Varhaiset lobbaustoimet armeijan rotuerottelun poistamiseksi ennen vuotta 1941 eivät saaneet presidentti Rooseveltia ryhtymään toimiin. Syyskuun 27. päivänä 1940 ensimmäinen valtuuskunta, jonka muodostivat A. Philip Randolph, Walter White (NAACP) ja T. Arnold Hill (National Urban League), tapasi presidentti Rooseveltin ja hänen korkeimmat virkamiehensä. Valtuuskunta esitti muistion, jossa vaadittiin kaikkien mustien välitöntä integroitumista asepalvelukseen. Valkoinen talo antoi lausunnon, jossa todettiin: ”Sotaministeriön politiikkana ei ole sekoittaa värillisiä ja valkoisia värvättyjä samoissa rykmenttiorganisaatioissa.” Asevoimat integroitiin vasta vuonna 1948 presidentti Harry S. Trumanin aikana.
Huolestuneena siitä, että perinteiset kokoukset eivät tuottaneet tulosta, A. Philip Randolph ehdotti 25. tammikuuta 1941 virallisesti marssia Washingtoniin ”asian korostamiseksi”. Seuraavien kuukausien aikana MOWM:n jaostot alkoivat järjestäytyä saman vuoden heinäkuun ensimmäiselle päivälle suunniteltua joukkomarssia varten. Kevään aikana järjestäjät arvioivat voivansa houkutella tapahtumaan 100 000 marssijaa.
Viikkoa ennen marssin järjestämistä New Yorkin pormestari Fiorello La Guardia tapasi MOWM:n johtoa kertoakseen heille presidentin aikeista antaa määräys, jolla perustettaisiin ensimmäinen oikeudenmukaisten työllisyyskäytäntöjen komitea (Fair Employment Practices Committee, FEPC), joka kieltäisi syrjinnän liittovaltion ammatillisissa ammatti- ja koulutusohjelmissa. Ennen määräyksen allekirjoittamista MOWM vaati, että siihen sisällytettäisiin myös sotateollisuuden erottelun poistamista koskeva säännös. Roosevelt suostui ja antoi toimeenpanomääräyksen 8802, jossa kiellettiin syrjintä liittovaltion ammatillisissa ja koulutusohjelmissa sekä valtion kanssa sopimuksia tekevien puolustusteollisuuden yritysten palveluksessa. Tämän merkittävän voiton myötä Randolph suostui perumaan marssin. Hän jatkoi March on Washington Movement -liikettä keinona ylläpitää järjestöä, joka voisi seurata ja lobata edistystä ja pitää FEPC:n kiinni tehtävästään.
MOWM jatkoi koko kesän ajan mielenosoituksia näiden kysymysten puolesta, mutta kohokohta oli ohi. Liikkeen jatkuva kehotus väkivallattomaan kansalaistottelemattomuuteen vieraannutti joitakin mustia järjestöjä, kuten NAACP:n, jonka johtajat vetivät osan tuestaan pois. Vaikka MOWM järjestettiin vuoden 1941 Washingtonin marssin aikaansaamiseksi, se toimi vuoteen 1947 asti; sen edustajat tekivät yhteistyötä muiden ryhmien kanssa jatkaakseen liittovaltion hallituksen painostamista. Vuonna 1943 Roosevelt antoi toimeenpanomääräyksen 9346, joka laajensi FEPC:n soveltamisalaa liittovaltion virastoihin muihinkin kuin puolustusalan virastoihin.
Randolph jatkoi väkivallattomien toimien edistämistä afroamerikkalaisia koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi. Tuleva kansalaisoikeusjohtaja Martin Luther King Jr. ja muut nuoremmat miehet saivat vahvasti vaikutteita hänen menetelmistään.