Älkää erehtykö: 2010-luku oli filippiiniläiselle urheilulle huikea vuosikymmen.
Maailmanmestareita ja kultamitalisteja tuli runsaasti, mikä tekee vuosikymmenen parhaiden urheilijoiden poimimisesta vielä vaikeampaa kuin mitä se oli jo ennestäänkin.
Mutta täällä Spin.ph, tartuimme tähän tehtävään pää edellä, seuloimme ja keskustelimme siitä, ketkä ovat mielestämme maan parhaiden urheilijoiden joukossa viime vuosikymmenen aikana.
Koripalloilijat ja lentopalloilijat on jätetty pois tästä listasta, sillä ilmeisesti he ansaitsivat omansa.
Huomioi myös, että tämä lista kattaa vain vuodet 2010-2019, eikä järjestys välttämättä tarkoita niiden keskinäisiä sijoituksia. Pahoittelemme niitä, jotka jäivät pois.
Manny Pacquiao (nyrkkeily)
KUVA: AP
Kymmenen vuoden ottelija? Vuosisadan taistelija?
Nyrkkeilyasiantuntijat eivät ehkä vieläkään ole päättäneet, mikä kunnia Manny Pacquiaolle annettaisiin, mutta ei ole epäilystäkään siitä, että lajin ainoa kahdeksan divisioonan maailmanmestari ansaitsee tämän kunniarullan kärjen.
Vuosi 2015 oli se vuosi, jolloin käsittämätön vihdoin ja viimein tapahtui, kun Pacquiao vihdoinkin asettui vastakkain Floyd Mayweatheria vastaan vuosisadan otteluksi osuvasti kutsutussa ottelussa.
Mutta se, mikä teki Pacquiaon juoksusta 2010-luvulla vaikuttavamman, oli se, että hän pysyi pelinsä huipulla, kun otetaan huomioon, että hän jonglööraa koko joukon vastuita, jotka vaihtelevat politiikasta, showbisneksestä ja lyhyestä koripallourasta. Vaikka hän on jo 40-vuotias, taisteleva senaattori osoittaa edelleen dominoivansa, kuten nähtiin hänen viimeisimmässä voitossaan Keith Thurmanista viime heinäkuussa.
Hidilyn Diaz (painonnosto)
KUVA: Jerome Ascano
Filippiinit odottivat 20 pitkää vuotta, että olympiamitalikuivuus loppuisi, ja vuonna 2016 Hidilyn Diaz kantoi kirjaimellisesti kansakunnan toiveet ja vei Rion olympialaisista hopeaa painoluokassa -53 kg.
Se oli riemuvoitto, joka nosti painonnostourheilun parrasvaloihin, kun zamboanguena keräsi tarvittavan tuen kampanjoidensa ylläpitämiseksi. Diaz vastasi tuen nu todisti kerta toisensa jälkeen, että hän on yksi maailman parhaista painonnostajista.
Hän voitti kultamitalin vuoden 2018 Aasian kisoissa Jakartassa ja sai vihdoin tänä vuonna apinan pois selästään 30. Kaakkois-Aasian kisojen kultamitalivoitolla, joka oli ainoa kunnia, joka jäi häneltä saamatta ruudullisella urallaan.
Ian Lariba (pöytätennis)
KUVA: Jerome Ascaño
On harvinaista, että yksikään urheilija pysyy lyömättömänä yliopistourallaan. Ian Lariba voi sanoa olevansa tuossa eksklusiivisessa kerhossa.
La Sallessa asuva hurmaava meloja oli viisi pelivuottaan UAAP:ssa tappioton ja keräsi matkan varrella kunnianosoituksia voittaen kolmesti MVP-palkinnon, vuoden tulokkaan, kolmen pöytätenniksen mestaruuden lisäksi sekä tullessaan kahdesti ylistetyksi UAAP:n vuoden urheilijaksi.
Hänen suuruutensa ei kuitenkaan rajoitu Taftin seiniin, sillä hän yhdisti Jamaica Sy:n kanssa Filippiinit ensimmäiselle sijalle neljännessä divisioonassa vuoden 2014 pöytätennisjoukkueiden maailmanmestaruuskilpailuissa Tokiossa.
Lariban menestys toi hänelle myös paikan Rion olympialaisiin 2016, jolloin hänestä tuli ensimmäinen filippiiniläinen olympiavoittaja pöytätennislajissa, jossa hän toimi myös maan lipunkantajana.
Lariba menetti valitettavasti taistelunsa akuuttia myelooista leukemiaa vastaan vuonna 2018. Hän oli 23-vuotias.
Daniel Caluag (pyöräily)
KUVA: Jerome Ascaño
Blitzimäinen oli Daniel Caluag 2010-luvulla, kun hän nosti toistuvasti maan lippua BMX-pyöräilyssä. Fil-amerikkalaisen pyöräilijän läpimurto tällä vuosikymmenellä tapahtui, kun hän hallitsi miesten eliittiä vuoden 2013 Aasian BMX-pyöräilymestaruuskilpailuissa Singaporessa.
Parasta, kuten kävi ilmi, oli vielä tulossa, kun hän nappasi kultamitalin vuoden 2014 Aasian kisoissa Incheonissa – Filippiinien ainoan kullan maanosan konklaavissa. Tuon voiton myötä hänet nimettiin Filippiinien urheilutoimittajien yhdistyksen vuoden urheilijaksi.
Lontoon vuoden 2012 kisojen veteraani Caluag päätti vuosikymmenen loistavasti viemällä pronssia Aasian kisoissa 2018 ja hopeaa 30:ssä SEA-kisoissa.
Janelle Mae Frayna (shakki)
Tietysti Filippiinien ensimmäinen naispuolinen suurmestari ansaitsee tunnustuksen.
Janelle Mae Frayna oli jo nuorena orastava lahjakkuus, ja hän saavutti unelmansa ja pääsi finaalinormiin 42. shakkiolympialaisissa Bakussa Azerbaidžanissa vuonna 2016.
Fraynan menestys ulkomailla ei oikeastaan saisi yllättää, kun otetaan huomioon hänen menestyksensä paikallisesti. Hänet nimettiin kahdesti Far Eastern Universityn shakkijoukkueen MVP:ksi, häntä ylistettiin UAAP:n vuoden urheilijaksi vuonna 2015 ja lopulta hän toimitti mestaruuden Moraytaan vuonna 2017.
Juvic Pagunsan (golf)
Todennäköisesti yksikään golffari ei päässyt lähellekään niitä saavutuksia, joita Juvic Pagunsanilla oli tällä vuosikymmenellä.
Profiilipiirissä liikkuva, Manilassa syntynyt golfari oli epäilemättä yksi 2010-luvun huippusuorittajista.
Pagunsan voitti Asian Tourin Order of Merit -kilpailun vuonna 2011 ollen tuon kauden eniten tienaava pelaaja, ja hän on ollut vakiokävijä sekä Asian Tourilla että Japan Golf Tourilla.
Hän päätti vuosikymmenen neljällä Filippiinien Golf Tourin voitolla, mukaan lukien hallitseva kahdeksan lyönnin voitto ICTSI Riviera Classicissa viime elokuussa.
Carlo Biado (biljardi)
KUVA: Jerome Ascano
Filippiiniläisen biljardin seuraavan kasvon etsintä jatkuu, mutta jos soihtu siirtyy Carlo Biadolle, laji on varmasti hyvissä käsissä.
La Unionissa syntynyt cuemaster on ollut vakuuttava 2010-luvulla, mikä korostuu hänen menestyksellään vuoden 2017 WPA:n 9-pallon maailmanmestaruuskilpailuissa, jossa hän voitti finaalissa maanmiehensä Roland Garcian. Myöhemmin hänet nimettiin yhdeksi kolmesta PSA:n vuoden urheilijasta.
Biado on myös johdonmukainen suorittaja aina, kun hän edustaa maata monilajitapahtumissa: hän voitti miesten 9-pallon kultaa vuoden 2017 MM-kisoissa Wroclawissa Puolassa ja pronssia Aasian sisä- ja kamppailulajikilpailuissa Ashgabatissa Turkmenistanissa. Jerome Ascano
Lyömätön oli Donnie Nietes 19 ottelussaan tällä vuosikymmenellä, kun hän teki vaikuttavan 17-0-2 ennätyksen läpi 2010-luvun.
Tämän jakson aikana ”Ahasista” tuli pisimpään hallitseva filippiiniläinen nyrkkeilyn maailmanmestari, kun hän hallitsi WBO:n junioreiden kärpässarjan titteliä, ja hänellä oli vaikuttava yhdeksän tittelin puolustusta vuosina 2011-2016, ennen kuin hän siirtyi kärpässiimaan. Hänet nimettiin myös PSA:n vuoden urheilijaksi vuonna 2015.
Siirtymisestään huolimatta Nietes pysyi yhtä hurjana kuin aina ennenkin, ja voitti meksikolaisen vastustajansa, Edgar Sosan, valloittaakseen vapaana jääneen WBO:n mannertenvälisen kärpässiipisarjan vyön vuonna 2015.
Hän jatkoi nousuaan ja kohtasi kababayalaisen Aston Palicten vasta kolmannessa pelkästään filippiiniläisten järjestämässä maailmanmestaruusottelussa WBO:n vapaana olevasta junioribantosarjan tittelistä syyskuussa 2018. Vaikka ottelu päättyi kiisteltyyn tasapeliin, Nietes pystyi koppaamaan kruunun kolme kuukautta myöhemmin voittamalla japanilaisen vastustajan Kazuto Iokan.
Phil Younghusband (jalkapallo)
KUVA: Jaime Campos
Phil Younghusband oli läpi ylä- ja alamäkien kiistatta filippiiniläisen jalkapalloilun kasvo.
Historiaa alusta alkaen luonut kuuluisa filibrittihyökkääjä oli se, joka teki Azkalsin pelin ratkaisevan toisen maalin vuoden 2010 ”Ihme Hanoissa” -ottelussa, joka periaatteessa käynnisti lajin renessanssin. Hän pysyi eturivissä koko vuosikymmenen ajan, kun laji kävi läpi vuoristorataa.
Younghusbandin 50. maali varasi Filippiineille myös ensimmäisen lippunsa Aasian cupiin, kun hänen rangaistuspotkunsa 90. minuutilla nosti Azkalsin 2-1-voittoon Tadžikistanista.
Hän ilmoitti lopettamisestaan jo marraskuussa, mutta tuolloin hän oli jo vakiinnuttanut paikkansa maan kaikkien aikojen maalintekijänä 52:lla ja eniten maaleja tehneenä pelaajana 108 ottelullaan.
Caloy Yulo (voimistelu)
KUVA: Marlo Cueto
Miten voisimme unohtaa voimistelun ihmepojan? Vaikka Caloy Yulo on 19-vuotiaana helposti tämän rosterin nuorin, hän on myös yksi arvostetuimmista.
Leverizassa kasvatettu voimistelija teki hitaasti nousujohteista nousua 2010-luvulla, voitti neljä kultamitalia vuoden 2011 Palarong Pambansa -kisoissa ja osoitti olevansa kelvollinen nostamaan maan lippua erilaisissa kansainvälisissä kisoissa.
Kun hän aloitti kilpailemisen vanhempana vuonna 2018, hänen potentiaalinsa muuttui todellisuudeksi, ja hän voitti pronssimitalin taidevoimistelun maailmanmestaruuskilpailujen lattiaharjoituksissa Dohassa ennen kuin hän vei kultaa vuotta myöhemmin Stuttgartissa, ansaiten samalla olympiapaikan Tokioon 2020.
Yulo kruunasi 2010-luvun kahdella kulta- ja viidellä hopeamitalilla 30. SEA Gamesissa.
Honorable Mentions:
Eric Cray (yleisurheilu)
KUVA: Jerome Ascano
Fil-Am-yleisurheilija voitti kuusi SEA Games -kisojen kultamitalia sen jälkeen, kun hän aloitti kilpailemisen maan puolesta vuonna 2013. Tämän lisäksi Eric Cray otti kultaa 400 metrin esteissä Aasian yleisurheilukilpailuissa 2017 ja pronssia 60 metrin sprintissä Aasian sisäratakilpailuissa 2016. Hän on myös olympiavoittaja, sijoittuen seitsemänneksi 400 metrin esteissä Riossa 2016.
Michael Christian Martinez (taitoluistelu)
KUVA: Jaime Campos
Michael Christian Martinez uhmasi vastoinkäymisiä ja hänestä tuli ensimmäinen filippiiniläinen, joka kilpaili talviolympialaisissa jo Sotshissa 2014. Hän voitti myös Aasian taitoluistelun mestaruuden 2015, minkä lisäksi hän saavutti hopeaa taitoluistelussa vuoden 2017 SEA Gamesissa Kuala Lumpurissa.
EJ Obiena (yleisurheilu)
KUVA: Jerome Ascano
Tondossa syntyneen seiväshyppääjän arvo todistettiin jo vuosikymmenen alussa, mutta hänen tähtensä nousi vuonna 2015, kun hän voitti SEA Games -hopeaa Singaporessa. Niin hidasta kuin hänen nousunsa olikin, EJ Obiena pääsi lopulta huipulle ja voitti kultaa vuoden 2019 Aasian mestaruuskilpailuissa Dohassa raivaamalla 5,71 metriä ennen kuin lopulta ansaitsi olympiapaikan viisi kuukautta myöhemmin. Hän kruunasi vuoden ensimmäisellä SEA Games -kullansa 5,45-metrisellä.