Tämä artikkeli on kuratoitu artikkelista ”Pyhän kansan synty: Volume 1 God and Abraham”, jonka on kirjoittanut Corbett Gaulden. Hanki kappaleesi eGen-kaupasta.
YKSINKERTAINEN KUULUVUUS
Kuuliaisuus, jota Jumala vaati Aabrahamilta tuona päivänä, oli niin ehdotonta kuin mikään muu ei voinut olla. Häntä vaadittiin uhraamaan poikansa Iisak uhriksi. Jumala ei voinut vaatia häneltä mitään suurempaa esimerkkiä kuuliaisuudesta. Itse asiassa Jumalalta itseltään ei voitu vaatia suurempaa esimerkkiä siitä, että hän arvostaa meitä, kuin että hän uhrasi Poikansa Jeesuksen uhriksi. Jumala pyysi ”uskon isää” jäljittelemään omaa toimintaansa tässä asiassa. Jumala vaati Aabrahamilta, että hän toimisi kuten Jumala itse. Tämän Jumalan pojan piti tuona päivänä jäljitellä Jumalan itsensä olemusta.
Harkitse tätä. Jumala pyysi Aabrahamia uhraamaan ainoan poikansa kuolemaan. Aabrahamin edellytettiin poikana tekevän tämän uhrauksen. Uhri ei kuitenkaan ollut marmoripussi. Uhri oli hänen oman lihansa poika. Uhrin tuli olla hänen olemassaolonsa ydin isänä. Jos hän menettäisi ”ainoan poikansa”, hän ei olisi enää isä. Ja hänen oma Isänsä oli se, joka asetti tämän vaatimuksen hänelle. Poika nimeltä Aabraham lähti tottelemaan Isäänsä, Jumalaa. Isä nimeltä Aabraham oli aikeissa riistää kaiken merkityksen omasta olemuksestaan vain siksi, että hänen Isänsä vaati häntä tekemään niin.
JUMALAN UHRINLUOVUTUS
Kun Jumala ojensi tuona päivänä kätensä pelastaakseen Iisakin, Hän teki sen aivan viime hetkellä. Hänen poikansa Aabraham ei ollut vastustanut pyyntöä, joka hänelle esitettiin hinnalla, jota kukaan mies ei olisi halunnut kantaa. Aabraham ei säästänyt Iisakia. Se oli Jumala itse, joka säästi hänet (1. Moos. 22:12). Aabrahamin teot sinä päivänä tarjosivat hänen jälkeläisilleen filiaalisen kuuliaisuuden mallin, jonka ylittää vain Jeesuksen teko Golgatalla 2000 vuotta myöhemmin.
Isänä Aabraham vaati pojaltaan Iisakilta, että tämä alistuisi omaan kuolemaansa. Aabraham vaati Iisakilta tätä kuuliaisuuden tekoa oman kuuliaisuutensa peilikuvana Isäänsä kohtaan. Kun tuo päivä oli koittanut, Jumala oli tehnyt Aabrahamista ihmisisistä isistä arvokkaimman. Tällä tavoin Aabraham täytti lopulliset edellytykset tulla lupauksen kansan isäksi; sellaisen maan päällä olevan kansan, joka olisi Jumalan pyhän kansan luonnollinen esiaste. Yksikään vähempiarvoinen mies eikä mikään vähempiasteinen lapsellinen kuuliaisuus olisi voinut kelvata tämän jumalallisen tehtävän kantajaksi. Siksi Jumalan järjestelyt ja kaitselmus sekä Pyhän Hengen voimallinen läsnäolo saattoivat loppuun sen, mikä oli välttämätöntä.
HALUAT LISÄÄN LISÄÄ?
Hanki itsellesi kopio kirjasta ”Pyhän kansakunnan synty: Volume 1 God and Abraham”, jonka on kirjoittanut Corbett Gaulden eGen-kaupasta.