Makrotaloustiede

Measuring Money: Currency, M1, and M2

Määrittelimme rahan kaikeksi, mikä on yleisesti hyväksytty maksuvälineeksi, on arvon säilyttäjä, jota voidaan käyttää laskentayksikkönä tai lykätyn maksun standardina. Mitä siihen tarkalleen ottaen kuuluu?

Taskussasi oleva käteinen raha on varmasti rahaa. Mutta entäpä sekit tai luottokortit? Ovatko nekin rahaa? Sen sijaan, että yrittäisivät esittää yhden ainoan tavan mitata rahaa, taloustieteilijät tarjoavat laajempia rahan määritelmiä, jotka perustuvat likviditeetin käsitteeseen. Likviditeetillä tarkoitetaan sitä, kuinka nopeasti omaisuuserä voidaan käyttää tavaran tai palvelun ostamiseen. Likviditeetti on suhteellinen käsite. Esimerkiksi käteinen raha on erittäin likvidi. Kymmenen dollarin setelillä voi helposti ostaa hampurilaisen lounasaikaan. Säästötililläsi olevaa 10 dollaria ei kuitenkaan ole yhtä helppo käyttää. Sinun on mentävä pankkiin tai pankkiautomaattiin ja nostettava käteistä lounasta varten. Säästötililläsi olevat 10 dollaria ovat siis vähemmän likvidejä. Osakkeet ja joukkovelkakirjalainat ovat vielä vähemmän likvidejä, koska ne on myytävä, jotta ne voidaan muuttaa maksuvälineiksi, ja ne saattavat menettää arvoaan tässä prosessissa.

Taloustieteilijät käyttävät yleensä kahta määritelmää rahan tarjonnasta: M1 ja M2. M1 sisältää ne varat, jotka ovat kaikkein likvideimpiä, kuten käteinen, sekkitalletukset ja matkasekit. M2 sisältää M1:n sekä joitakin vähemmän likvidejä (mutta silti melko likvidejä) varoja, kuten säästö- ja määräaikaistalletukset, talletustodistukset ja rahamarkkinarahastot. Tarkastellaan näitä kahta rahamääritelmää tarkemmin.

M1

M1 on rahan tarjonnan suppein määritelmä. Siihen sisältyvät kolikot ja liikkeessä oleva raha – toisin sanoen ne eivät ole Yhdysvaltain valtiovarainministeriön tai Federal Reserve Bankin hallussa, vaan ne kiertävät taloudessa.

Liukuvasti rahaan liittyvät tarkistettavissa olevat talletukset, joita kutsutaan myös vaadittaessa tehtäviksi talletuksiksi. Nämä ovat sekkitileillä olevia määriä. Niitä kutsutaan vaadittaessa tehtäviksi talletuksiksi tai tarkistettaviksi talletuksiksi, koska pankkilaitoksen on annettava talletuksen haltijalle hänen rahansa ”vaadittaessa”, kun shekki kirjoitetaan tai pankkikorttia käytetään. Nämä erät yhdessä – valuutta ja pankkien sekkitilit – muodostavat suurimman osan M1:stä. Matkasekit kuuluvat myös M1:ään, mutta niiden käyttö on vähentynyt viime aikoina.

M2

Laaja-alaisempi rahan määritelmä, M2, sisältää kaiken M1:ssä olevan, mutta siihen lisätään myös muunlaisia talletuksia. M2 sisältää esimerkiksi säästötalletukset pankeissa, jotka ovat pankkitilejä, joille ei voi kirjoittaa suoraan shekkiä, mutta joilta voi helposti nostaa rahaa pankkiautomaatilla tai pankista. Monet pankit ja muut rahoituslaitokset tarjoavat myös mahdollisuuden sijoittaa rahamarkkinarahastoihin, joissa monien yksittäisten sijoittajien talletukset kootaan yhteen ja sijoitetaan turvallisesti esimerkiksi lyhytaikaisiin valtion joukkovelkakirjoihin. Toinen M2:n osatekijä ovat pienen nimellisarvon (eli alle 100 000 dollaria) talletustodistukset (CD) tai määräaikaistalletukset, jotka ovat tilejä, jotka tallettaja on sitoutunut jättämään pankkiin tietyksi ajaksi, joka voi vaihdella muutamasta kuukaudesta muutamaan vuoteen, korkeampaa korkoa vastaan. Lyhyesti sanottuna kaikki nämä M2-tyypit ovat rahaa, jonka voi nostaa ja käyttää, mutta joka vaatii enemmän vaivaa kuin M1:n erät. Kuvion 1 pitäisi auttaa havainnollistamaan M1:n ja M2:n välistä suhdetta. Huomaa, että M1 sisältyy M2:n laskentaan.

Kuva 1. M1:n ja M2:n välinen suhde Raha. M1- ja M2-raha ovat kaksi yleisimmin käytettyä rahan määritelmää. M1 = liikkeessä olevat kolikot ja käteisraha + tarkistettavissa olevat (vaadittavat) talletukset + matkasekit. M2 = M1 + säästötalletukset + rahamarkkinarahastot + talletustodistukset + muut määräaikaistalletukset.

Liittovaltion keskuspankkijärjestelmä (Federal Reserve System) vastaa M1:n ja M2:n määrien seurannasta ja laatii viikoittaisen tiedotteen rahan määrästä. Helmikuun 2015 lopussa M1 oli Yhdysvalloissa 3 biljoonaa dollaria ja M2 11,8 biljoonaa dollaria. Taulukossa 1 on Federal Reserve Bankin toimittama erittely siitä, kuinka suuri osuus M1:stä ja M2:sta koostui kummastakin rahamuodosta helmikuussa 2015.

M1:n ja M2:n erottelurajat voivat hämärtyä. Joskus M1:n osia ei kohdella samalla tavalla; esimerkiksi jotkin yritykset eivät hyväksy henkilökohtaisia shekkejä suurille summille, mutta hyväksyvät matkashekkejä tai käteistä. Pankkikäytännöissä ja teknologiassa tapahtuneet muutokset ovat tehneet M2:n säästötileistä enemmän samanlaisia kuin M1:n sekkitileistä. Joillakin säästötileillä tallettajat voivat esimerkiksi kirjoittaa shekkejä, käyttää pankkiautomaatteja ja maksaa laskuja Internetin kautta, mikä on helpottanut säästötilien käyttöä. Kuten monien muidenkin taloudellisten termien ja tilastojen kohdalla, tärkeää on tuntea rahan eri määritelmien vahvuudet ja rajoitukset, eikä uskoa, että tällaiset määritelmät ovat taloustieteilijöille yhtä selväpiirteisiä kuin vaikkapa typen määritelmä kemisteille.

Muu raha

Miten ”muovinen raha”, kuten maksukortit, luottokortit ja ”älykäs raha”, sopii kuvaan? Pankkikortti, kuten shekki, on ohje käyttäjän pankille siirtää rahaa suoraan ja välittömästi pankkitililtäsi myyjälle. Näin ollen pankkikortti on yhtä paljon rahaa kuin shekki. On tärkeää huomata, että rahan määritelmässämme rahaa ovat tarkistettavissa olevat talletukset, eivät paperiset shekit tai pankkikortit. Vaikka voit tehdä ostoksen luottokortilla, sitä ei pidetä rahana vaan pikemminkin luottokorttiyhtiön sinulle myöntämänä lyhytaikaisena lainana. Kun teet ostoksen luottokortilla, luottokorttiyhtiö siirtää välittömästi rahaa sekkitililtään myyjälle, ja kuukauden lopussa luottokorttiyhtiö lähettää sinulle laskun siitä, mitä olet veloittanut kyseisenä kuukautena. Kunnes maksat luottokorttilaskun, olet käytännössä lainannut rahaa luottokorttiyhtiöltä. Älykortilla voit tallentaa kortille tietyn rahamäärän ja käyttää korttia sitten ostosten tekemiseen. Jotkin ”älykortit”, joita käytetään tiettyihin tarkoituksiin, kuten kaukopuheluihin tai ostosten tekemiseen kampuksen kirjakaupassa ja kahvilassa, eivät oikeastaan ole kovinkaan älykkäitä, koska niitä voi käyttää vain tiettyihin ostoksiin tai tietyissä paikoissa.

Lyhyesti sanottuna luottokortit, pankkikortit ja älykortit ovat erilaisia tapoja siirtää rahaa, kun ostoksia tehdään. Mutta se, että on enemmän luottokortteja tai pankkikortteja, ei muuta rahan määrää taloudessa sen enempää kuin se, että on painettu enemmän shekkejä, lisää shekkitilillä olevan rahan määrää.

Yksi keskeinen viesti, joka on tämän M1- ja M2-keskustelun taustalla, on se, että raha ei nykyaikaisessa taloudessa ole pelkkiä paperisia seteleitä ja kolikoita; sen sijaan raha on tiiviisti sidoksissa pankkitileihin. Rahaa koskeva makrotaloudellinen politiikka toteutetaankin suurelta osin pankkijärjestelmän kautta.