Lentokatto erotetaan toiminnallisesta lentokannasta (jota joskus kutsutaan myös ”käytännön lentokannaksi”) ja absoluuttisesta lentokannasta. Toiminnallinen (tai käytännöllinen) lentokorkeus on maksimikorkeus, jossa ilma-alus voi asianmukaisesti suorittaa toiminnot, joita varten se on suunniteltu. Absoluuttinen yläraja on vielä korkeampi kuin käytännön yläraja, ja se vastaa suurinta korkeutta, jossa ilma-alus voi lentää vaakatasossa, vaikka matkustamon paineistuksella varustetuissa ilma-aluksissa absoluuttinen yläraja on myös korkeus, jossa matkustamon paineistusjärjestelmä ei enää pysty ylläpitämään riittävää happipitoisuutta matkustajille ja miehistölle ja jossa paine-ero on niin suuri, että ilma-aluksen paineistettuun matkustamoon syntyy korkea paine. Useimpien liikennelentokoneiden ja liikelentokoneiden (liikennelentokoneet ja yksityiset suihkukoneet) absoluuttinen lentokorkeus on noin 12 800 metriä (42 000 jalkaa), kun taas joidenkin liikesuihkukoneiden lentokorkeus voi nousta 15 850 metriin (52 000 jalkaa).
Termi ”operatiivinen lentokorkeus” on palvelukatto. Tästä syystä jotkut espanjankieliset käyttävät usein termiä ”techo de servicio”, mutta ”techo de servicio” on englannin kielen laiton käännös, ja oikeat espanjankieliset termit, joilla palvelukatto käännetään oikein, ovat ”techo de vuelo operativo” tai ”techo de vuelo práctico”.