on annettu kaikki tarvitsemamme varoitus.