30. maaliskuuta 2020
Perustuslakimme, johon usein viitataan Amerikan yhdysvaltojen ylimpänä lakina, on muistomerkki perustajaisiemme keskusteluista, joita käytiin johtavista periaatteista, hallintoa koskevasta politiikasta, johtajuudesta ja kansalaisten perusoikeuksista. Perustuslaki määrittelee myös yksityiskohtaisesti paikkojen jakautumisen edustajainhuoneessa. Yhdysvaltojen perustuslain 1 artiklan 2 kohdassa selitetään, että ”edustajat ja välittömät verot on jaettava eri osavaltioiden kesken, jotka voivat kuulua tähän liittoon, niiden lukumäärän mukaan”, ja siksi siinä vaaditaan väestönlaskentaa, eli Yhdysvaltojen ja sitä ympäröivien alueiden väestön todellista laskemista kymmenen vuoden välein. Väestölaskentaa on kautta aikojen käytetty poliittisena välineenä, jolla on pyritty vaikuttamaan demokratian tuloksiin.
Nämä poliittiset intressit ovat aina vaikuttaneet siihen, miten väestönlaskenta tehdään ja miten laskentaa käytetään. Kysymys siitä, mitkä väestönosat tulisi laskea, on pitkäaikainen ja kiistanalainen osa maamme ja tutkimuksen historiaa. ”Perustuslaillisen toimeksiantonsa mukaisesti väestönlaskenta tekee muutakin kuin helpottaa ruumiinlaskentaa; se myös kertoo meille, kenen ruumis lasketaan ja kuinka paljon.” – Naomi Mezey 2003. Siksi ei pitäisi olla yllätys, että rotu(ismin) ja alilaskennan välinen yhteys sisältyi ”väestönlaskennan politiikkaan” sen perustamisesta lähtien vuonna 1790. Historialliset käytännöt mustien tarkoituksellisesta alilaskennasta keinona ylläpitää vallanjakoa juontavat juurensa pahamaineiseen kolmen viidesosan kompromissiin.
Kolmen viidesosan kompromississa, joka oli käytännössä voimassa vuoteen 1868 asti, vahvistettiin, että orjuutettu henkilö lasketaan kolmena viidesosana, sikäli kuin määritetään osavaltion kokonaisväestön määrä, ja siinä tunnustettiin, että osa amerikkalaisista oli vapaita, kun taas osa ei. Tämä lauseke asetti suhdeluvun, jonka mukaan orjuutettuja ja heidän arvoaan suhteessa vapaisiin henkilöihin arvioitiin. Tämä mustien historiallinen aliarvostuskäytäntö ei ollut sattumanvaraista. Se murskasi orjuutettujen ihmisten persoonallisuuden, alensi heidät omaisuuden asemaan ja vahvisti orjuuden muodollisen rotuvaltion perustaksi. Kolmen viidesosan kompromississa on kyse paljon muustakin kuin edustuksesta (ihmiset) ja verotuksesta (omaisuus/kauppa). Se muokkasi ja muokkaa edelleen amerikkalaisten poliittisten instituutioiden rakennetta sukupolvien ajan, menneisyyden ja tulevaisuuden.
Koska edustukseen ja verotukseen liittyy luonnostaan kysymyksiä siitä, millaisia poliittisia vaatimuksia voidaan asettaa kaupankäynnille ja omaisuudelle sekä siitä, mitkä kansalaiset ovat oikeutettuja esittämään tällaisia vaatimuksia, ne auttavat muokkaamaan hallinnon perussääntöjä ja sitä, mitä poliittiset toimijat voivat ja mitä eivät voi tehdä. Tämän historiallisen alilaskennan perintö on edelleen osoitus siitä, kenellä on merkitystä ja kenen elämällä on merkitystä tässä piirikunnassa. Väestölaskennan alilaskennalla on vaikutuksia poliittisille päättäjille ja kansanterveyteen, koska alilaskenta on yleisempää mustien kotitalouksien ja köyhien keskuudessa. Tuloksena on ”kollektiivinen sokeus, joka haittaa sosiaalisten tosiasioiden selvittämistä, peittää eriarvoisuutta ja heikentää yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen perustaa, myös sosiaalipolitiikan suunnittelussa ja arvioinnissa käytettävän tutkimuksen perustaa”. (Invisible Men, Becky Petitt, s. 3, 2012).
Yhdysvaltojen perustuslaki määrää väestönlaskennan suorittamisesta, ja laki (13 USC §223) edellyttää osallistumistamme. Jos asut täällä, sinut on laskettava. Toisin kuin monissa hallintomme ja elämämme osissa, väestönlaskentatoimisto laskee kaikki tasapuolisesti rotuun ja kansalaisuuteen katsomatta. Väestölaskentaan osallistuminen merkitsee sitä, että vaadimme täyttä itseämme, oikeutta tulla nähdyksi ja olla täysin edustettuina poliittisesti sekä politiikan, tutkimuksen ja resurssien kautta. Osallistu väestönlaskentaan. Ole laskettu. Tarkista musta!