Tämä on Grimmin veljesten kertoma klassinen satu ”Kultainen hanhi”. Sen tarjoaa sinulle Stories to Grow by.
Simpleton oli nuorin kolmesta veljeksestä. Jokainen veli hakkasi puuta elääkseen. Eräänä päivänä vanhin veli lähti metsään, jossa hän tapasi kääpiön.
”Ole kiltti”, sanoi kääpiö ja katsoi nälkäisenä vanhimman veljen koria, ”etkö jakaisi lounastasi kanssani?”
”Miksi jakaisin?” napsahti vanhin veli.
Seuraavana päivänä keskimmäinen veli uskaltautui metsään hakkaamaan puita, ja hän tapasi saman kääpiön.
”Varmasti jaat lounaasi kanssani!” sanoi kääpiö.
”Hanki itsellesi oma”, murisi keskimmäinen veli, ”äläkä kutsu minua ’Shirley’ksi’.”
Kolmantena päivänä nuorin veli lähti metsään hakkaamaan puita. Kahden vanhemman veljensä tavoin hän tapasi saman kääpiön.
”Et varmaan jakaisi lounastasi kanssani”, huokaisi kääpiö heittäen päänsä alaspäin.
”Miksei?” kysyi Simpleton. ”Pitäisin seurasta.” Ja niin he söivät iloisesti yhdessä.
”Aion kertoa sinulle salaisuuden”, kuiskasi kääpiö. ”Joen varrella on tammi lähellä hyvin suurta kiveä. Hakkaa se alas, niin löydät juurten joukosta jotain hyvin hienoa.”
Simpleton kiitti kääpiötä. Hän kaatoi puun, katsoi juurien välistä, ja auringonvalossa kimalteli jotain kirkasta. Se oli hanhi – hanhi, jonka höyhenet olivat puhdasta kultaa!
Hurmioituneena Simpleton kauhoi hanhen. Sinä yönä hän yöpyi läheisessä majatalossa ja maksoi huoneensa yhdellä höyhenistä. Mutta ei ole jokapäiväistä, että joku astuu majataloonsa ja maksaa huoneen puhtaasta kullasta tehdyllä höyhenellä. Työntämällä päänsä ulos käytävästä jokainen majatalon pitäjän kolmesta tyttärestä hautoi suunnitelman hanhen varastamiseksi.
Kun Simpleton nukkui syvään, majatalon pitäjän vanhin tytär hiipi hänen huoneeseensa. Hän kurottautui nappaamaan nukkuvan hanhen, jolla oli kultaiset sulat. Mutta sillä hetkellä, kun hänen kätensä kosketti hanhea, se juuttui kiinni! Vaikka hän yritti kuinka, hän ei saanut kättään irti. ”Voin yhtä hyvin nukahtaa”, hän ajatteli. ”Toivon vain, että aamuun mennessä käteni on vapaa. Sitten palaan huoneeseeni ennen kuin kukaan saa tietää, että edes tulin tänne.”
Myöhemmin samana iltana majatalon isännän keskimmäinen tytär avasi hitaasti oven. Hänkin hiipi huoneeseen varpaillaan tarkoituksenaan varastaa kultainen hanhi. Mutta hänen yllätyksekseen nurkassa kuorsasi hänen isosiskonsa! Hän napautti isosiskoaan olkapäähän herättääkseen tämän. Valitettavasti! Sillä hetkellä, kun hän kosketti siskonsa käsivartta, hänkin jäi jumiin.
Et varmaankaan yllättyisi, jos kuulisit, että ennen pitkää samana yönä myös majatalon isännän nuorin tytär hiipi huoneeseen. Hän näki molempien vanhempien siskojensa kuorsaavan nurkassa, napautti keskimmäisen siskonsa käsivartta, ja hetkessä myös hänen sormensa olivat jumissa.
Seuraavana aamuna he kaikki heräsivät. Simpeli haukotteli ja sanoi: ”Olipa hyvät yöunet. On aika jatkaa matkaa.” Hän otti kultaisen hanhen ja lähti majatalosta, eikä kiinnittänyt huomiota kolmeen siskoon, jotka olivat jumissa ja kaatuilivat hänen perässään vasemmalle ja oikealle, minne hänen jalkansa veivätkin.
Peltoaan haravoiva maanviljelijä näki tämän oudon näyn. Hän sanoi: ”En ole koskaan ennen nähnyt kultaista hanhea, mutta jos nuo tytöt saavat siitä palan, ei ole mitään syytä, miksen minäkin saisi.” Hän tarttui nuorinta tytärtä kädestä, jolloin hänen kätensä juuttui heti kiinni tyttären käteen, ja hän joutui horjumaan heidän perässään.
Silloin mylläri kiintyi maanviljelijään. He viisi lähestyivät kahta metsästä tulevaa metsuria. Maanviljelijä, mylläri ja kolme sisarta huusivat puunkaatajille, että he auttaisivat vapauttamaan heidät. Mutta metsurit luulivat, että heitä kehotettiin pysymään erossa kultaisesta hanhesta. Sitä he eivät tietenkään halunneet tehdä. Heti kun he koskivat mylläriin, hekin jäivät jumiin, ja nyt heitä oli jumissa seitsemän, jotka seurasivat Simpletonia ja hänen hanhiaan.
Vähän ajan kuluttua Simpleton saapui valtakuntaan, jossa suuri väkijoukko oli kerääntynyt kuninkaan linnan eteen.
”Mitä on tekeillä?”, Simpleton sanoi jollekin seisovalle ihmiselle.
”Kaikki yrittävät naurattaa prinsessaa”, Simpleton sanoi. ”Hän ei ole nauranut vuosiin, ja kuningas sanoo, että ensimmäinen kelvollinen mies, joka saa hänet nauramaan, menee hänen kanssaan naimisiin.”
”Rehellisesti sanottuna, isä”, Simpleton kuuli prinsessan äänen parvekkeelta, ”jos jokin asia ei ole hauska, se on joukko yli-oikeutettuja nuoria miehiä kilpailemassa siitä, että he saavat jotakin ilmaiseksi.”
”Mutta kurpitsa”, Simpleton kuuli kuninkaan anovan, ”etkö antaisi seuraavalle pienen, pienen mahdollisuuden? Numero 437! Astu esiin!”
Prinsessa heitti epätoivoisesti kätensä ja pyörähti ympäri. Näin tehdessään hän näki Simpletonin, joka katseli ympärilleen aivan kuin mikään ei olisi vialla, seitsemän ihmistä kompuroi hänen takanaan, kaikki toisiinsa kiinnittyneinä. Se oli hulvatonta! Hän nauroi ja nauroi.
Kuningas ei kuitenkaan ollut kovinkaan tyytyväinen siihen, että Simpleton – kaiken kaikkiaan puunhakkaaja – menisi naimisiin kuninkaalliseen perheeseen. ”Sanoin, että arvokas nuori mies”, kuningas nyrpisti otsaansa kätensä ristiin. ”Aatelismies. Hyvästä suvusta. Ei puunleikkaaja!”
Simpleton kohautti olkapäitään. ”Nainpa prinsessan tai en”, hän sanoi, ”muutamalla kultaisella höyhenellä me kaikki syömme kuin kuninkaalliset. Tulkaa kaikki!” Juuri sillä hetkellä kaikki seitsemän seuraajaa, jotka olivat kaikin voimin nykäisseet ja vetäneet päästäkseen irti, pääsivät yhtäkkiä irti. He ponnahtivat taaksepäin ja romahtivat kasaan käsien, jalkojen ja pyörivien hattujen kasaksi. Prinsessa röhähti taas kerran naurusta.
”Voi isä”, hän sanoi haukkoen naurusta henkeä, ”hän saa minut aina nauramaan! Sitä paitsi hän on ainoa kaveri, joka on koskaan tarjonnut meille mitään. Kaikki muut halusivat saada meiltä jotain.”
”Se on totta”, kuningas sanoi hieroen leukaansa. ”Kahdesti hän on saanut teidät nauramaan. Ja hän on antelias kaveri. Puhumattakaan siitä, että hänellä on se kultainen hanhi.”
Siten Simpeli nai prinsessan. Ja kuka istui häissä eturivissä? No, vanha kääpiö tietysti! Ja he kaikki elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.
Keskustelukysymyksiä:
Kysymys 1: Jos sinun pitäisi arvioida tärkeimpiä ominaisuuksia, joita etsit naimisiin menevältä ihmiseltä, asteikolla yhdestä kymmeneen, jossa yksi on korkein ja kymmenen on alhaisin, minkä arvosanan antaisit ihmiselle, joka saa sinut nauramaan?
Kysymys 2: Miksi ihmiset tuntuvat sekoavan mahdollisuudesta saada paljon kultaa?
Kysymys 3: Miksi ihmiset tuntuvat sekoavan mahdollisuudesta saada paljon kultaa?