By Alan Mozes
HealthDay Reporter
FRIDAY, May 4 (HealthDay News) — Miehet ja naiset, joiden valkosolujen määrä on normaalin yläpuolella, saattavat uuden tutkimuksen mukaan olla suuremmassa kuolemanriskissä varhaisemmassa iässä erityisesti sydän- ja verisuonitautien vuoksi.
Henkilöt, joiden valkosolujen määrä on normaali, eivät myöskään välttämättä ole vaaran ulkopuolella, sillä myös normaaliarvon ylärajalla olevilla henkilöillä oli kohonnut sairastumis- ja kuolemanriski, italialaisista ja yhdysvaltalaisista tutkijoista koostuva ryhmä totesi.
”Sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden riski lisääntyi asteittain valkosolujen määrän kasvaessa”, totesi tutkimuksen johtava kirjoittaja, tohtori D. Carmelinda Ruggiero Yhdysvaltain kansallisesta ikääntymisen tutkimuslaitoksesta. Ja ”suuriin valkosoluarvoihin liittyvä kohonnut kuolleisuusriski säilyi 40 vuoden seurannan ajan”, hän lisäsi.
Tutkijat kuitenkin korostivat, etteivät he ole vielä vahvistaneet syy-seuraussuhdetta korkeampien valkosolujen määrän ja sairastumisriskin välillä. On edelleen epäselvää, auttaako kohonnut valkosolujen määrä laukaisemaan vakavan sairauden vai nousevatko nämä solumäärät luonnollisesti sairauden jälkeen.
Ja erään asiantuntijan mukaan on liian aikaista tehdä havaintojen perusteella muutoksia käytäntöön.
”Havainnot ovat mielenkiintoisia ja vahvistavat osaltaan sitä, että tulehdustila on osallisena monien kroonisten tautien biologiassa, mutta havainnot eivät viittaa siihen, että erityisseulonta tai -hoito olisi suositeltavaa”
sanoi tri. Mary Cushman, tromboosi- ja hemostaasiohjelman johtaja Vermonttilaisessa yliopistossa ja Fletcher Allen Health Care -laitoksessa Colchesterissa, Vt. osavaltiossa.
Löydökset on julkaistu Journal of the American College of Cardiology -lehden 8. toukokuuta ilmestyneessä numerossa.
Valkosolut (WBC), joita syntyy luuytimessä ja leviävät koko elimistöön, eli leukosyytit – joita kutsutaan myös nimellä leukosyytti- eli valkosoluväliaineeksi – ovat immuunipuolustusjärjestelmän tärkein ase tartuntatauteja vastaan. Ilman sairautta niitä on normaalisti vain yksi prosentti ihmisen verestä.
Yhdysvaltalaisen National Institutes of Healthin mukaan yksinkertaisella verikokeella voidaan helposti määrittää, kuuluuko potilaan WBC-arvo normaaliin vaihteluväliin, joka on 4500-10 000 solua mikrolitrassa verta.
Normaalin alapuolelle jäävä WBC-arvo voi olla osoitus luuytimen vajaatoiminnasta ja/tai maksan ja pernan sairaudesta, mutta sairastuminen tai vieraan ruumiin tunkeutuminen aiheuttaa tyypillisesti valkoisten valkosolujen määrän kasvun. Fyysinen tai emotionaalinen stressi ja tietyt krooniset lääkkeet voivat myös saada veren valkosolujen määrän nousemaan.
Tutkimuksessaan Ruggiero ja kollegat tarkastelivat tietoja, jotka oli kerätty usean vuosikymmenen mittaisen ikääntymistutkimuksen aikana. He seurasivat yli 2 800 miehen ja naisen sairaushistoriaa Baltimoren ja Washingtonin alueelta.
Osallistujat olivat terveitä, kun he tulivat tutkimukseen. WBC-arvot, painoindeksit sekä kolesteroli- ja verenpainearvot kerättiin puolivuosittaisten lääkärintarkastusten yhteydessä.
Kuolleisuusrekisterien analyysi osoitti, että niiden osallistujien WBC-arvot, jotka kuolivat tutkimusjakson aikana, olivat korkeammat kuin niiden, jotka jäivät eloon vuoteen 2002 asti.
Havainto koski kaikkia potilaita riippumatta WBC-arvojen alkuperäisestä lähtötilanteesta, ja se piti paikkansa sukupuolesta, kuoliniästä tai kuolinvuodesta riippumatta. Naisilla oli kuitenkin yleensä huomattavasti alhaisemmat WBC-arvot kuin miehillä.
Potilailla, joiden WBC-arvot olivat välillä 3500-6000 solua mikrolitrassa verta, oli alhaisin havaittu kuolleisuusaste, kun taas potilailla, joiden WBC-arvot olivat yli 10 000, oli korkein kuolleisuusaste.
Potilaiden, joiden WBC-arvot olivat alhaisemmat kuin 3500, kuolleisuusriskistä ei tehty varmoja johtopäätöksiä.
Kirjoittajat havaitsivat, että kuolleisuusriski vaihteli jopa normaalin WBC-arvojen välillä. Niillä potilailla, joilla oli korkea normaali WBC-arvo 6 000-10 000, oli 30-40 prosenttia suurempi kuolemanriski kuin potilailla, joilla oli matala normaali WBC-arvo 3 500-6 000, kertoivat tutkijat.
Ruggieron työryhmä laski myös, että jokaista ylimääräistä 1 000 solua kohti, joka ylitti normaalin alueen alimman ääripään (3 500), potilaan kuolemanriski nousi hieman yli 10 prosenttia.
WBC-arvot, erityisesti neutrofiileiksi kutsutun solutyypin osalta, nousivat asteittain kuolemaa edeltävinä vuosina, ja merkittäviä kuoppia ylöspäin havaittiin jo viisi vuotta ennen potilaan elämän loppua. Sen sijaan eloonjääneiden WBC-arvot pysyivät suhteellisen vakaina.
Kuolleilla oli myös suurempi todennäköisyys tupakoida, olla fyysisesti vähemmän aktiivisia ja huonompi sydän- ja verisuoniterveys.
Etenkin sydän- ja verisuonitautien aiheuttama kuolema lisääntyi WBC-arvojen nousun myötä. WBC-arvoilla ei ollut juurikaan yhteyttä syöpäkuolemiin.
Kaiken kaikkiaan valkosolujen määrä laski sekä miehillä että naisilla lähes 45 vuoden tutkimusjakson aikana. Tutkijoiden mukaan monet yhteiskunnalliset ja elämäntapamuutokset voisivat selittää laskun, kuten ruokavalion ja liikuntatottumusten parantuminen sekä tupakoinnin ja juomisen tasainen väheneminen. Myös ympäristömuutokset, kuten parantuneet hygieniaolosuhteet ja harvempi altistuminen tartunnanaiheuttajille, voivat olla tekijöitä.
Amerikkalaisten kuolleisuus on myös laskenut tasaisesti neljän viime vuosikymmenen aikana, totesivat kirjoittajat. He kuitenkin korostivat, etteivät he voi osoittaa syy-yhteyttä valkosolujen määrän laskun ja elinajanodotteen paranemisen välillä.
WBC:n mittaaminen saattaa kuitenkin osoittautua hyödylliseksi yksilön terveysriskin ennustamisessa.
”Valkosolujen määrää mitataan tavallisesti kliinisissä tilanteissa infektioiden ja hematologisten sairauksien merkkiaineena”, Ruggiero totesi. ”Ehdotamme, että erisuuruiset WBC-arvot tulisi seuloa järjestelmällisesti ja ottaa (huomioon) sydän- ja verisuonitautien riskiprofiilissa –ja viime kädessä ottaa huomioon kliinisissä päätöksissä, jotka koskevat ennaltaehkäisevien toimenpiteiden määräämistä.”
Mutta tri James S. Goodwin, geriatrian professori ja Galvestonissa sijaitsevan University of Texas Medical Branchin Sealy Center of Agingin johtaja, ei ole vakuuttunut.
”Hyvä uutinen on, että kuten tämä tutkimus osoittaa, WBC-arvojen melko huomattava lasku noin vuodesta 1960 vuoteen 2000”, hän sanoi. ”Se sopii hyvin yhteen muiden tutkimusten kanssa, jotka osoittavat, että terveys on yleisesti parantunut 1900-luvun viimeisellä puoliskolla länsimaissa.”
KYSELY
Kuinka suuri osa ihmiskehosta on vettä? Katso vastaus