Kuka tahansa henkilö, joka on tuomittu tai jota syytetään moottoriajoneuvon kuljettamisesta, kun hänen verensä alkoholipitoisuus on vähintään kahdeksan sadasosaa tai enemmän, tai kun hän on päihdyttävän alkoholijuoman tai valvotun aineen vaikutuksen alaisena tai kun hän on vaikutuksen alaisena haistettuaan tai hengitettyään minkä tahansa sellaisen aineen höyryjä, jolla on ominaisuus vapauttaa myrkyllisiä höyryjä, sellaisina kuin ne on määritetty 270 luvun 18 jaksossa, voidaan hänen suostumuksellaan määrätä enintään kahdeksi vuodeksi ehdolliseen vankeuteen, ja ehdollisen vankeuden ehtona hänet on määrättävä kuljettajan alkoholikoulutusohjelmaan, kuten tässä säädetään, ja, jos tuomioistuin katsoo sen tarpeelliseksi, alkoholin tai valvottavien aineiden väärinkäytön hoito- tai kuntoutusohjelmaan tai molempiin, ja hänen ajokorttinsa tai ajo-oikeutensa on peruutettava vähintään neljäkymmentäviideksi ja enintään yhdeksänkymmeneksi päiväksi; kuitenkin sillä edellytyksellä, että jos henkilö oli alle 21-vuotias rikoksen tekohetkellä, hänen ajokorttinsa tai ajo-oikeutensa on peruutettava kahdeksikymmeneksi päiväksi, ja hänet on määrättävä kansanterveysministeriön erityisesti sellaisten kuljettajien koulutusta ja hoitoa varten suunnittelemaan ohjelmaan, jotka käyttävät moottoriajoneuvoa alkoholin käytön jälkeen tai sen aikana, valvottuja aineita nauttineen tai 270 luvun 18 §:ssä määritellyn, myrkyllisiä höyryjä vapauttavan aineen hajun tai höyryjen hengittämisen vaikutuksen alaisena, lukuun ottamatta 17-21-vuotiasta henkilöä, jonka veren alkoholipitoisuuden painoprosentti oli vähintään .20, jolloin kyseinen henkilö on määrättävä kuljettajan alkoholin hoito- ja kuntoutusohjelmaan, joka tunnetaan nimellä ”14 päivän toisen rikoksentekijän kotiohjelma”. Tällainen koeaikamääräys on kahdenkymmenenneljännen pykälän 1 momentin 1 kohdan a alakohdan 1 alakohdassa säädettyjen rangaistusten lisäksi, ja se on kaikkien sellaisten vaatimusten lisäksi, jotka on asetettu rangaistuksen lykkäämisen ehdoksi. Kyseisen henkilön on toimittava yhteistyössä tuomioistuimen ehdonalaisvalvontahenkilöstön suorittamassa tutkimuksessa, jonka tarkoituksena on valvoa tapauksia, joissa on kyse rattijuopumuksesta ja rattijuopumuksesta, jossa veren alkoholipitoisuus on vähintään kahdeksan sadasosaa, tai ehdonalaisvalvonnasta vastaavan komissaarin määräämällä tavalla. Vastaajan, jota ei ole muutoin kielletty tässä pykälässä, oletetaan, kun hänet on tuomittu pääasiaa koskevan oikeudenkäynnin jälkeen, olevan sopiva ehdokas edellä mainittuihin ohjelmiin; edellyttäen kuitenkin, että tuomari, joka katsoo, että vastaaja ei ole sopiva ehdokas mainittuihin ohjelmiin, tekee asiasta kirjallisen havainnon.
Tätä pykälää sovelletaan kaikkiin henkilöihin, joita ei ole koskaan tuomittu moottoriajoneuvon kuljettamisesta päihdyttävän alkoholin vaikutuksen alaisena tai joita ei ole koskaan määrätty alkoholin tai valvottavien aineiden koulutus-, hoito- tai kuntoutusohjelmaan vastaavanlaisen rikoksen vuoksi Commonwealthin tai muun lainkäyttöalueen tuomioistuimessa. Tätä pykälää sovelletaan myös henkilöön, joka on tuomittu tai jota syytetään moottoriajoneuvon kuljettamisesta päihteiden vaikutuksen alaisena ja joka on tuomittu tällaisesta rikoksesta tai määrätty alkoholi- tai valvottuja aineita koskevaan koulutus-, hoito- tai kuntoutusohjelmaan yksittäisen vastaavanlaisen rikoksen vuoksi Kansainyhteisön tuomioistuimessa tai jossakin muussa lainkäyttöalueella vähintään 10 vuotta ennen sen rikoksen tekopäivää, josta hänet tuomitaan, ja joka on tuomittu tai jota syytetään moottoriajoneuvon kuljettamisesta päihteiden vaikutuksen alaisena, yhden kerran elämänsä aikana. Jos henkilö, saatuaan tuomion toisesta tämän kohdan mukaisesta rangaistuksesta, tuomitaan uudesta huumaavan aineen vaikutuksen alaisena toimimisesta, kaikki aiemmat tuomiot tai tuomiot, jotka Commonwealthin tuomioistuin tai muu lainkäyttöalue on langettanut alkoholi- tai valvottavien aineiden ohjelmaan, otetaan huomioon 24 pykälän 1 momentin mukaista rangaistuksen määräämistä varten.
Tätä pykälää ei sovelleta henkilöön, joka aiheutti toiselle henkilölle vakavan henkilövahingon tai kuoleman niiden tapahtumien aikana, jotka antoivat aihetta syytteeseen alkoholin vaikutuksen alaisena ajamisesta.
Kunkin tämän pykälän mukaisen tuomion yhteydessä vastaaja luovuttaa hallussaan olevan Massachusettsin ajokortin tai ajoluvan kyseisen tuomioistuimen ehdonalaisvalvontaosastolle. Ehdonalaisvalvontaosasto hävittää ajokortin, ja tuomioistuimen on ilmoitettava asian hävittämisestä rekisterinpitäjän määräämällä tavalla. Sen estämättä, mitä 24 §:n 2 momentin 2 kohdan c alakohdan 1 alakohdassa, 24 §:n 1 momentin 1 kohdan f alakohdan 1 alakohdassa ja 24 P §:ssä säädetään, vastaaja voi välittömästi tämän pykälän mukaiseen ohjelmaan liityttyään hakea rekisterinpitäjältä rajoitetun ajokortin myöntämistä vaikeuksia varten. Rekisterinpitäjä voi harkintansa mukaan myöntää tällaisen luvan määräämillään ehdoilla ja edellytyksillä. Kaikki tällaiset luvat ovat voimassa identtisen 12 tunnin ajan seitsemänä päivänä viikossa. Tätä määräystä sovelletaan myös kaikkiin muihin samasta tapauksesta johtuviin keskeytyksiin, jotka voivat olla voimassa 24 pykälän 2 momentin 2 kohdan c alakohdan 1 alakohdan, 24 pykälän 1 momentin 1 kohdan f alakohdan 1 alakohdan ja tämän luvun 24P pykälän nojalla. Mitään tämän pykälän säännöstä ei saa tulkita siten, että se oikeuttaisi kelpoisuuteen vaikeuksissa, jos henkilön ajokortti on peruutettu väliaikaisesti tai pysyvästi tai se on peruutettava väliaikaisesti tai pysyvästi jonkin muun, tässä pykälässä mainitsemattoman lain nojalla tai jonkin muun tapahtuman vuoksi. Jos liikenteenharjoittaja ei täytä ohjelmaan liittyviä velvoitteitaan tai noudata tuomioistuimen antamaa ehdollista vankeutta, se on syy vaikeuksissa myönnetyn ajokortin välittömään peruuttamiseen. Näissä ja kaikissa tapauksissa, joissa toiminnanharjoittaja hakee erityislupaa, sen tuomioistuimen ehdonalaisvalvontatoimisto, jossa rikoksentekijä on ehdonalaisessa vankeudessa, toimittaa pyynnöstä rekisterille asiakirjat, jotka vahvistavat henkilön aseman ehdonalaisessa vankeudessa. Kaikissa tällaisissa tapauksissa, joissa vastaaja on käyttänyt moottoriajoneuvoa veren alkoholipitoisuuden ollessa 15 promillea tai enemmän, rekisterinpitäjä voi asettaa rajoituksen rekisterinpitäjän tämän jakson nojalla myöntämälle poikkeusluvalle, jossa vaaditaan, että henkilöllä on oltava sytytyslukituslaite jokaisessa omistamassaan ajoneuvossa, jokaisessa leasing-ajoneuvossaan ja jokaisessa ajoneuvossaan, jota luvanhaltija käyttää poikkeusluvan voimassaolon ajan.
Kuljettajan alkoholivalistusohjelmat, joita käytetään tämän pykälän säännösten mukaisesti, perustaa ja hallinnoi kansanterveysministeriö neuvotellen rekisterinpitäjän ja yleisen turvallisuuden ministerin kanssa. Kansanterveysministeriö voi antaa sääntöjä ja määräyksiä toteuttaakseen valtuuksiaan ja tehtäviään kuljettajien alkoholikoulutusohjelmien perustamiseksi ja hallinnoimiseksi Kansainyhteisössä. Henkilö, joka on oikeutettu tämän pykälän mukaiseen määräämiseen ja joka määräämishetkellä asuu laillisesti osavaltion ulkopuolella tai on kokopäiväinen opiskelija, joka asuu osavaltion ulkopuolella, voidaan tuomioistuimen harkinnan mukaan määrätä osavaltion ulkopuoliseen kuljettajan alkoholikoulutusohjelmaan. Osavaltion ulkopuolisella ohjelmalla on oltava sen valtion toimivaltaisen viranomaisen myöntämä lupa, jonka lainkäyttöalueella henkilöllä on laillinen kotipaikka tai hän on kokopäiväinen opiskelija. Jos osavaltion ulkopuolinen kuljettajan alkoholikoulutusohjelma sisältää vähemmän hoitopalvelutunteja kuin kansanterveysministeriö edellyttää, on hankittava lisää hoitopalvelutunteja, jotta ohjelma vastaa osavaltion kuljettajan alkoholikoulutusohjelman vaatimuksia.
Alkoholin tai valvottavien aineiden väärinkäytön hoito, kuntoutusohjelma tai alkoholin tai valvottavien aineiden väärinkäytön hoito- ja kuntoutusohjelmat, joita käytetään tämän pykälän säännösten mukaisesti, käsittävät kaikki julkiset tai yksityiset poliklinikat, sairaalat, työnantajan tai ammattiyhdistyksen sponsoroimat ohjelmat, itseapuryhmät tai muut organisaatiot, laitokset, palvelut tai ohjelmat, jotka kansanterveysosasto on hyväksynyt soveltuviksi tämän pykälän tarkoituksiin. Kansanterveysosasto laatii ja julkaisee vuosittain luettelon kaikista tällaisista hyväksytyistä alkoholin hoito- ja kuntoutusohjelmista sekä alkoholin hoito- ja kuntoutusohjelmista Kansainyhteisössä, asettaa luettelon pyynnöstä yleisön saataville ja toimittaa ajoittain kullekin Kansainyhteisön tuomioistuimelle, kansliapäällikölle ja yleisen turvallisuuden ministeriölle ajantasaisen jäljennöksen tällaisesta luettelosta. Luettelossa on oltava myös niiden muiden osavaltioiden yhden valtion viranomaisen yhteystiedot, joissa on kuljettajien alkoholikoulutusohjelmia.
Jokainen henkilö, joka tämän pykälän nojalla sijoitetaan kuljettajien alkoholi- tai valvotun päihteen väärinkäytön koulutusohjelmaan ja, jos tuomioistuin katsoo sen tarpeelliseksi, alkoholin tai valvotun päihteen väärinkäytön hoito- tai kuntoutusohjelmaan tai alkoholin tai valvotun päihteen väärinkäytön hoito- tai kuntoutusohjelmaan, maksaa suoraan tällaiselle ohjelmalle maksun, jonka suuruuden kansanterveysosasto määrittelee itse. Kansanterveysosasto laatii ja voi aika ajoin tarkistaa tällaisten ohjelmien perimien yhtenäisten maksujen taulukon, joka ei saa ylittää kyseisten ohjelmien toteuttamisesta aiheutuvia todellisia asiakaskohtaisia kustannuksia sen jälkeen, kun asiasta on ilmoitettu ja järjestetty julkinen kuulemistilaisuus, edellyttäen, että kunnes kansanterveysosasto laatii tämän pykälän mukaisen maksujen taulukon, tällaisten ohjelmien maksu on kaksisataa dollaria. Kansanterveysosasto antaa määräyksiä tällaisten maksujen vahvistamismenetelmistä. Ketään henkilöä ei voida sulkea pois mainitusta ohjelmasta sen vuoksi, että hän ei kykene maksamaan mainittua maksua, edellyttäen, että kyseinen henkilö toimittaa tuomioistuimelle kymmenen päivän kuluessa tuomion määräämispäivästä valaehtoisen ilmoituksen varattomuudesta tai maksukyvyttömyydestä, että ehdonalaisvalvojan tekemä tutkimus vahvistaa varattomuuden tai osoittaa, että maksun maksaminen aiheuttaisi huomattavia taloudellisia vaikeuksia henkilölle, hänen lähimmälle perheelleen tai hänen huollettavilleen, ja että tuomioistuin tekee tästä kirjallisen päätöksen. Sen sijaan, että tuomioistuin luopuisi koko maksusta, se voi tarvittaessa määrätä henkilön maksamaan maksun osittain tai erissä. Jollei määrärahoista muuta johdu, kansanterveysministeriön on korvattava kullekin ohjelmalle niiden palvelujen kustannukset, jotka on tarjottu henkilöille, joiden osalta maksun suorittamisesta on luovuttu vähävaraisuuden perusteella.
Valtion rahastonhoitaja voi hyväksyä kansainyhteisölle kuljettajan alkoholin tai valvottavien aineiden väärinkäytön opetusta, hoitoa tai kuntoutusta varten minkä tahansa rahan tai omaisuuden lahjan tai testamentin ja minkä tahansa avustuksen, lainan, palvelun tai omaisuuden maksun valtion viranomaiselta. Kaikki tällaiset vastaanotetut rahat talletetaan osavaltion kassaan kansanterveysministeriön käytettäväksi, jollei määrärahoista muuta johti alkoholin tai valvottavien aineiden väärinkäytön hoito- tai kuntoutusohjelmien tukemiseen lahjan, avustuksen tai lainan ehtojen mukaisesti. Kansanterveysministeriön on käytettävä kaikki liittovaltion lainsäädäntö, joka tuottaa varoja kuljettajien alkoholin tai valvottavien aineiden väärinkäytön opetukseen, hoitoon tai kuntoutukseen, mahdollisuuksien mukaan tämän jakson tarkoitusten tukemiseen.
Kustakin tämän pykälän mukaiseen kuljettajan alkoholin tai valvottavien aineiden väärinkäytön koulutusohjelmaan sijoitetusta henkilöstä on maksettava kunkin tuomioistuimen johtavalle ehdonalaisvalvojalle kaksisataa viisikymmentä dollaria lisämaksua, ja kaikki tällaiset maksut talletetaan osavaltion valtiovarainministerin huostaan, jollei määrärahoista muuta johdu, tukemaan ohjelmia, joita ylläpitää yleisen turvallisuuden ministeriö, alkoholin juomavalvontalautakunta ja kansanterveyden osasto tutkiakseen, toimeenpanevansa, hoitaakseen ja kuntouttaakseen henkilöitä, jotka on tuomittu tai joita on syytetty rattijuopumuksesta tai huumausaineiden tai muiden aineiden vaikutuksen alaisena ajamisesta.
Tällaista maksua ei peritä henkilöltä, jonka tuomioistuin on todennut varattomaksi sen jälkeen, kun se on jättänyt tuomioistuimelle kymmenen päivän kuluessa tuomion määräämisestä ja ehdonalaisvalvojan suorittamasta tutkimuksesta, jossa vahvistetaan varattomuus tai todetaan, että maksun maksaminen aiheuttaisi huomattavia taloudellisia vaikeuksia henkilölle, hänen lähimmälle perheelleen tai hänen huollettavilleen, edellyttäen, että tuomioistuin tekee asiasta kirjallisen päätöksen. Sen sijaan, että tuomioistuin luopuisi koko maksun suorittamisesta, se voi tarvittaessa määrätä kyseisen henkilön suorittamaan maksun osittain tai erissä. Tämän pykälän nojalla vaadittujen maksujen maksamatta jättäminen on, ellei sitä ole perusteltu, riittävä peruste tuomioistuimen toteamukselle 24 E §:n nojalla pidetyssä kuulemistilaisuudessa, että henkilö ei ole tyydyttävästi noudattanut ohjelmaa.
Valvontakomission jäsenen on raportoitava kirjallisesti vähintään kerran vuodessa kansanterveysosastolle niiden henkilöiden kokonaismäärästä, jotka ovat saaneet tämän pykälän mukaisen hoidon, ja niiden henkilöiden lukumäärästä, joiden tuomioistuin on todennut tarvitsevan alkoholin tai valvottavien aineiden väärinkäytön hoitoa tai kuntoutusta tai molempia. Mainitun komissaarin sekä piirituomioistuinten ja Bostonin kunnallisen tuomioistuimen päälliköiden on lisäksi vähintään kerran vuodessa annettava kansanterveysosastolle kirjallinen kertomus resursseista, jotka ovat käytettävissä alkoholin tai valvottavien aineiden väärinkäytön hoitoon tai kuntoutukseen tai alkoholin tai valvottavien aineiden väärinkäytön hoitoon ja kuntoutukseen alkoholin tai valvottavien aineiden väärinkäytön vuoksi ajokieltoon joutuneille kuljettajille; kertomuksessa on arvioitava olemassa olevia resursseja ja annettava suositus tarvittavista lisäresursseista. Mainitun kansanterveysosaston on otettava tällaiset kertomukset huomioon valtion alkoholismia tai valvottavien aineiden väärinkäyttöä koskevan suunnitelman kehittämisessä, toteuttamisessa ja tarkistamisessa sekä osaston vuotuisen talousarvion laatimisessa tavalla, joka on yhdenmukainen alkoholismin hoitoa ja kuntoutusta koskevan lain kanssa.
Määrättäessä rangaistusta kahdeskymmenenneljännen pykälän a) kohdan 1 alakohdan tai tämän pykälän nojalla tuomioistuin voi harkita, että vastaajan on koeajalla suoritettava vähintään kolmekymmentä tuntia julkista palvelua tai yhdyskuntatyöprojektia.