Kuukausia sitten ilmoittauduin mukaan pelottavaan lukuprojektiin, joka sattui olemaan myös loistava tilaisuus. En ollut varma, miten saisin sovitettua niin monta kirjaa aikatauluuni, mutta se oli Future Danikan ongelma. Kun tammikuu koitti, siitä tuli minun ongelmani. Osittain johtuen huonosta suunnittelustani ja osittain kirjojen silkasta määrästä tajusin, että minun olisi luettava romaani päivässä kuukauden ajan, jotta saisin sen valmiiksi määräaikaan mennessä.
Nyt, minä olen lukija. Rakastan kirjoja. Mutta käytän paljon enemmän aikaa kirjojen lukemiseen ja kirjoista kirjoittamiseen internetissä kuin itse kirjojen lukemiseen. Tavallisessa tahdissani luen loppuun kirjan tai kaksi viikossa. Minun pitäisi lukea noin viisi kertaa tavallista nopeammin pysyäkseni aikataulussa. Kaksi kertaa vuodessa pidän 24 tunnin lukukisoja, ja sen ansiosta tiesin, että oli mahdollista istua alas ja lukea kirja loppuun yhdellä tai kahdella istumalla. On kuitenkin eri asia yrittää lukea niin paljon kuin pystyn yhden päivän aikana. On aivan eri asia yrittää pitää lukemisvauhtia yllä koko kuukauden ajan.
Tietysti jos lukeminen olisi kokopäivätyöni, se ei olisi ongelma. Valitettavasti en elä sitä unelmaa. Itse asiassa tammikuu oli uuden lukukauden alku, ja minulla on myös osa-aikainen työ erilaisten internet-yritystoimieni lisäksi. Tässä ei ole edes huomioitu kahta tarvitsevaa koiraani! (Niillä on otsaa, kun ne haluavat, että niitä ulkoilutetaan joka päivä.) Omistautumisella ja hiukan huijaamalla sain sen onnistumaan. Näin tein:
Kirjatarjousten uutiskirje
Tilaa Kirjatarjousten uutiskirjeemme ja saat jopa 80 % alennusta kirjoista, jotka oikeasti haluat lukea.
Ensiksi, minulla on joka päivä lähes tunti bussissa joka suuntaan yliopistolle, mikä tarkoitti omistettua lukuaikaa. Luin myös lounaalla aina, kun se oli mahdollista, ja niillä minuuteilla, kun saavuin luokkaan ennen opetuksen alkamista. Kotiin päästyäni olin jo mahtunut 2-3 tuntia lukemaan, ja olin yleensä yli puolessa välissä kirjaa. Tein kotitehtäväni, söin päivällistä, katsoin ehkä puoli tuntia televisiota ja käytin loput ajasta lukemiseen. Yleensä ehdin juuri ja juuri lukea päivän kirjani loppuun ennen nukkumaanmenoa.
Tilaamalla hyväksyt käyttöehdot
Joitain päiviä en kuitenkaan pystynyt. Kuukausi on pitkä aika omistaa yhdelle projektille, ja toisinaan muut asiat vaativat huomiotani. Sairastuin enkä pystynyt seuraamaan sanoja. Tai vietin aikaa perheen kanssa. Tai jokin kirja vain kesti kauemmin kuin muut, koska sen sivumäärä oli suurempi tai koska sitä oli vain vaikeampi lukea. Sellaisina päivinä se oli siirrettävä seuraavaan päivään, ja vietin viikonlopun yrittäen kuroa etumatkaa umpeen.
Se, mikä todella mahdollisti tämän, oli kuitenkin se, etten lukenut joka ainoaa sanaa jokaisesta kirjasta. Yleensä en skipaa kirjoja, joita luen huvikseni. Jos kyseessä on määrätty lukemisto, josta minun on saatava tiettyä tietoa, toki metsästän sen tiedon ja jätän loput huomiotta. Mutta niissä kirjoissa, jotka valitsen itse, luen usein saman kappaleen uudestaan ja uudestaan, koska ohitan sen vahingossa, vain varmistaakseni, että olen lukenut jokaisen sanan. Se ei ollut mahdollista tämän lukuhaasteen aikana. Jouduin lukemaan kirjoja, joista en pitänyt, ja tiesin jo ensimmäisestä tai toisesta luvusta, ettei se pääsisi listani kärkeen. Olin kuitenkin sitoutunut lukemaan sen loppuun, joten skipaisin. Luin ne kohdat, jotka jäivät mieleen, ja annoin silmieni harhailla niiden kohtien yli, jotka eivät kiinnostaneet minua. Luin vuoropuhelua ja jätin maisemat huomiotta. Luin juonen keskeiset kohdat huolellisesti ja kiinnitin liittymäkohtauksiin vain puolihuomiota.
Oudosti sanottuna joidenkin romaanien läpikäyminen oli vapauttavaa. En näe selkeitä kuvia päässäni lukiessani (en täydellistä afantasiaa, mutta melko lähellä), mikä tarkoittaa sitä, että useimmat romaanien visuaaliset kuvaukset tympivät minua. Koska se ei käänny kuvaksi, nuo kohdat ovat minulle melko hyödyttömiä, ellen halua yrittää opetella ulkoa noita piirteitä (”Okei, olohuone on vasemmalla, kun astut ovesta sisään, ja sitten hänen makuuhuoneensa on oikealla heti portaiden jälkeen…”). Oli helpotus antaa itselleni lupa vain ohittaa nuo kohdat, kun en saanut siitä mitään irti. Oli paljon mukavampaa lukea kirjaa, jossa pidin vain yhdestä seikasta tai hahmosta, jos pystyin keskittymään siihen ja annoin itseni ohittaa loput.”
Mitä siis tapahtui, kun luin kirjan päivässä? Se valtasi elämäni. En pystynyt tekemään mitään muuta. Rakastan lukemista, mutta nautin myös muista asioista. En pystynyt viettämään niin paljon aikaa kumppanini kanssa kuin olisin halunnut. Olin stressaantunut. En viettänyt aikaa ystävien kanssa lounaalla. Minun oli pakko lukea läpi kirjoja, joita yleensä nautin. Minulla oli aina toinen silmä sivumäärään eikä sisältöön. Se ei ollut parasta ajankäyttöä.
Toisaalta toki luin paljon. Kunhan saan lisättyä kirjat Goodreads-tililleni, se näyttää vaikuttavalta (minusta). Kun luokkakaverini valittivat kotitehtävien kuormituksesta, saatoin katsoa heitä kuollein silmin ja sanoa ”minäkin olen lukenut kirjan joka päivä” ja he katsoivat kauhuissaan takaisin. Mutta kaiken kaikkiaan sanoisin, että plussat eivät ylitä miinuksia. Otan uudet skimming-taitoni mukaani, ja aion ehdottomasti skipata kaikki kohtaamani maisemat tulevaisuudessa. Oli myös mukava tietää, että pystyn lukemaan kirjan päivässä, ja voisin luultavasti lukea enemmänkin ilman, että se söisi elämäni kokonaan. Suosittelisinko kirjan lukemista päivässä? En, paitsi jos a) luet noin kaksi kertaa nopeammin kuin minä tai b) se on työsi. Muuten voimme mielestäni kaikki rentoutua. Lukeminen ei ole kilpajuoksua, ja ja me kaikki kuolemme kirjat TBR-listoillamme. (Mitä? Mieluummin jossain vaiheessa loppuvat kirjat, jotka haluat lukea?)