Ummetus on sekä oire että häiriö, jota esiintyy sekä toiminnallisessa ummetuksessa että ärtyvän suolen oireyhtymässä, jossa ummetus on vallitseva (IBS-C). Vaikka Rooma IV -kriteerit erottavat nämä tilat toisistaan, niillä on monia yhteisiä terapeuttisia lähestymistapoja. Tässä katsauksessa pyritään tutkimaan ummetuksen ja vatsakivun välistä suhdetta ja arvioimaan näyttöä siitä, parantaako laksatointi vatsakipua ja onko laksatointivaste erilainen IBS-C:n ja toiminnallisen ummetuksen välillä. Toiminnallista ummetusta sairastavilla potilailla ulostamistiheyden lisääminen laksatiiveilla vaikutusmekanismista riippumatta liittyy vatsakivun voimakkuuden vähenemiseen, mikä tukee ummetuksen merkitystä vatsavaivojen aiheuttajana. IBS-C-potilailla systemaattisista katsauksista saadut todisteet osoittavat, että vatsakivun taustalla on pelkän ummetuksen lisäksi muita tekijöitä ja että kivun optimoimiseksi tarvitaan myös viskeraalista analgeettista modulaatiota. IBS-C:n muuttuvat määritelmät ja kliinisten tutkimusten heterogeenisuus, mukaan lukien päätetapahtumat, ovat lisänneet epävarmuutta siitä, pystyvätkö vanhemmat laksatiivit, joilla ei ole tunnettuja neuromodulatorisia vaikutuksia, parantamaan kroonista vatsakipua verrattuna uusiin eritystä edistäviin lääkkeisiin (secretagoguge) ja prokineettisiin lääkkeisiin IBS-C:n hoidossa. Vaikka tiedetään, että vatsakipu liittyy ummetukseen ja että ulostus lievittää tätä kipua, ei ole vielä osoitettu, lievittävätkö uusien laksatiivien ehdotetut viskeraaliset analgeettiset ominaisuudet kipua enemmän kuin pelkkä ulostus. On kuitenkin todennäköistä, että IBS-C:n laksatiovaste on vain osa pulmaa.