Kuinka kauan kestää kehittyä sietokyky LSD:lle?

10. joulukuuta 2020

Kun moni ajattelee LSD:tä eli lysergihappodietyyliamidia, saattaa mieleen juolahtaa 1960-luvun ”rauhan ja rakkauden” aikakausi, jolloin populaarikulttuuri koki empatian heräämisen. Todellisuudessa LSD on ehkä voimakkain psykedeelinen huume, joka nykymaailmassa on olemassa. Psilosybiinin kaltainen aine, joka on ”taikasienien” hallusinogeeninen ainesosa, vaatii käyttäjältä yhden gramman sieniä, jotta hän voi tuntea mitään vaikutusta. Sitä vastoin keskivertoihmisen tarvitsee nauttia vain noin 100 mikrogrammaa LSD:tä tunteakseen sen uskomattoman voimakkaat hallusinogeeniset vaikutukset.

Kuten mikä tahansa muukin huume, jota ihminen voi nauttia säännöllisesti, kuten opioidit tai alkoholi, keho alkaa kehittää toleranssia toistuvan käytön jälkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että samalla annoksella, jota olet aiemmin ottanut, ei välttämättä ole samaa vaikutusta toistuvan käytön jälkeen. On monia syitä siihen, miksi elimistö kehittää nopeasti toleranssin erityisesti LSD:tä kohtaan, joita tutkimme tässä artikkelissa.

Aluksi tutkimme LSD:n historiaa siitä, kun se syntetisoitiin ensimmäisen kerran, ja sen vaikutusta kulttuuriin menneisyydestä nykypäivään.

LSD:n eli ”hapon” historia

Lysergihappodietyyliamidi, josta käytetään yleisesti nimitystä ”happo”, on suhteellisen uusi aine verrattuna joihinkin muihin päihteisiin, kuten alkoholiin, joka on ollut olemassa aikojen alusta lähtien. LSD:n syntetisoi ensimmäisen kerran vuonna 1938 kemisti nimeltä Albert Hofmann. Hofmann työskenteli Sandoz Pharmaceutical -nimisessä yrityksessä, joka kehitti erilaisia lääkkeisiin käytettäviä kemikaaleja Baselissa, Sveitsissä.

Hofmannin alkuperäinen tavoite LSD:n kanssa oli luoda veren stimulantti, ja sen hallusinogeeniset vaikutukset tunnettiin vasta vuonna 1943, kun Hofmann nautti vahingossa pienen määrän yhdistettä. Myöhemmin havaittiin, että jo 25 mikrogramman annos suun kautta annettuna saattoi aiheuttaa eläviä hallusinaatioita. Se vastaa parin suolajyvän painoa.

LSD:llä on joitakin rakenteellisia yhtäläisyyksiä erään aivoissa esiintyvän kemikaalin kanssa. Tämän vuoksi jotkut hapon sivuvaikutukset voivat olla hyvin samankaltaisia kuin jotkut kliinisen psykoosin näkökohdat. Tämä teki haposta suositun kokeilulääkkeen psykiatrien keskuudessa 1940-, 50- ja 60-luvuilla. Vaikka laajalle levinnyt tutkimus ei tuottanut huumeelle merkittävää lääketieteellistä käyttöä, vapaasti jaetut ilmaiset LSD-näytteet johtivat aineen laajaan käyttöön ja suosioon.

LSD virkistyshuumeena

Vasta 1960-luvulla happo alkoi saada jalansijaa valtavirtakulttuurin virkistyshuumeena. LSD:n käytön suosituimpia puolestapuhujia oli Harvardin psykologi Timothy Leary. Olet varmasti kuullut Learyn suositun vetoomuksen amerikkalaisille opiskelijoille: ”Turn on, tune in, and drop out”. Tästä sanonnasta tulisi taisteluhuuto, joka auttoi sytyttämään amerikkalaisen vastakulttuuriliikkeen, joka lopulta levisi LSD:n käyttöön Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja muualle Eurooppaan.

Popkulttuurin ikonit, kuten The Beatles ja Jimi Hendrix, auttoivat edistämään huumeen suosiota ja katapultoimaan sen valtavirran keskusteluun.

Tiedustelupalvelu Central Intelligence Agency ja Yhdysvaltain armeija jopa ryhtyivät tutkimaan, voisiko LSD olla tehokas biologinen ase. Vuonna 1951 nämä valtiolliset organisaatiot aloittivat sarjan kokeita, jotka saivat tutkijat päättelemään, että LSD ”kykenee tekemään kokonaisia ihmisryhmiä, sotilasjoukot mukaan lukien, välinpitämättömiksi ympäristöstään ja tilanteistaan, häiritsemään suunnittelua ja arvostelukykyä ja jopa aiheuttamaan pelkoa, hallitsematonta sekasortoa ja kauhua.”

Hallituksen kokeilut LSD:n mahdollisesta käytöstä sotilaallisessa yhteydessä jatkuisivat siihen asti, kunnes Yhdysvallat asetti aineen valtakunnallisen käyttökiellon vuonna 1967. Tämä teki LSD:n luomisen, hallussapidon ja myynnin laittomaksi kaikissa muodoissaan.

LSD:n vaikutukset ja sivuvaikutukset

Hapon vaikutusten täytyi olla hyvin voimakkaita, jos hallitus katsoi, että sitä kannatti tutkia mahdollisena biologisena aseena. He eivät ole väärässä, sillä huumeella voi olla syvällisiä psykologisia vaikutuksia käyttäjiinsä.

Method Of Dose

Hapon suosio johtui osittain sen laboratoriossa tislatusta tehosta ja fyysisestä muodosta. Huume puhtaimmassa muodossaan on yksinkertaisesti pullollinen nestettä. Toisin kuin marihuanan kaltaiset huumeet, tämä injektiopullo on helppo kätkeä eikä siinä ole hajua.

Katutasolla huume tulee kuitenkin useimmiten ”tableteina”. Ihmiset valmistavat näitä tabuja tiputtamalla tietyn annosmäärän nestemäistä happoa rei’itetylle paperille ja myyvät huumausainetta tyypillisesti ”by-the-tab” -periaatteella. Tästä huolimatta nestemäistä happoa voi tiputtaa melkein mihin tahansa, joten happoannos voi olla pieni pala liivatetta, sokerikuutio, karkkia tai jopa leivonnaisia.

Käyttäjän tai jälleenmyyjän kannalta tärkein ero näiden eri muotojen välillä on se, että blotter-tablettien avulla annosmäärä on yleensä paremmin hallinnassa. Pieni pala blotter-paperia on helpompi leikata kuin pisara LSD:tä on jakaa tai mitata mikrogrammoiksi. Huumeen voimakkuuden vuoksi on erittäin tärkeää mitata tarkasti, kuinka paljon sitä todellisuudessa nautitaan.

Lyhytaikaiset LSD:n haittavaikutukset

Kuten edellä on käsitelty, LSD on huume, jolla on merkittäviä ja syvällisiä mieltä muuttavia vaikutuksia. Happo aiheuttaa sille ominaiset hallusinogeeniset vaikutukset vuorovaikutuksessa aivojen serotoniinireseptorien kanssa. Serotoniini on niin sanottu välittäjäaine, jota elimistö käyttää välittämään impulsseja aivojen järjestelmien välillä. Se on vastuussa monista aivojen eri osa-alueista, kuten käyttäytymisestäsi ja mielialastasi, aistien hallinnasta ja ajatusten maltillisuudesta.

Kuten minkä tahansa aivoihin vaikuttavan lääkkeen haittavaikutukset vaihtelevat henkilöstä toiseen. Tämä johtuu siitä, että vaikka useimpien ihmisten aivoilla on samankaltaiset ominaisuudet, aivokemia ja reaktiot voivat vaihdella suuresti.

Tyypillisesti lääkkeen ensimmäiset vaikutukset alkavat näkyä 30-45 minuutin kuluessa suun kautta nauttimisesta. Nämä hallusinogeeniset vaikutukset saavuttavat huipun tai ”huipun” 2-4 tunnin kuluessa, ja ne voivat kestää 12 tuntia tai kauemmin, kun huume kulkee elimistössäsi.

Yleisiä vaikutuksia voivat olla

• Hallusinaatiot (sekä visuaaliset että auditiiviset)
• Vääristynyt visuaalinen hahmottaminen muodoista ja väreistä
• Muuttuneet äänet
• Ahdistuneisuus ja masennus
• Flashbackit, tai ”trippikokemuksen” palaaminen päiviä tai jopa kuukausia myöhemmin
• Nopea syke, kohonnut ruumiinlämpö ja hikoilu sekä korkea verenpaine
• Pupillit laajentuneet

Voi esiintyä äärimmäisiä muutoksia mielialassa ja mielialassa. Suurina annoksina käytettynä lääke voi aiheuttaa äärimmäisiä harhaluuloja ja näköharhoja. LSD:n yliannostus voi johtaa vakavaan psykoosiin. LSD:stä ei tunneta tappavaa annosta, mutta kuolema sen vaikutuksen alaisena johtuu usein siitä, että henkilö aiheuttaa itselleen fyysistä vahinkoa psykoottisen jakson aikana.

Muita merkittäviä fyysisiä vaikutuksia voivat olla pahoinvointi, ruokahaluttomuus, verensokerin nousu, univaikeudet tai unettomuus, suun kuivuminen, vapina ja jopa kouristukset.

LSD:n yliannostus

LSD:n käytön vaikutukset eivät yleensä jatku sen jälkeen, kun huume on poistunut elimistöstä, eivätkä tiedot osoita, että LSD:n käyttö aiheuttaisi runsaasti yliannostuksia. Itse asiassa monet LSD:hen liittyvät yliannostukset liittyvät muihin vaarallisiin aineisiin (opioideihin, kokaiiniin, metamfetamiiniin tai alkoholiin).

LSD:n yliannostuksen vähäisiä dokumentoituja vaikutuksia ovat muun muassa vatsaongelmat (mukaan lukien verenvuoto), muutokset hengityksessä, ruumiinlämmön nousu ja tajuttomuus. Tutkimukset ovat osoittaneet, että suurilla LSD-pitoisuuksilla ei ole pitkäaikaisia vaikutuksia ja että useimmat henkilöt toipuvat ilman suurten LSD-annosten aiheuttamia sivuvaikutuksia.

Vaikka se ei välttämättä ole yliannostuksen oire, korkeiden LSD-pitoisuuksien vaikutuksen alaisena henkilö voi kokea vakavia seurauksia, jotka johtuvat siitä, että hän ei kykene tekemään vastuullisia päätöksiä tai hän voi tehdä vääränlaisen käsityksen vaaratilanteista. Tällä voi olla pysyviä seurauksia.

Yleinen väärä uskomus on, että LSD:n käyttö johtaa mielisairauksien kehittymiseen. Useat tutkimukset ovat kuitenkin tutkineet juuri tätä aihetta, eivätkä ole havainneet yhteyttä LSD:n käytön ja mielenterveysdiagnoosien, kuten skitsofrenian tai mielialahäiriöiden, myöhemmän ilmaantumisen välillä.

Mitä on LSD-toleranssi?

Toleranssilla tarkoitetaan elimistön luonnollista vastustuskykyä mitä tahansa ainetta kohtaan toistuvan altistumisen seurauksena. Kuten LSD:n tapauksessa, se alkaa menettää tehoaan, jos sitä käytetään nopeasti lyhyen ajan kuluessa. Jos esimerkiksi joku käyttää LSD:tä yhtenä päivänä ja pystyy saavuttamaan halutut vaikutukset yhdellä annoksella, ja sitten hän käyttää huumetta toisena peräkkäisenä päivänä, tarvitaan todennäköisesti useampi kuin yksi annos saman vaikutuksen saavuttamiseksi.

Tämä käsite viittaa sekä huumeen psykologisiin että fysiologisiin vaikutuksiin. Kuten edellä on käsitelty, LSD:lle on ominaista voimakkaat kuulo- ja näköharhat. Mitä useammin huumetta käytetään, sitä vähemmän voimakkaita nämä hallusinaatiot voivat olla. Näin voi olla myös epämiellyttävien fyysisten sivuvaikutusten kohdalla. Ne voivat muuttua vähemmän voimakkaiksi toistuvan altistumisen myötä.

Kuinka kauan kestää toleranssin muodostuminen?

Kuten edellä mainittiin, ihmiskeho alkaa sopeutua happoannoksiin nopeasti. Ihmisen aivot alkavat 24 tunnin kuluessa muodostaa toleranssia lääkettä kohtaan. Joillakin ihmisillä tämä aika on vielä lyhyempi, ja he osoittavat merkkejä toleranssin muodostumisesta jo 3 tunnin kuluttua ensimmäisestä nauttimisesta.

Eräässä tutkimuksessa on jopa osoitettu, että keskivertoihminen kehittää täydellisen toleranssin hapon psykedeelisille vaikutuksille viikon kuluessa siitä, kun hän ottaa päivittäisiä annoksia samalla tasolla.

Mikä aiheuttaa LSD-toleranssia?

LSD toimii kiinnittymällä aivojen serotoniinireseptoreihin, joita kuvailimme edellisessä kappaleessa. Jotkut tutkijat uskovat, että serotoniinireseptorit herkistyvät huumeelle heti sen jälkeen, kun ne ovat joutuneet kosketuksiin sen kanssa, mikä johtaa vähäisempään vuorovaikutukseen myöhemmillä annoksilla. Tämä johtaa siihen, että samalla happoannoksella ei ole samanlaista vaikutusta henkilöön ennen kuin nämä reseptorit ovat täydentyneet, mikä vie aikaa.

Suuri osa LSD:n käyttöä koskevasta tieteellisestä kirjallisuudesta, joka meillä on hallussamme, on peräisin 1950- ja 60-luvuilta, ennen kuin huumeesta tehtiin liittovaltion tasolla laiton. Silloin tutkittiin vapaasti huumeen vaikutuksia aivoihin. Lääketieteellisen teknologian kehittyessä tiedemiehet pystyisivät todennäköisesti tutkimaan happoa ja sen vaikutuksia aivoihin tarkemmin.

LSD:n sietokyky on yleismaailmallinen

Sietokyvyn kehittyminen on yleismaailmallista kaikille ihmisille ja jopa joillekin nisäkkäille. Tutkijat ovat havainneet, että myös tietyt eläimet voivat kehittää nopeasti toleranssin LSD:tä kohtaan.

LSD:n tieteellisen testauksen ”loistoaikoina” oli tavallista, että huumetta annettiin nisäkkäille, kuten kissoille, rotille ja hiirille. Kuten yleiset haittavaikutukset, joita havaittiin kaikilla huumeen ihmiskäyttäjillä, oli myös haittavaikutuksia, jotka ilmenivät kaikilla eläinkokeilla. Eläinten osoitettiin hoitavan itseään liiallisesti, räpyttelevän häntäänsä ja tassujaan tavallista enemmän, tuijottavan kaukaisuuteen kuin lumoutuneina ja jopa osoittavan merkkejä nykimisestä, jota myös ihmisillä esiintyy LSD:n vaikutuksen alaisena.

Kun näille nisäkkäille annettiin säännöllisiä annoksia happoa, niiden osoitettiin kehittävän vastustuskyvyn jatkuvaa räpyttelyä ja nykimistä vastaan jo muutaman tunnin kuluessa. Tämän vastustuskyvyn osoitettiin hiipuvan kolmen päivän kuluttua kissoilla ja vain yhden päivän kuluttua rotilla.

Niin ilmeisesti nämä fyysiset merkit ovat ainoat LSD:n vaikutusten näkökohdat, jotka voidaan havaita eläimillä. Auditiivisia tai visuaalisia hallusinaatioita ei ole raportoitu, mutta on loogista olettaa, että myös vastukset kasvoivat.

LSD-riippuvuuden hoitovaihtoehdot

Vaikka LSD-riippuvuuden tai hallusinogeenien käyttöhäiriön hoitoon ei ole nykyisin olemassa lääkkeitä, se ei tarkoita, etteikö henkilö hyötyisi LSD:n hoito-ohjelmasta.

Hoitohoito-ohjelmat poistavat päivittäisen elämän stressin aiheuttajat, ja niiden avulla asukkaan on mahdollista keskittyä raittiuteen ja parantumiseen. Yksilöllisiä syitä LSD:n käyttöön voidaan tutkia yksilö- ja ryhmäterapiassa, ja hoidon aikana voidaan myös kehittää selviytymisstrategioita. Jälkihoidon suunnittelu voi ehkäistä uusiutumista ja auttaa ylläpitämään raittiutta.

Tiheästi kysytyt kysymykset

Kuinka kauan LSD:n sietokyky kestää?

LSD:n sietokyky alkaa vaikuttaa nopeasti, tyypillisesti 24 tunnin kuluessa ensimmäisestä annoksesta. Jotkut ihmiset ovat jopa kertoneet kokevansa toleranssin muodostuvan jo 3 tunnin kuluttua. Tästä huolimatta elimistön sietokyky LSD:tä kohtaan hälvenee yhtä nopeasti ja palaa takaisin annosta edeltävään tilaan vain muutaman päivän kuluttua ensimmäisestä annoksesta.

Kuinka kauan kestää, että LSD:n sietokyky laskee?

Kehon sietokyky LSD:tä kohtaan hälvenee muutamassa päivässä aloitusannoksen jälkeen ja palaa normaaliin, annosta edeltävään sietokykyyn.

Mitä tapahtuu LSD:n sietokyvylle?

LSD:n sietokyky tapahtuu hyvin nopeasti ja jokaisella peräkkäisellä annoksella on yhä vähäisempi ja vähäisempi vaikutus, jollei suurempaa annosta nautita. Useimmat ihmiset kehittävät täydellisen toleranssin samalle annokselle jo viikon kuluttua.

Jos sinä tai läheisesi käyttää LSD:tä ja ajatus lopettamisesta tuntuu mahdottomalta, ota yhteyttä jo tänään numeroon (888) 979-9592. Me Vertava Healthilla olemme valmiita auttamaan sinua löytämään päihdekuntoutusohjelman, jonka avulla voit saada ansaitsemasi hoidon.