Lake Washington Boulevard ulottuu Montlaken kaupunginosasta etelään Seward Parkiin.
Seattlen Olmsted-puistojärjestelmän pisin ja merkittävin bulevardi, LakeWashington Boulevard yhdistää yhdeksän Olmsted-puistoa ja ulottuu kuuden mailin päähän Montlake Boulevardilta pohjoispäässä, Washington Park Arboretumin kautta ja järven rannalla Seward Parkiin eteläpäässä. Vuorotellen rantaviivaa ja ylänköä, bulevardilla on puisto-, järvi- ja vuoristonäkymiä. Tiiviisti mutkittelevat, mutkittelevat pätkät merkitsevät siirtymiä rinteestä rantaviivaan kolmessa paikassa, mukaan lukien Lakeview-, Frink- ja Colman-puistoissa kulkevat ajoradat.
Laajennettua bulevardireittiä Washington-järven rantaviivaa pitkin ehdotettiin ensimmäisen kerran Olmstedin veljesten vuonna 1903 laatimassa raportissa. Heidän suositukseensa sisältyi bulevardin linjaaminen silloisen kaupungin rajojen ulkopuolelle siten, että se voisi ulottua Seward Parkiin asti (joka silloin tunnettiin nimellä Bailey Peninsula), vaikka maanrakentajat olivat jo kaavoittaneet tämän eteläisen rantaviivan niin kapeaksi, että maisemallisesti kaunis ja siro reitti oli vaikea toteuttaa: John Charles huomautti, että erään osa-alueen rantakatu ”on suunniteltu suorien viivojen peräkkäin, mikä on erittäin ruma reitti huviajelulle, ja tämä katu on ilmeisesti työnnetty niin lähelle vesirajaa ja joissakin tapauksissa jopa sen yli, että tuskin yksikään kaikista kauniista puista, jotka nyt reunustavat järveä, tärkeästä aluskasvillisuudesta puhumattakaan, voisi säilyä. On tuskin mahdollista ratkaista ongelmaa hirvittävämmällä tavalla kuin tässä tapauksessa on tehty.” Hän kannusti kaupunkia tavoittelemaan laajempia alueita rantaviivaa varten ”kauneuden ja kunnon turvaamiseksi”. …tällaisen hankkeen arvoinen” tai muuten luopua tästä osuudesta (pohjoiseen kaupungin rajalle, nykyisen Hanford Streetin kohdalle) kokonaan.
Kaupungin rajalta pohjoiseen Madrona Parkiin Olmstedin raportissa vuodelta 1903 ehdotettiin muutamaa vaihtoehtoista reittiä puistoväylän jatkamiseksi. ”Täydellisin ja kattavin” – ja kunnianhimoisin – suunnitelma oli ”crestline parkway”, joka jättäisi järven rannan nykyisen Mt. Baker Parkin alueella ja kulkisi rinteen yläosaa pitkin samalla kun kaikki rinteen rantaviivaa pitkin rantaviivalle ulottuva maa-alue otettaisiin julkiseksi puistoksi. Tämä Crest Parkway ulottuisi Madrone Parkin pohjoispäähän asti. Muut, nopeammat suunnitelmat pitävät puistotien järven rantaa pitkin. Madrone Parkin pohjoispuolella Crestline-reitti palaisi takaisin rantaviivalle, kunnes se lähestyisi Washington Parkin etelärajalle ulottuvan harjanteen satulaa. Tätä reittiä pitkin puistokatu jatkuisi Washington Parkin läpi MontlakeDistrictiin, jossa sen ehdotettiin jälleen noudattavan rantaviivaa kanavan yli yliopiston alueelle. Lopullinen linjaus poikkeaa näistä varhaisista ehdotuksista, erityisesti siinä, että se kulkee ylänköä pitkin (mutta ei harjannetta pitkin) Colman Parkista Leschi Parkiin ja mutkittelee Colman Parkin läpi eikä Mt. Baker Parkin sijaan, ja kulkee keskellä pohjoista Montlakea sen sijaan, että kulkisi sen itärantaa pitkin (ks. MontlakeBoulevard).
Kehitysvaiheessa kullekin osuudelle annettiin nimet, kuten University Boulevard, Washington Park Boulevard, Blaine Boulevard ja Frink Boulevard. Vuoteen 1920 mennessä koko puistokatu Washington Parkista etelään oli nimetty uudelleen Lake Washington Boulevardiksi.
Washington Parkin osuus oli ensimmäinen, joka rakennettiin Olmstedin veljesten vuonna 1904 laatiman suunnitelman mukaan. Kun Alaska-Yukon-Tyynenmeren-näyttelyn suunnittelu käynnistyi, bulevardin reitti, jonka oli tarkoitus toimia ensisijaisena ja maisemallisena lähestymistapana näyttelyyn ja esitellä luonnon kauneutta Seattlessa ja sen ympäristössä, suunniteltiin, kehitettiin ja istutettiin nopeasti. Edward Cheastyn, puistokomitean puheenjohtajan, sanottiin sanoneen: ”Seattlessa vierailevalle turistille bulevardijärjestelmä tekee luultavasti pysyvämmän vaikutuksen kuin mikään muu maisemallinen piirre.” (The Coast – 1909)
Colman Parkin postikortin kuvateksti, joka on postileimattu vuonna 1912, kuvastaa tunnelmaa sanomalla: Entinen presidentti Taft kuvaili sitä seuraavasti: ”World Famous Boulevards – Described by Former President Taft as follows: ”Yksi upeimmista yhdistelmistä modernia kaupunkia ja keskiaikaista metsää, muodollista puutarhanhoitoa ja luonnon käsityötä sekä kauneimpia näkymiä järvelle, merelle ja lumihuippuiselle vuorenhuipulle, joka on koskaan ilahduttanut ihmisen silmää tässä tai missään muussa maassa.”
”.