Maailman vegaanipäivän kunniaksi kurkistamme lyhyesti veganismin nousuun…
High street -ketjut ja supermarketit tarjoavat vegaaniruokaa aivan kuin se ei olisi mikään iso juttu, kun taas ruokamarketeissa, -kahviloissa ja -ravintoloissa – mukaan lukien omassani – vegaaniruokaa näyttäisi olevan tarjolla enemmän vegaaniruokaa kuin ei-vegaanista. Jopa pahaa-aavistamattomimmissa paikoissa Ison-Britannian syrjäisimmissä osissa kysytään, haluatko kahviisi kasvipohjaista maitoa.
Vegaanitapahtumia ja -yrityksiä ilmestyy kaikkialle, ja Veganuary – kampanja, jossa koko tammikuun ajan syödään vegaanisesti – kasvaa vuosi vuodelta.
Vegan Society totesi vuonna 2016, että Britannian vegaaniväestö kasvoi 150 000:sta 542 000:een edellisen 10 vuoden aikana. Luvut ovat kasvaneet siitä lähtien – ja yhä useammat vähentävät lihaa ja maitotuotteita ja korvaavat ne kasvipohjaisemmilla elintarvikkeilla.
Mutta näin ei ole aina ollut.
Vuonna 1994, 50 vuotta Vegaaniyhdistyksen perustamisen jälkeen, maailmassa vietettiin ensimmäistä Maailman vegaanipäivää. Sana keksittiin vuonna 1954, muttakäsite, jonka mukaan mitään eläimestä peräisin olevaa ei syödä, on jäljitettävissä kautta aikojen Intiassa ja muissa yhteiskunnissa ympäri maailmaa.
Vegetaarisuus on ollut olemassa vuosisatojen ajan, ja se on suosittu joissakin uskonnoissa, kuten joissakin hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa. Mutta veganismin käsite on ollut olemassa jo satoja vuosia: vuonna 1806 lääkäri tohtori William Lambe ja runoilija Percy Bysshe Shelley vastustivat julkisesti kananmunien ja maitotuotteiden syömistä eettisistä syistä
Veganismi tunnettiin 1900-luvun loppupuolella nimellä maidoton kasvissyönti (non-dairy vegetarianism), kunnes brittiläinen puunjalostaja ja pian Vegan Society -järjestön (Vegan Societyn) perustajana toiminut Donald Watson keksi sanan vegaani lyhentämällä sanaa ”vegetarian”. Hänen mukaansa se merkitsi ”kasvissyönnin alkua ja loppua”.
Watson lakkasi syömästä lihaa, kun hän näki sikojen teurastuksen setänsä maatilalla. Hän luopui maitotuotteista joitakin vuosia myöhemmin, kun hän ymmärsi maidontuotannon seuraukset.
Hän kuoli vuonna 2006 kypsässä 95 vuoden iässä, mutta epäilemättä hän olisi innoissaan nähdessään veganismin edistysaskeleet, joita näemme nykyään!