Oletko koskaan huomannut, että joskus juoksijoilla on hieman vaikeuksia säilyttää realistinen perspektiivi? Näin näyttää tapahtuvan kaikille juoksijoille joskus ja joillekin juoksijoille useimmiten.
Oletko koskaan sanonut: ”Tein tänään vain 4 mailia” tai ”Tein vain 3 mailia”?
Vähemmistö ihmisistä on. Hitto, minä olen. Juoksijoiden on helppo menettää näköpiiristään todellisuus, aliarvioida ponnistuksemme, langeta subjektiivisen näkökulman malliin, ja se on aina virhe.
Sanat ”juoksin vain neljä mailia” saattavat paljastaa ongelman näkökulmastamme juoksuharjoitteluumme, ja tavoitteeni on auttaa sinua näkemään jokapäiväinen harjoittelu objektiivisemmasta näkökulmasta.
Yksi suosikkisanonnoistani on: ”Kaikki on suhteellista”. Se liittyy läheisesti tähän aiheeseen.
Taannoin, kun minä henkilökohtaisesti isännöin ja johdin kaikkia paikallisen Run Tampa -seurani ryhmäjuoksuja, esitin aina kaksi lausetta. Ennen kuin lähdimme liikkeelle, sanoin:
”Mene niin nopeasti kuin haluat, niin pitkälle kuin haluat, ja käänny ympäri, kun haluat.” Kun sanoin näin, annoin ihmisille luvan muokata juoksun juuri sellaiseksi kuin he halusivat tai tarvitsivat, ja se toimi aina hyvin.
Lenkin jälkeen joku sanoi poikkeuksetta: ”Tein vain ____ (täytä tyhjä) kilometrimäärän.”
Kun kuulin tuon, sanoin näin: ”Minulla on näissä juoksuissa vain yksi sääntö: Älä koskaan käytä sanaa ’vain’ tai ’vain’ samassa lauseessa juoksemiesi kilometrien määrän kanssa, koska riippumatta siitä, kuinka monta kilometriä juoksit, juoksit tänään pidemmän matkan kuin 99,9 prosenttia väestöstä, joista suurin osa joko nukkui vielä tai istui sohvalla juostessasi.”
Se on hassua, koska vuosien varrella on ollut aikoja – on aikoja – jolloin olen vahingossa lipsahtanut ja tehnyt sen, itse, eikä koskaan ole jäänyt huomaamatta, että joku ryhmässä on sanonut: ”Deb, en voi uskoa, että sanoit vain!”.” Se saa minut hymyilemään, koska se tarkoittaa, että he ovat kuunnelleet ja muistaneet.
Juttu on niin – ja näin käy minulle henkilökohtaisesti näissä tilanteissa – että mitä enemmän juoksemme ja mitä pidempiä matkoja olemme tottuneet juoksemaan, sitä merkityksettömämmiksi lyhyemmät matkat muuttuvat; siinä suhteellisuus tulee kuvaan mukaan.
Pitempien matkojen juokseminen
Pitempien matkojen juokseminen on oikeastaan kokonaiskuvassa katsottuna hyvä asia. Älkää käsittäkö minua väärin. Olen sanonut sen ennenkin, että jos joku tykkää juosta puolimaratoneja, niin minusta hänen kannattaa juosta ainakin yksi maraton. Se parantaa valtavasti hänen suoritustaan kaikissa tulevissa puolimaratonissa, koska ne tuntuvat henkisesti paljon lyhyemmiltä, koska ne ovat paljon lyhyempiä kuin maraton. Ja sama pätee myös henkilöön, joka tykkää juosta 5 km:n juoksuja; hänen pitäisi tehdä ainakin yksi 15 km tai puolimaraton – tai ainakin 10 km, koska sen jälkeen 5 km tuntuu lyhyeltä, ja on psykologisesti helpompaa juosta koko matka, kovempaa.”
En siis suinkaan ehdota, että välttäisit pidempiä juoksuja. En suinkaan. Tämä on ihan erillinen aihe. Sanon vain, että älä anna sen vääristää näkökulmaasi, tuntemustasi siitä, mikä matka on kannattava ja arvokas, koska yksikin maili on tekemisen arvoinen ja arvokas. Oikeasti, vakavasti, se on!
Katsokaa asiaa näin: Ajattele kaikkia niitä kertoja, jolloin sinulla ei ollut aikaa tehdä haluamiasi kilometrejä; joten päädyit siihen, ettet edes lähtenyt ulos. Pidit päivää väliin jääneenä treenipäivänä, mutta todellisuudessa olisit varmasti onnistunut puristamaan sisään vaikkapa kaksi mailia, mutta sinusta tuntui, että kaksi mailia ei ollut sen arvoista.
Yksi tai kaksi mailia on erittäin kannattavaa, ja tässä on syy miksi:
Kaksi mailia verrattuna nollaan on paljon paljon parempi. Haluaisin sanoa, että se on kymmenen kertaa parempi tai kaksikymmentä kertaa tai sata kertaa parempi, mutta se on enemmän kuin mikään näistä, koska nolla kertaa mikään on nolla. Tämä todistaa tuon vanhan sanonnan, että kaikki on parempi kuin ei mitään, ja niin se onkin, dramaattisesti parempi, useista syistä.
Yksi asia on se, että koko lääketieteellinen yhteisö kertoo meille yhä enemmän ja enemmän, että meidän on päästävä ulos ja liikuttava koko päivän ajan. Joten, jopa mahdollisuus kävellä kilometrin pari edes kerran päivässä on paljon parempi kuin olla kävelemättä, ja samalla tavalla yhden kilometrin juokseminen on sitten äärimmäinen parannus siihen verrattuna, että sitä ei tehtäisi.
Juoksukunnon näkökulmasta kehoasi on muistutettava, hyvin usein, siitä, että olet juoksija. Jos jätät yhden päivän väliin, ei se ole iso juttu, mutta kun elämä on kiireistä, jos sinun pitäisi juosta tiettynä päivänä, jopa yhden tai kahden kilometrin juokseminen on paljon parempi kuin ei yhtään, koska kehosi ja mielesi tarvitsevat jatkuvaa muistutusta siitä, että tämä on se, kuka olet, ja tämä on se, mitä teet.”
Toivottavasti tässä on järkeä sinulle, koska minusta siinä on täydellistä järkeä. Juokseminen on osa identiteettiäni, joten väliin jäävä päivä, jonka piti olla juoksupäivä, on aina pettymys, ja jos annan aikarajoitteiden estää minua tekemästä sitä, olen pettynyt.
Jopa yksi maili on parempi kuin ei mailia. Ainakin voin antaa keholleni ja mielelleni pienen pienen palan siitä, mitä se kaipaa.
Jos olen aikapulassa, niin se on aina jossain määrin stressaavaa, joten yksikin maili juoksua tekee kaikesta paremman. Jopa yksi maili vähentää stressiäni, mutta tämä ei ehkä auta joitakin ihmisiä yhtä paljon, koska sinun täytyy katsoa asiaa puoliksi täydestä lasista ja harjoittaa positiivisuutta keskittymällä siihen, että onnistuit pääsemään sinne ja juoksemaan ”jonkin verran” sen sijaan, että keskittyisit siihen, mitä et ehtinyt tehdä vaikka kuinka monta mailia olisit halunnut tehdä. Jälleen kerran, kyse on näkökulmasta.
Sanotaan, että joka toinen viikko tulee jotain eteen ja päädyt jättämään treenipäivän väliin, koska sinulla ei ole aikaa tehdä koko treeniäsi; joten et vain tee mitään siitä. Se on mielestäni valtava virhe. Oletetaan, että olisit itse asiassa pystynyt saamaan aikaa kahteen kilometriin. Jos tämä tapahtuu joka toinen viikko ja vuodessa on 52 viikkoa, se on 26 viikkoa kertaa 2 = 52 mailia. Kannattaako 52 mailia juosta? Takuulla kannattaa, ja niin kannattaa myös 26 juoksua.
Kuka tahansa lääkäri kertoo teille, että lyhyetkin liikuntasuoritukset, jopa 10, 15 tai 20 minuutin mittaiset jaksot, ovat silti erittäin kannattavia. Se tekee siitä päivästä, terveemmän. Jo pelkkä tuolilta ylösnousu ja käveleminen ympäri toimistoa on kannattavaa, joten varmasti yhden kilometrin juokseminen vs. nolla kilometriä on valtava ero. Älä siis anna sen tosiasian, että olet tottunut juoksemaan monta mailia, koskaan estää sinua tekemästä vain yhtä tai kahta mailia.
Se ei tarkoita, että sinun pitäisi ”tavoitella” yhtä tai kahta mailia.
Nyt, olisin huolimaton, jos en myös tekisi huomautusta siitä, etten koskaan suosittelisi tavoittelemaan yhtä tai kahta mailia, en jos yrität parantaa juoksua. Jopa vain hyvän kunnon ylläpitämiseksi sanoisin, että tee vähintään kolme. Kun olet juoksija, mielestäni on parasta pyrkiä vähintään kolmeen tai neljään mailiin tai useampaan päivässä, ellei kyseessä ole lepo- ja palautumispäivä, joka on yhtä tärkeä kuin juoksupäivänä juokseminen.
Mutta jos oletetaan, että kyseessä on päivä, jolloin sinun pitäisi juosta, on terveyden ja harjoittelun kannalta parempi sekoittaa matkaa, parempi tehdä kolmen mailin matkat yhtenä päivänä ja viiden mailin matkat seuraavana päivänä kuin tehdä neljän mailin matkat molempina päivinä. Se on mielenkiintoisempaa ja antaa paremman harjoitusvaikutuksen. Aina kun juoksuvalmentaja laatii aikataulun käyttäen hyväksyttyjä harjoitteluperiaatteita, se tulee aina vaihtelemaan mailimäärää päivästä toiseen viikon sisällä.
Mikä tahansa etäisyys kannattaa, erittäin kannattaa. Jos sinulla on aikaa vain yhteen tai kahteen tai kolmeen kilometriin, yritä vain pitää asiat oikeassa perspektiivissä ja muista aika, jolloin olit vasta aloittamassa ja olisit tuntenut äärimmäistä saavutuksen tunnetta, kun olisit tehnyt sen. Pyrkikää saamaan se takaisin. Anna itsellesi kunniaa ja syleile tuota tunnetta jälleen kerran.