Lisätietoja tästä aiheesta löydät osoitteesta www.dentaleconomics.com ja hae hakusanoilla: Success with Sedation Hammaslääketieteen, Dr. Anthony Feck, Dr. Michael Silverman, kannattavuusvertailu, oraalinen ja suonensisäinen sedaatio, sedaatiomuodot.
Esittely
Vähemmän kuin mikään muu hammaslääketieteen osa-alue ei ehkä ole kasvanut viime vuosikymmenen aikana yhtä paljon kuin sedaatiohammaslääketiede. Oraalisen (enteraalisen) ja suonensisäisen (parenteraalisen) sedaation käyttö on kehittynyt ensisijaisesti erikoishammaslääkäreiden tarjoamasta menetelmästä hyväksytyksi valtavirtamenetelmäksi, jota harjoittaa yli 40 prosenttia Yhdysvaltojen yleishammaslääkäreistä.
Koulutettujen hammaslääkäreiden toimesta alan standardien mukaisesti harjoitettuna sedaatiohammaslääketiede on osoittautunut turvalliseksi ja tehokkaaksi välineeksi monenlaisten potilaiden hoidossa, mukaan lukien hammaslääketieteellisestä ahdistuneisuudesta kärsivät, keskivaikeat tai vaikeat nieleskelijät, ihmiset, jotka haluavat pidempiä ja tuottavampia tapaamisia, potilaat, jotka tarvitsevat monimutkaisia restauraatiohoitoja, ja potilaat, jotka ovat vastustuskykyisiä paikallispuudutteille.
Monet hammaslääkärit oivaltavat nyt toisenkin sedatiivisen hammaslääketieteen hyödyn: suuren kannattavuuden. Tässä artikkelissa tarkastellaan kannattavuutta vertailemalla kolmea sedaatiomenetelmää – dityppioksidia, oraalista ja suonensisäistä – keskenään.
Kannattavuuskaava
Kannattavuutta voidaan mitata parhaiten arvioimalla keskeisiä käytäntöparametreja kannattavuuskaavaksi kutsutun yhtälön avulla. Sen mukaan voitto on tulos, joka saadaan kertomalla tuotanto perintäasteella ja vähentämällä siitä kulut. Jos hyväksymme tämän, voimme vertailla typpioksiduuli-, oraalista ja suonensisäistä sedaatiota tarkastelemalla kunkin vaikutusta näihin kolmeen osatekijään.
Tuotanto
Tuotannon lisääntyminen on ilmeisin hyöty hammaslääketieteelliselle liiketoiminnalle, kun sedaatiohammaslääketiede otetaan käyttöön. Hammaslääkärit, jotka käyttävät sedaatiota, nauttivat useammista uusista potilaista ja lisääntyneestä tapausten hyväksymisestä sekä suuremmasta tuotannon arvosta potilasta kohti.
Sedatiohammaslääketiede palvelee luonnollisesti korkean pelon potilaita. Jokainen hammaslääkäri kohtelee päivittäin ahdistuneita potilaita, jotka voisivat hyötyä mukavammasta olosta. Paljon useampia potilaita ei hoideta lainkaan ahdistuksen vuoksi. Tämän palvelun tarjoaminen on avannut oven sadoille tuhansille potilaille eri puolilla maata, jotka ovat aiemmin välttäneet hammashoitoa.
Koska suuri osa uusille potilaille suoritettavasta hammaslääketieteellisestä hoidosta tapahtuu heidän ensimmäisen potilasvuoden aikana, rauhoituspotilaiden tulo johtaa luonnollisesti tuotannon lisääntymiseen. Lisäksi monet potilaat, jotka ohjattaisiin erikoishammaslääkäreille sedaatiota varten, voidaan nyt ottaa vastaan näihin palveluihin koulutetun yleishammaslääkärin vastaanotolla.
Pinnalta katsottuna voi tuntua intuition vastaiselta, että sedaatio-ehdokkaat ottaisivat hammaslääkärin vastaan useammin kuin ei-ehdokkaat. Loppujen lopuksi näillä potilailla on kaksi ensisijaista estettä tapauksen hyväksymiselle: pelko ja laajan hoitosuunnitelman kustannukset (usein vuosien laiminlyönnin tulos).
Monissa vastaanotoissa havaitaan, että hallitseva este on pelko. Kun potilaille vakuutetaan, että he voivat hyvin, mahdolliset taloudelliset esteet jäävät varjoon. Potilaan halu saada terve, houkutteleva hymy ja vapautua kivusta tai hämmennyksestä on etusijalla.
Keskimääräisellä sedaatiopotilaalla on laajoja hammaslääketieteellisiä tarpeita, mikä tarkoittaa suurempaa kokonaistuotantoarvopotentiaalia vastaanotolle potilasta kohden. Hoitosuunnitelman suuruus mitataan usein kymmenissä tuhansissa dollareissa. Sedaatioprosessin luonne johtaa tyypillisesti pidempiin ajanvarauksiin, joten lääkärin aikataulussa on enemmän tuottavia ajanvarauksia verrattuna hoitoon ilman sedaatiota.
Kun sedaatiopotilaat tuntevat olonsa mukavaksi ja heidän tarpeitaan hoidetaan harvemmalla ajanvarauksella, hoitoa annetaan tehokkaammin, mikä johtaa siihen, että hammaslääketieteellistä hoitoa tehdään enemmän aikayksikköä kohden.
Lisäksi itse sedaation antamiseen liittyy lisämaksuja. Annettavan sedaation tyypistä riippuen keskimääräinen maksu ajanvarauksen sedaatio-osuudesta voi vaihdella 50 dollarista typpioksiduulista 245 dollariin suun kautta annettavasta sedaatiosta ja 562 dollariin laskimonsisäisestä sedaatiosta, mikä tekee toimenpiteen anestesiaosuudesta voittokeskuksen itsessään (ks. taulukko 1 sivulla 32).
Yleisesti ottaen suun kautta annettavan sedaation farmakologisten ominaisuuksiensa vuoksi voidaan pidempiä ajanvarauksia järjestää pidempään kuin typpioksiduuli- tai laskimonsisäisen sedaation menetelmillä. Siksi sillä on suurin potentiaali tuotannon lisäämiseen.
Voidaan väittää, että suonensisäisellä sedaatiolla on yhtä paljon, ellei jopa enemmän potentiaalia kuin oraalisella sedaatiolla sen tehokkaan annostelun vuoksi. Sen avulla voidaan hoitaa enemmän tapauksia lyhyemmässä ajassa. Riippumatta tästä keskustelusta typpioksidipitoinen sedaatio sijoittuu tässä vertailussa kolmanneksi, koska sen kesto tapaamista kohden on lyhyempi.
Keräysprosentti
Keräysprosenttiin vaikuttavat toimipisteen rahoituskäytännöt sekä mahdolliset oikaisut, jotka johtuvat suurimpien sallittujen veloitusten (jotka johtuvat osallistumisesta kolmannen osapuolen verkostoon kuuluvaan maksusuunnitelmaan) ja toimipisteen maksujen välisestä erosta. Kaiken kaikkiaan suun kautta annettavan ja suonensisäisen sedaation perintäprosentti on korkeampi kuin typpioksiduulin, koska useimmissa toimistoissa noudatetaan käytäntöjä, joiden mukaan maksu on suoritettava ennen hoitoa.
Tällaisia käytäntöjä perustellaan sillä, että näille pitkille, tuottaville tapaamisille varataan paljon aikaa. Lisäksi rahan keräämisellä rauhoitetulta potilaalta ajanvarauksen yhteydessä on oikeudellisia ja eettisiä seurauksia. Pelkkä typpioksidilla tapahtuva sedaatio ei välttämättä edellytä maksua ennen vastaanottoa, koska se on vähäistä ja koska se on luonteeltaan ohimenevää.
Sen vuoksi siihen ei liity samoja perintämaksuhyötyjä kuin oraaliseen ja suonensisäiseen sedaatioon. Kolmannen osapuolen korvausten ja vakuutuskorvausten osalta typpioksiduuli- sedaatio on kuitenkin paljon todennäköisemmin katettu kustannus.
Kulut
Kuten missä tahansa hammaslääketieteen alalla, sen toteuttamiseen liittyy kuluja, jotka vaihtelevat lääkärin ja työryhmän koulutuksesta tarvikkeisiin ja laitteisiin. Sedatioon liittyvät sertifiointi- ja uudelleensertifiointikulut. Taulukossa 1 verrataan typpioksiduuli-, oraaliseen ja suonensisäiseen sedaatioon liittyviä kuluja.
Tarvikkeiden osalta voidaan todeta, että kaikkien kolmen menetelmän anestesiasta ja siihen liittyvistä lääkkeistä aiheutuvat kustannukset ovat vain murto-osa sedaation antamisesta aiheutuvista kustannuksista. Typpioksidi- ja happikaasut ovat kuitenkin kalliimpia tapaamista kohden kuin joko suun kautta tai suonensisäisesti annettavat lääkkeet. Typpioksiduuli- sedaatio on kuitenkin nopea, kuten suonensisäinenkin. Molempien vaikutus kestää vain minuutteja. Suun kautta annettava sedaatio on hitain, sillä sen vaikutus alkaa 30-90 minuutissa.
Kunkin sedaatiomenetelmään liittyvät laitteet voidaan jakaa anestesian antamiseen tarvittaviin laitteisiin, viranomaismääräysten vaatimiin tukilaitteisiin ja hoitostandardina pidettäviin laitteisiin.
Kunkin sedaatiomenetelmän vaatimat laitteet voidaan jakaa alku- ja juokseviin kustannuksiin. Typpioksidi on kallein, sillä se maksaa 3 500 dollaria kannettavaa annostelulaitetta kohti ja noin 27 100 dollaria kolmen leikkaussalin keskitettyyn putkistoon. Suun kautta tapahtuva ja suonensisäinen sedaatio eivät vaadi tilojen muuttamista, mutta ne edellyttävät ylimääräisiä seurantalaitteita.
Hoitostandardi kaikkialla maailmassa on, että sedaatiopotilaan sykettä, happisaturaatiota ja verenpainetta seurataan jatkuvasti ja ajoittain (kun kyseessä on typpioksiduulista tavanomaisemmin saavutettavan sedaation ylittävä sedaatio).
Joidenkin osavaltioiden valvontaviranomaiset myös vaativat tätä. Laskimonsisäinen sedaatio, jonka avulla voidaan saavuttaa syvempiä sedaatiotasoja, saattaa edellyttää sydämen rytmin ja uloshengitetyn hiilidioksidin seurantaa. Tämän vuoksi tavanomaisen hoidon mukaisen pulssioksimetrian ja lisämonitorien kustannukset voivat vaihdella 1 862 dollarista suun kautta tapahtuvan sedaation ja jopa 3 850 dollariin laskimonsisäisen sedaation osalta (ks. taulukko 1).
Automaattisen ulkoisen defibrillaattorin (AED) pitämistä paikan päällä ja farmakologista ohjelmistoa lääkkeiden yhteisvaikutusten tarkistamiseksi pidetään myös tavanomaisen hoidon standardina kaikkien sedaatiomenetelmien osalta. Oraalista ja suonensisäistä sedaatiota varten tarvitaan muita tukilaitteita (ks. taulukko 2 sivulla 33) lääkkeiden turvallista säilytystä ja potilaan turvallista kuljetusta varten sedaation jälkeen. Suonensisäisessä sedaatiossa tarvitaan ylimääräisiä tarvikkeita suonensisäisten nesteiden antamista varten.
Varusteiden ja sedaation lopputulos on, että typpioksiduulista aiheutuu suurimmat aloituskustannukset, jos se annetaan keskitetysti, mutta paljon pienemmät kustannukset, jos se annetaan kannettavalla laitteella. Infuusiosedaatio vaatii suurimmat alkuinvestoinnit. Jatkuvien kulujen osalta suonensisäinen sedaatio on kallein ja oraalinen sedaatio on vähiten kallis.
Koulutuksen ja lupamaksujen osalta suonensisäisen sedaation kustannukset ovat suurimmat, sitten oraalisen sedaation ja sen jälkeen ilokaasun.
Näihin kolmeen sedaatiomuotoon liittyvien kulujen yhteenlaskettu vertailu osoittaa, että suurimmat yleiskustannukset liittyvät laskimonsisäiseen sedaatioon, jonka jälkeen tulevat suullinen ja typpioksiduuli-oksidisedaatio. Hammaslääkärivastaanotoilla näistä palveluista perittävät keskimääräiset palkkiot heijastavat näitä kuluja.
Johtopäätökset
Vertaillessamme näiden kolmen sedaatiomuodon kannattavuutta olemme tarkastelleet kolmea tekijää: tuotantoa, keräysprosenttia ja kuluja. On ymmärrettävä, että kullakin näistä tieteenaloista on suurta yksilöllistä vaihtelua, eikä kannattavuuden suhteen näin ollen ole selvää voittajaa.
Miten ammatinharjoittaja käyttää näitä menetelmiä, liittyy yhtä paljon saavutettuun lopputulokseen kuin kunkin menetelmän luontainen kannattavuuspotentiaali. Vertailua vaikeuttaa entisestään se, että monet ammatinharjoittajat käyttävät näiden rauhoitusmuotojen yhdistelmää.
Määritettiin, että suun kautta annettavalla rauhoituksella on suurin potentiaali tuotannolle, kun taas sekä suun kautta annettavalla että suonensisäisesti annettavalla rauhoituksella saavutetaan tyypillisesti parhaat tulokset keräysasteella. Kustannusten osalta on olemassa laaja valikoima mahdollisuuksia käynnistys-, jatkuvien ja koulutuskustannusten osalta.
Edellä esitetyn perusteella ja kun on valittava voittaja kannattavuuden suhteen, suun kautta annettava sedaatio voittaa. Ei ole epäilystäkään siitä, että sedaatiohammaslääketiede on ollut hammaslääketieteelle siunaus. Näiden palvelujen käyttöönoton tuotto on palkinnut monet hammaslääkärit rikastuttamalla käytäntöjä sekä henkilökohtaisesti että ammatillisesti.
Vaikka tässä artikkelissa on keskitytty vastaanoton kannattavuuteen, selkeä voittaja on ollut ja on jatkossakin potilas, jonka terveys ja hyvinvointi ovat usein muuttuneet sedaation avulla.
Viitteet saatavilla pyynnöstä.
Anthony Feck, DMD, DDOCS, on kansallisesti tunnustettu kliinikko, konsultti, luennoitsija ja kirjailija. Hänellä on yksityispraktiikka Lexingtonissa, Ky:ssä, joka keskittyy suun kautta tapahtuvaan ja suonensisäiseen sedaatioon. Hän on DOCS-koulutuksen dekaani. Tavoitat tohtori Feckin numerosta (866) 592-9613 tai [email protected].
Michael D. Silverman, DMD, DDOCS, DICOI, on kansainvälisesti tunnustettu hammaslääketieteen kouluttaja, yritysjohtaja, markkinointiasiantuntija, yrittäjä, puhuja ja kirjailija. Hän on DOCS Educationin (DOCSeducation.org) toinen perustaja ja puheenjohtaja, joka tarjoaa CE-koulutusta, tuotteita ja jäsenyyttä hammaslääkäreille ja hammaslääkäriryhmille rauhoitushammaslääketieteen ja hätätilanteisiin varautumisen alalla. Tohtori Silvermanin tavoittaa numerosta (866) 592-9613 tai Dr.Silverman@DOCSeducation.
.