YHTEENVETO
Lahjakorttimyynnin kirjanpito aiheuttaa vähittäiskauppiaille uuden raportointiongelman. Ratkaisemattomat raportointikysymykset, jotka johtuvat lahjakorttimyynnin ja ”rikkoutumisen” (lahjakortit, joita kuluttajat eivät lunasta) raportointikäsittelystä, saattavat liittyä useisiin kirjanpitosäännöksiin, mukaan lukien liikevaihdon kirjaamista ja erityiserien kirjaamista koskevat standardit.
Tämä kuluttajien ja kauppiaiden välinen kompromissi antaa vähittäiskauppiaille runsaasti taloudellisia perusteita tarjota lahjakorttimyyntiä ja jopa edistää sitä, koska vähittäiskauppiaat saavat tällaisesta myynnistä useita taloudellisia etuja. Lahjakorteista saatavia etuja voivat olla myynnin kasvu, markkinointimahdollisuudet, kassavirran ja varastonhallinnan paraneminen sekä lahjakorttien lunastamattomuuden seurauksena vahvistuva tulos.
Lahjakortin alkuperäisen myyntitapahtuman kirjanpitokäsittelyssä ei oteta huomioon mitään oletettua arvoa vaan pikemminkin laskennallisia tuloja koskeva velka, mikä asettaa haasteita analyytikoille.
Kirjoittajan analyysi osoittaa, että vaikka lahjakorttitapahtumien raportoinnissa on havaittavissa tiettyjä suuntauksia, käytännöt eivät ole läheskään yhtenäisiä.
Käyttämättä jäävän lahjakortin arvon ilmeisen olennainen prosenttiosuus aiheuttaa lisäkomplikaatioita kirjanpitoon. Aiemmin myytyjen lahjakorttien lunastustottumusten kehityssuuntaukset antavat vähittäiskauppiaille mahdollisuuden laatia arvion tulevasta rikkoutumisesta. Kun luotettava arvio on laadittu, vähittäismyyjä voi väittää, että hänellä on perusteet poistaa lahjakorttivelka kirjanpidostaan.
Lahjakorttien rikkoutumisen sisällyttäminen tilinpäätökseen aiheuttaa lisää epävarmuutta ja vaihtelua taloudelliseen raportointiin. SEC ei ole ottanut julkisesti kantaa lahjakorttien kirjanpitokäsittelyyn muutoin kuin ilmoittamalla, että henkilökunta ei pidä minkään myyntituoton välitöntä kirjaamista myyntipisteessä johdonmukaisena henkilökunnan näkemyksen kanssa GAAP:stä.
Charles Owen Kile Jr. on kirjanpidon professori Middle Tennessee State Universityssä. Hänen sähköpostiosoitteensa on [email protected].
B Puutteellinen perjantai, jota kutsutaan niin, koska se käynnistää jouluostoskauden, jonka vähittäiskauppiaat toivovat tuovan 4,7 biljoonan dollarin toimialan plussalle, on vain viikkojen päässä. Viime vuonna yhä useammat ostajat ostivat kuitenkin mieluummin lahjakortteja kuin kauppatavaroita, mikä vääristi joitakin myyntiraportteja. Tässä artikkelissa tarkastellaan lahjakorttimyynnin erilaista kirjanpitokäsittelyä ja sen jälkeisiä lunastustapoja.
National Retail Federationin mukaan lahjakorttien joulumyynti vuonna 2006 (marras- ja joulukuussa) oli 27,8 miljardia dollaria. Kaiken kaikkiaan lomamyynti oli Yhdysvaltain kauppaministeriön mukaan 663 miljardia dollaria. Riippumattomat rahoituspalvelujen tutkimusyritykset ovat arvioineet lahjakorttien lomamyynnin olleen jopa 75 miljardia dollaria. Itse asiassa kukaan ei oikeastaan tiedä lahjakorttitapahtumien kokonaisvaikutusta, koska vähittäiskauppiaat harvoin antavat erillisiä tietoja lahjakorttien myynnistä ja lunastuksista.
Lahjakorttimyynnin kirjanpito aiheuttaa vähittäiskauppiaille uuden raportointiongelman. Lahjakorttimyynnin ja ”rikkoutuneiden” lahjakorttien (lahjakortit, joita kuluttajat eivät lunasta) raportointikäsittelystä johtuvat ratkaisemattomat kysymykset saattavat vaikuttaa useisiin kirjanpitosäännöksiin, mukaan lukien liikevaihdon kirjaamista ja erityiserien kirjaamista koskevat standardit. Käytännössä lahjakorttimyynnin ja lahjakorttien rikkoutumisen raportointi vaihtelee huomattavasti vähittäiskauppiaiden välillä, ja on epäselvää, mihin toimiin standardien laatijat ja sääntelyviranomaiset mahdollisesti ryhtyvät tulevaisuudessa eri käytäntöjen yhtenäistämiseksi.
EDUT MYYJILLE
Lahjakortit tarjoavat ostajille ja lahjan saajille monenlaisia tuotevalintoja, mutta rajoittavat nämä valinnat yhteen tai rajoitettuun määrään vähittäiskaupan palveluntarjoajia. Tämä kuluttajien ja kauppiaiden välinen kompromissi tarjoaa vähittäiskauppiaille runsaasti taloudellisia perusteita tarjota lahjakortteja ja jopa edistää niiden myyntiä, koska vähittäiskauppiaat saavat useita mahdollisia taloudellisia etuja.
Lisääntynyt myynti. Lahjakortin tarjoama tuotevalintavaihtoehto voi saada päättämättömät ostajat tekemään ostoksia, joita he eivät ehkä muuten tekisi. Lisäksi lahjakortti voi saada aikaan lisämyyntiä, kun kortti lunastetaan. Ennalta määrätty, kiinteä lahjakortin arvo merkitsee käytännössä vähimmäisostotakuuta korttia lunastettaessa. Vähittäiskauppatavaroiden hinnoittelun kappalemääräisyys tekee kuitenkin todennäköiseksi, että lahjan saaja käyttää lisärahaa ostaakseen arvokkaamman tavaran sen sijaan, että hän jättäisi kortin saldon käyttämättä.
Markkinointimahdollisuudet. Kun lahjakortteja käytetään lahjana, ne tuottavat markkinointihyötyjä tarjoamalla vähittäiskauppiaalle kaksi asiakaskontaktia ja kaksi myyntimahdollisuutta, toisin kuin vain yksi. Lahjakorttitapahtumat tuottavat myös lisätietoa, jonka yritys voi markkinointi- ja myynninedistämistoimien avulla muuntaa tulevien kausien lisämyynniksi.
Kassavirta ja varastonhallinta. Vähittäiskauppiaille koituvat hyödyt eivät rajoitu pelkästään asiakasvaikutuksiin. Ne realisoituvat vähittäiskauppatoiminnan muiden osa-alueiden kautta. Esimerkiksi tavaroiden ja palveluiden siirron viivästyminen tuottaa yritykselle merkittäviä ja ilmeisiä operatiivisia kassavirtahyötyjä. Viivästyksestä on hyötyä myös varastonhallinnassa. Koska lahjakortteja myydään jouluostoskauden aikana ja ne lunastetaan usein sesongin ulkopuolella, yritykset voivat tällöin tasata varastoa enemmän kuin muuten olisi mahdollista. Lahjakortit voivat myös vähentää yleisiä toimintakuluja.
Lopputulos. Ehkä suurin hyöty vähittäiskauppiaille – ja sillä on selviä kirjanpidollisia vaikutuksia – on se, että historialliset kuluttajakäyttäytymissuuntaukset osoittavat, että osaa monista lahjakorttiostoksista ei koskaan lunasteta. Vähittäiskauppa- ja pankkialat tunnustavat kuluttajien taipumuksen jättää lahjakorttien saldot käyttämättä ja kutsuvat lahjakortin käyttämätöntä saldoa rikkoutumiseksi. Kuluttajatutkimusryhmien raportoimat arviot rikkoutumisesta vaihtelevat 10 prosentista 19 prosenttiin. Varovaistenkin arvioiden mukaan lahjakorttien rikkoutuminen voi vaikuttaa merkittävästi monien yritysten tulokseen.
TALOUDELLISET RAPORTOINTIKÄYTÄNNÖT
Tekijä analysoi 167 yrityksen – valikoitujen vähittäiskauppiaiden ja ravintoloiden – tilikauden 2006 10-K-tiedotteita arvioidakseen lahjakorttiraportointikäytäntöjä, joihin korttien liikkeeseenlaskijat mahdollisesti vaikuttavat. Analyysin tulokset, jotka on esitetty yhteenvetona liitteessä 1, viittaavat siihen, että lahjakorttiraportointi on merkittävä asia monille yrityksille ja että raportointitavat ovat kehittymässä. Erityisesti yli kaksi kolmasosaa valituista yrityksistä antaa jonkin verran tietoa lahjakorttiraportointikäytännöistään (ks. kuvio 1, paneeli A). Niistä yrityksistä, jotka eivät anna tietoja, suurin osa on pieniä, pörssin ulkopuolisia franchising-yrityksiä.
MYYNNIN TUNNISTAMISEN VIIVÄSTYMINEN
SEC Staff Accounting Bulletin nro 101 edellyttää yleisesti, että tuotteen (kauppatavaran) siirto on välttämätön edellytys tulon kirjaamiselle. SEC Staff Accounting Bulletin nro 104 sisältää lisäohjeita. Kun vähittäismyyjä myy asiakkaalle lahjakortin, maksu tulevasta ostoksesta saadaan etukäteen, mutta tavaran siirto viivästyy kuluttajan harkinnan mukaan. Sen sijaan, että vähittäiskauppiaat kirjaisivat todelliset tuotot lahjakorttien myynnistä, ne kirjaavat taseeseen siirtovelan käteisvarojen vaihdosta siihen asti, kunnes lahjakortti on lunastettu.
Tämä tulonsiirtomenetelmä ei ainoastaan jätä huomioimatta mitään aiemmin mainituista hyödyistä, vaan aiheuttaa myös haasteita analyytikoille. Marketing Workshop Inc:n tekemän tutkimuksen mukaan vain 30 % lahjakortin saajista käyttää lahjakortin kuukauden kuluessa. Lahjakorttien lisääntyvä käyttö ja viive kortin ostamisen ja sen välillä, kun vastaanottaja lunastaa kortin tavaraksi, jolloin vähittäiskauppiaat voivat kirjata myynnin, ovat ilmeisesti aiheuttaneet sen, että analyytikot arvioivat vuoden 2006 joulumyynnin odotettua heikommaksi. Odottamattoman vahva tammikuun myynti, kun se lasketaan mukaan vuoden 2006 lomakauteen, teki lopulta useimpien vähittäiskauppiaiden vuoden vähittäismyynnistä vahvan.
Kirjoittajan analyysissä useimmat yritykset antoivat tuloutuskäytännön, jossa selitetään, että lahjakorteista saatavat tulot viivästyvät lunastukseen asti, ja noin kolmannes antoi käytännesäännön rikkoutumisen kirjaamisesta. Samansuuruinen määrä yhtiöitä ilmoitti nykyisen lahjakorttivelan määrän (yleensä alaviitteessä). Vain yksi yritys, Ruth’s Chris, ilmoitti kuluvan vuoden lahjakorttimyynnin määrän.
Niistä 113 yrityksestä, jotka toimittivat lahjakorttitiedot, 80 antoi ainakin jonkinlaisen vihjeen siitä, mistä velka löytyy taseesta (liite 1, paneeli B). Yleisin käytäntö oli velan niputtaminen ”siirtovelkoihin tai muihin velkoihin”. Toiset sisällyttivät lahjakortit ”laskennallisten tulojen” tiliin. Yhdeksän yritystä piti lahjakorttivelkaa kuitenkin niin merkittävänä, että ne perustivat taseeseen erillisen erän.
LAHJAKORTTIEN KÄYTTÄMÄTTÖMYYS
Lahjakorttien arvosta käyttämättä jäävä ilmeisen olennainen prosenttiosuus aiheuttaa lisäkomplikaatioita kirjanpitoon. (Consumer Reports arvioi, että 19 prosenttia lahjakortin vuonna 2005 saaneista henkilöistä ei koskaan käyttänyt sitä). Milloin esimerkiksi lahjakortin lunastamatta jättäminen ei-tapahtuma tapahtuu? Joidenkin lahjakorttien osalta viimeinen voimassaolopäivä voi toimia tapahtumana, joka poistaa käyttämättömän summan jäljellä olevasta lahjakorttivelasta. Joissakin osavaltioissa on lunastamatta jäänyttä omaisuutta koskevia lakeja, jotka sääntelevät lahjakortin rikkoutumista.
Kuluttajien edunvalvontatoimien tuloksena lahjakorteilla ei kuitenkaan monissa tapauksissa ole vanhentumispäivää, ja kun niitä ei lunasteta, ne muodostavat vähittäiskauppiaalle toistaiseksi voimassa olevan velvoitteen (ks. sivupalkki ”Kuluttajat taistelevat lahjakorttirajoituksia vastaan”). Tällaisissa tapauksissa vähittäiskauppiaat voivat aiemmin myytyjen lahjakorttien lunastustottumusten suuntausten perusteella laatia arvion tulevasta rikkoutumisesta. Kun jokainen päivä kuluu, lunastuksen todennäköisyys pienenee aiempien lunastusmallien perusteella. Näiden mallien perusteella vähittäiskauppiaat voivat laskea painotetun keskimääräisen lahjakorttien rikkoutumisarvion. Kun luotettava arvio on laadittu, vähittäismyyjä voi väittää, että hänellä on perusteet poistaa lahjakorttivelka kirjanpidosta.
Trendin arvioiminen luotettavien lahjakorttien rikkoutumismallien määrittämiseksi edellyttää riittävän monen vuoden kulumista. Tämän vuoksi vähittäiskauppiaat tunnustavat käytännössä lahjakorttien rikkoutumiskorjausten kaksi vaihetta. Alkuvaiheen oikaisu on kertaluonteinen kirjaus, jolla katetaan usean vuoden pituinen arviointijakso, jonka vähittäismyyjä tarvitsee lahjakorttien lunastus- ja rikkoutumismallin määrittämiseksi. Seuraavat oikaisut tehdään seuraavilla kausilla, jotta arviot tulevista lunastamattomista lahjakorteista pysyvät ajan tasalla. Alkuperäinen oikaisu on potentiaalisesti vaarallinen, koska se aiheuttaa kertaluonteisen kertaluonteisen shokin raportointiprosessiin. Lisäksi oikaisun ajoitusta voidaan manipuloida, ja oikaisun määrä voi olla huomattava, koska se edustaa useiden vuosien rikkoutumisten kertymää eikä vain yhtä vuotta.
Esimerkiksi Home Depot kirjasi vuoden 2005 ensimmäisellä neljänneksellä 43 miljoonan dollarin oikaisun lahjakorttien rikkoutumisesta, joka kattoi kaikki edeltävät kaudet ”lahjakorttiohjelman aloittamisesta” alkaen. Loppuvuoden 2005 lahjakorttien rikkoutumista koskevat oikaisut olivat kuitenkin 9 miljoonaa dollaria, mikä on olennainen määrä, mutta pieni suhteessa alkuperäiseen kertaluonteiseen oikaisuun.
Kuluttajat taistelevat lahjakorttirajoituksia vastaan
Lahjakorttien suosion myötä kuluttajat valittavat niiden käyttöä koskevista rajoituksista. Yleiset kuluttajavalitukset koskevat kadonneiden tai varastettujen lahjakorttien korvaamista, tavaroiden palautuskäytäntöjä, voimassaolon päättymispäiviä ja ylläpitomaksuja.
New Yorkissa voitettuaan sopimuksen Home Depotin kanssa, jolla kumottiin sen politiikka, joka kielsi kadonneiden tai varastettujen lahjakorttien korvaamisen, osavaltion yleinen syyttäjä sai vuonna 2003 aikaan samankaltaisia sopimuksia vähittäiskauppiaiden kanssa, joihin kuuluivat muun muassa Best Buyn, Bordersin, Waldenbooksin, Circuit Cityn, CompUSA:n, Disney Storesin, Kohl’sin, Nordstromin, J.C. Penneyn, Eckerdin, Musiclandin, Searsin, The Sports Authorityn, Targetin, Toys ”R” Us:n, Bloomingdale’sin ja Macy’sin kanssa.
Osittain petoksiin liittyvien huolenaiheiden vuoksi Home Depot ja monet muut kansalliset vähittäiskauppiaat hyvittävät lahjakortilla tehdyt ostokset vain myymäläluottona. Monet vähittäiskauppiaat myös rajoittavat lahjakorttien käytön vain myymäläkäyttöön eivätkä salli lahjakorttiostoksia verkko- tai katalogiosastojensa kautta.
Bankrate.comin vuoden 2006 lahjakorttitutkimuksen mukaan kolmetoista osavaltiota kieltää nykyään lahjakorttien voimassaolon päättymisen. Muut osavaltiot ovat asettaneet vähimmäissäilyvyysaikoja.
Huoltomaksut (tai lepokausimaksut) ovat edelleen yleisiä, mutta ne saattavat olla muuttumassa Bankrate.comin tutkimuksen mukaan, jossa viitataan vähittäiskauppiaiden haluun tulla ”kuluttajaystävällisemmiksi”. Tällaiset maksut alkavat usein 2 tai 3 dollarin kuukausittaisena veloituksena kortin saldosta vuoden kuluttua kortin myöntämispäivästä.
-Matthew G. Lamoreaux
LAHJAKORTTIMURROKSEN SIJOITTAMINEN
Lahjakorttimurrosten sijoittaminen tilinpäätöksessä aiheuttaa lisää epävarmuutta ja vaihtelua taloudelliseen raportointiin. Best Buy Inc. lisäsi helmikuun 2006 liikevaihtoon suoraan 43 miljoonaa dollaria lunastamattomia lahjakorttituloja, joista 27 miljoonaa dollaria aiemmilta kausilta. Home Depot sen sijaan käytti sekä kertaluonteiset että kauden aikana lunastamatta jääneet lahjakorttitulot vähentämään ”myynnin ja hallinnon kuluja”. Best Buy ja Home Depot saivat tilaisuuden selittää lahjakorttikirjanpitonsa tätä artikkelia varten. Molemmat kieltäytyivät siitä.
Kirjoittajan analyysissä 53 yritystä esitti rikkoutumista koskevan lausuman, mutta vain 39 ilmoitti, missä rikkoutuminen on tai voisi olla tuloslaskelmassa (ks. liite 1, paneeli C). Suuntaus on selvästi kohti ”liikevaihtoa”, vaikka myös ”muut tulot” saavat jonkin verran tukea. Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka yhä useammat yritykset antavat tietoja lahjakorteista, hyödyllisiä kvantitatiivisia tietoja lahjakorttien vuosimyynnistä ja rikkoutumisesta annetaan harvoin. Analyysi osoitti myös, että vaikka tiettyjä raportointisuuntauksia on havaittavissa, käytännöt eivät ole läheskään yhdenmukaisia.
Käytäntö, jonka mukaan lunastamattomien lahjakorttien määrät sisällytetään myyntiin tai vähennetään myydyistä tavaroista aiheutuneista kustannuksista, johtaa harhaanjohtaviin, liian suuriksi arvioituihin bruttokatteisiin, koska lunastamattomien lahjakorttien tuottoihin ei liity varastokustannuksia. Esimerkiksi eräät Best Buyn analyytikot tulkitsivat aluksi väärin sijoittajille tärkeitä myynnin ja bruttokatteen kehityssuuntauksia. SG&A:n menojen vähentäminen lahjakorttien poistoilla on varovaisempi lähestymistapa, mutta se vaikuttaa käsitteellisesti virheelliseltä ja mahdollisesti harhaanjohtavalta, koska taloudellinen hyöty ei johdu menojen vähentämistoimenpiteistä.
Vaihtoehtoisesti toistuvien kausien lahjakorttien katkaisut voitaisiin sisällyttää ”muihin tuloihin” ja ilmoittaa niiden määrä erikseen alaviitteessä, jos se on olennainen. Näin ainakin analyytikot voisivat erottaa sen ”myynnistä”. Useiden kausien kertaluonteiset lahjakorttien katkeamiset ovat kuitenkin kestämätön osa toimintaa, ja ne täyttävät erityiserän määritelmän. Lahjakortteja tarjoavien yritysten olisi vähintäänkin ilmoitettava lahjakorttitapahtumien ja katkosten käsittely alaviitteissä. Myös MD&A:n vaatimukset todennäköisesti velvoittavat yrityksiä ilmoittamaan, tarjoavatko ne tällaisia ohjelmia, ja jos tarjoavat, lahjakorttien tuotot ja lunastamattomat saldot, jos ne ovat olennaisia.
|
Liite 1
|
Lahjakorttien kirjanpitoa koskeva analyysi (167 yritystä)* |  |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
SEC:N NÄKÖKULMA
SEC ei ole ottanut julkisesti kantaa lahjakorttien kirjanpitoon (SEC:n henkilökunta kieltäytyi haastattelusta tätä artikkelia varten) lukuun ottamatta sitä, että henkilökunnan mielestä minkään liikevaihdon välitön kirjaaminen myyntipisteessä ei ole johdonmukaista henkilökunnan näkemyksen mukaan. Pelkästään tällaisen lausunnon antaminen osoittaa kuitenkin todennäköisesti, että lahjakorttien kirjanpitokysymykset ovat SEC:n ”tutkassa” ja että yritysrahoitusosaston henkilökunta seuraa jo nyt, miten liikkeeseenlaskijat käsittelevät lahjakorttimyyntiä tarkastellessaan asiakirjoja.
Kun otetaan huomioon henkilökunnan aiemmat kokemukset aiemmista esiin nousseista kysymyksistä, on todennäköistä, että henkilökunta seuraa tarkastuksiaan kommentoimalla tätä kysymystä yrittäessään kaventaa vähittäiskauppiaiden nykyisin noudattamien käytäntöjen kirjoa ja lisätä jonkinasteista johdonmukaisuutta raportointiin. Jos näin tapahtuu, vähittäiskauppiaat saattavat vaarantaa muutettujen 10-K-tietojen toimittamisen, uusien arvopapereiden rekisteröintien lykkäämisen ja jopa taloudellisten tulosten oikaisemisen. Aiemmat SEC:n toimet viittaavat kuitenkin siihen, että henkilökunta ainakin rohkaisee vähittäiskauppiaita olemaan avoimempia lahjakorttitapahtumien käsittelyssä. 