Chordata Elasmobranchii Lamniformes Lamnidae Lamnidae Lamna nasus
Kuvaus &Käyttäytyminen
Haita, Lamna nasus (Bonnaterre, 1788), eli sinikoirahait, beaumaris-hait (UK) ja makrillihait, ovat läheistä sukua lohihaille, Lamna ditropis, jotka ovat kooltaan jopa 3.7 metrin pituisia ja painavat jopa 230 kg. Lajin elinikä on noin 30 vuotta. Siikahait ovat tukevia suuria haita, joilla on suuret mustat silmät, terävä kuono (hieman pidempi ja terävämpi kuin lohihaiden) ja pienet, sileät, kapeat hampaat. Ne ovat selkäpuolelta (yläpuolelta) tummansinisestä harmaaseen, vatsapuolelta (alapuolelta) ja ensimmäisen selkäevän takareunan alareunasta valkoiset.
Kuten kaikki Lamnidae-heimoon kuuluvat hait, sillihait pitävät ruumiinlämpönsä ympäristön veden lämpötilan yläpuolella lämmönsäätelyn avulla. Harvalla muulla kalalla kuin tonnikalan kaltaisilla nopeilla uimareilla on tämä kyky. Niiden ruumiinlämpöä säädellään verisuonten vastavirtalämmönvaihtimilla (retia mirabilia), joita on lihaksissa ja sisäelimissä, sekä verenkiertoa ohjaavilla verisuonikouruilla. Näiden avulla hait voivat säilyttää aineenvaihdunnan tuottaman lämmön. Piikkihait voivat nostaa ruumiinlämpönsä jopa 7-10 °C ympäröivän veden lämpötilaa korkeammaksi. Tämä auttaa niitä sopeutumaan suosimiinsa kylmiin vesiin ja helpottaa nopeaa uintia.
Maailmanlaajuinen levinneisyys & Elinympäristö
GBIF-verkosto OBIS-levinneisyyskartta AquaMaps
Porbeaglehaita, Lamna nasus, tavataan läntisellä Atlantin valtamerellä Kanadan Newfoundlandista New Jerseyhin Yhdysvaltoihin ja mahdollisesti Brasilian eteläosaan ja Argentiinaan. Itä-Atlantilla sillihaita tavataan Islannin ympärillä ja läntisellä Barentsinmerellä Etelä-Afrikkaan asti sekä Välimerellä. Lounais-Tyynellämerellä merikotkia tavataan Australian ja Uuden-Seelannin edustalla ja Kaakkois-Tyynellämerellä Chilen edustalla. Eteläisellä valtamerellä lajia tavataan Etelä-Georgian ja Kerguelen-saarten edustalla.
Sarvikotkat asuvat sekä mannerjalustojen että valtamerialtaiden vesillä. Ne suosivat kylmää, 1-18 °C:n vettä, mutta havaintoja on tehty jopa 23 °C:n vedestä. Kotkahaiden syvyysalue näyttää olevan 0-715 m.
Ruokintakäyttäytyminen (ekologia)
Kotkahait käyttävät ravinnokseen pieniä pelagisia koulukuntakaloja, kuten lanttukaloja, silliä, silakkaa, sauria, makrillia, ja pohjakaloja, kuten hiekkasärkkiä, lumpeenkaloja, kampeloita, kuhia ja turskaa. Ne saalistavat myös muita haita ja kalmareita.
ELÄMÄNHISTORIA
Kotkahait, Lamna nasus, ovat ovoviviparisia. Kuten muillakin hailajeilla, parittelurituaali alkaa siten, että uroshai tarttuu naaraaseen puremalla sitä samalla, kun uroshai työntää kouransa naaraan kloaakkiin hedelmöittääkseen sen. Naaraat jättävät usein arpia, joiden avulla tutkijat voivat joskus määrittää, ovatko naaraat hiljattain paritelleet vai eivät. Tiineyden uskotaan kestävän 8-9 kuukautta, minkä jälkeen syntyy 1-6 poikasen pentue. Keskimäärin pentuja on neljä, ja kutakin kohtua kohti on kaksi pentua. Pennut syntyvät noin 68-80 cm:n pituisina.
Naaras saavuttaa sukukypsyyden pohjoisella pallonpuoliskolla noin 2,32-2,59 m:n pituisena ja naaras eteläisellä pallonpuoliskolla noin 1,85-2,02 m:n pituisena, uros saavuttaa sukukypsyyden pohjoisella pallonpuoliskolla noin 1,65-2,07 m:n pituisena. Ainakin Luoteis-Atlantilla nämä koot saavutetaan naaraiden ollessa noin 13-vuotiaita ja urosten noin 8-vuotiaita.
Pohjoisella pallonpuoliskolla sääkarhut parittelevat syksyn ja talven välisenä aikana ja synnyttävät kevään ja kesän välillä. Uskotaan, että eteläisen pallonpuoliskon populaatiot Uudessa-Seelannissa ja Australiassa synnyttävät talvella.
Ovoviviviparous: munat säilyvät naaraan ruumiin sisällä pesäkammiossa, jossa alkio kehittyy saaden ravintoa keltuaispussista. Tämä on ”eläväkasvuisten” kalojen lisääntymistapa, jossa poikaset kuoriutuvat emon kohdun sisällä olevista munakapseleista ja syntyvät pian sen jälkeen. Tunnetaan myös nimellä aplacental viviparous.
Suojelutilanne & Kommentit
Nykyinen IUCN:n suojelutilanne sillihaille Suojelutiedot NOAA YK:n ympäristöviraston UNEP:n luonnonsuojelun seurantakeskus: Porbeagle Sharks Check the Seafood Watch List for this species
Porbeagle sharks, Lamna nasus, ovat potentiaalisesti vaarallisia ihmisille suuren kokonsa vuoksi, mutta ihmisen ja hain väliset konfliktit tämän lajin kanssa ovat kuitenkin erittäin harvinaisia. Vain kahdesta provosoimattomasta puremasta on raportoitu. Sillihaita metsästetään kaupallisesti ja pyydetään kaupallisen kalastuksen sivusaaliina, minkä vuoksi Pohjois-Atlantin populaatiot ovat vähentyneet merkittävästi.
Sillihaita metsästetään kaupallisesti Norjassa ja Kanadassa, joissa kalastusta säännellään. Niitä pyydetään siellä myös sivusaaliina, ja ne ovat toiseksi yleisin sivusaalislaji Norjassa. Myös japanilaiset pitkäsiima-alukset pyytävät niitä usein sivusaaliina. Niitä metsästetään niiden lihan, evien, öljyn ja kalajauhon vuoksi. Särkikaloja kalastetaan jossain määrin myös virkistyskalastuksena Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Irlannissa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa.
Särkikalojen on havaittu tekevän nopeita ohituksia sukeltajia kohti öljynporauslautoilla Pohjanmerellä, mutta ne eivät hyökänneet. Tämä on todennäköisesti agonistista (puolustuksellista) tai etsintäkäyttäytymistä.
Kaiken kaikkiaan sillimerikotkat on IUCN:n uhanalaisten lajien punaisella listalla luokiteltu vaarantuneiksi (VU A2bd+3d+4bd), mutta kolme sillimerikotkien osapopulaatiota on luokiteltu erittäin uhanalaisiksi (Critically Endangered) ja vaarantuneiksi (Endangered):
Sillimerikotkien Välimeren osapopulaatio:
Porbeagle Northeast Atlantic subpopulation: Kriittisesti uhanalainen A2bcd+3d+4bd; ja
Porbeagle Northwest Atlantic subpopulation:
VAKAVA (VU)
Taksoni on haavoittuva, kun parhaan saatavilla olevan näytön mukaan se täyttää jonkin haavoittuvuuskriteereistä A-E (ks. jakso V), ja sen katsotaan sen vuoksi olevan suuressa vaarassa kuolla sukupuuttoon luonnossa.
Kriittisesti uhanalainen (CR)
Taksoni on kriittisesti uhanalainen, kun paras saatavilla oleva näyttö osoittaa, että se täyttää jonkin kriittisesti uhanalaisen lajin kriteereistä A-E (ks. jakso V), ja sen katsotaan siksi olevan erittäin suuressa vaarassa kuolla sukupuuttoon luonnossa.
Uhanalainen (FI)
Taksoni on uhanalainen, kun paras saatavilla oleva näyttö osoittaa, että se täyttää jonkin uhanalaisuuskriteereistä A-E (ks. jakso V), ja sen katsotaan siksi olevan erittäin suuressa vaarassa kuolla sukupuuttoon luonnossa.
Viitteet & Lisätutkimuksia
Sarvihain (Lamna nasus) biologia – ReefQuest Centre for Shark Research
Sarvihai – Fisheries and Oceans Canada
Elasmodiver.com – kuvatietokanta haista, skateista ja rauskuista, and chimaera’s from around the world by Andy Murch
Tutkimus Lamna nasus @
Barcode of Life BioOne Biodiversity Heritage Library CITES Cornell Macaulay Library Encyclopedia of Life (EOL) ESA Online Journals FishBase Florida Museum of Natural History Ichthyology Department GBIF Google Scholar ITIS IUCN RedList (uhanalaisen lajin status) Marine Species Identification Portal NCBI (PubMed, GenBank, jne.) Ocean Biogeographic Information System PLOS SIRIS Tree of Life Web Project UNEP-WCMC Species Database WoRMS
Search for Porbeagle Sharks @
Flickr Google Picsearch Wikipedia YouTubessa
Chordata Elasmobranchii Lamniformes Lamnidae Lamna nasus