Skip to content
Menu
CDhistory
CDhistory

Lincolnin hymy

Posted on 25 huhtikuun, 2021 by admin

Abraham Lincolniin liittyen minua on aina kiehtonut hänen huumorintajunsa. Tietääkseni hän on ensimmäinen amerikkalainen presidentti, jolla oli sellainen.

Se johtuu siitä, että termi ”huumorintaju” oli todella yleisessä käytössä vasta 1860- ja 70-luvuilla. Kahdeksankymmentäluvulla ja viisikymmenluvulla sitä kutsuttiin ”naurettavuuden tajuksi”, eikä sillä ollut sellaisia positiivisia konnotaatioita kuin ”huumorintajulla” on nykyään. Silloin naurettavaa oli se, mikä kutsui naurunalaiseksi. Hauskuus ja julmuus kulkivat käsi kädessä. Toki kädestä pitäen kuljeskellaan vielä meidänkin päivinämme.

Katso lisää

Lincoln-elokuvassa Tommy Lee Jones sarkastisesti parjaavana Thaddeus Stevensinä on esimerkki hauskuuden ja julmuuden yhteydestä. Monet hänen herjauksistaan olivat liian ilkeitä Congressional Globeen (kongressipöytäkirjan edeltäjä), mutta tämä kirjattiin ylös: ”Vieressäni istui eräs herrasmies kaukaisesta lännestä, mutta hän lähti pois, ja istuin näyttää yhtä puhtaalta kuin ennenkin.”

Lincolnin huumori oli hyvin erilaista, koska ensinnäkin se oli oikeastaan ”huumoria”, niin kuin sana määriteltiin hänen aikanaan. Me emme enää tee eroa ”nokkeluuden” ja ”huumorin” välillä, mutta 1800-luvulla tehtiin. Nokkeluus oli sarkastista ja vastenmielistä, kun taas huumori oli sympaattista ja empaattista. Tämän eron huomaamme nykyään, kun erotamme toisistaan ”nauraminen” ja ”nauraminen”. Lincolnissa oli paljon enemmän kyse ”nauramisesta yhdessä” kuin ”nauramisesta”. Ja kun hän ”nauroi”, hän usein pilkkasi itseään.

Kun Douglas syytti Lincolnia Lincolnin kuuluisissa Lincoln-Douglas-väittelyissä kaksinaamaisuudesta, Lincoln vastasi viitaten kotoisuuteensa: ”Rehellisesti sanottuna, jos olisin kaksinaamainen, näyttäisinkö sinulle tätä?” Ja tavallaan Lincolnin kasvot itsessään kertovat paljon hänen huumorintajustaan.

Lincolnin hymy

Voit kammeta läpi tuhansia valokuvia poliitikoista, sotilaista ja muista vastaavista Lincolnin aikakaudelta etkä löydä yhtään hymyä. Tässä on hänen hapuileva kabinettinsa:

Lincoln's Smile

Totta, tuon aikakauden valokuviin vaaditut pitkät valotusajat vaikeuttivat hymyilemistä. Silti Lincoln yksin, sikäli kuin tiedän, voitti tuon vaikeuden. Ja vaikka hänen valokuvissaan on vain häivähdys hymyä, se viittaa siihen, minkä Lincoln tiesi liiankin hyvin: kuten Mark Twain huomautti, ”huumorin salainen lähde ei ole ilo vaan suru.”

Huomionarvoista on, että vaikka huumorintajusta tai ainakin komediankirjoittajien tarjoamasta huumorintajun vaikutelmasta on tullut amerikkalaiselle presidentille välttämätön piirre nykyisin, 1800-luvulla liiallista huumorintajua pidettiin rasitteena. Näin oli myös Lincolnin kohdalla. Eräs Lincoln-Douglas-väittelyistä raportoinut toimittaja kommentoi, että ”en voinut pitää miehestä henkilökohtaisesti, johtuen synnynnäisestä heikkoudesta, josta hän oli jo tuolloin pahamaineinen ja joka säilyi niin hänen suuren julkisen uransa aikana, hän oli kohtuuttoman ihastunut vitseihin, anekdootteihin ja tarinoihin.”

Toivotaan siis, että hän olisi kohtuuttoman ihastunut joihinkin näistä hänestä kertovista New Yorker -lehden pilakuvista. Tai ainakin hymyilisi niille.

Vastaa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Viimeisimmät artikkelit

  • Acela on palannut: NYC tai Boston 99 dollarilla
  • Temple Fork Outfitters
  • Burr (romaani)
  • Trek Madone SLR 9 Disc
  • Jokainen valmistunut 2016 NBA:n vapaa agenttisopimus yhdessä paikassa

Arkistot

  • helmikuu 2022
  • tammikuu 2022
  • joulukuu 2021
  • marraskuu 2021
  • lokakuu 2021
  • syyskuu 2021
  • elokuu 2021
  • heinäkuu 2021
  • kesäkuu 2021
  • toukokuu 2021
  • huhtikuu 2021
  • DeutschDeutsch
  • NederlandsNederlands
  • SvenskaSvenska
  • DanskDansk
  • EspañolEspañol
  • FrançaisFrançais
  • PortuguêsPortuguês
  • ItalianoItaliano
  • RomânăRomână
  • PolskiPolski
  • ČeštinaČeština
  • MagyarMagyar
  • SuomiSuomi
  • 日本語日本語
©2022 CDhistory | Powered by WordPress & Superb Themes
Menu
CDhistory