Poliittinen kysymys:
Hiilipäästöjen ilmakehään on todettu olevan keskeinen tekijä ihmisen toiminnasta johtuvassa ilmaston lämpenemisessä. Tiedämme aiemmista moduuleista, että kulutuksen kustannukset vaikuttavat ihmisten valintoihin. Siksi hyvin suosittu poliittinen ehdotus ilmaston lämpenemiseen puuttumiseksi on hiilidioksidiveron määrääminen sen lähteellä. Esimerkiksi Kalifornian osavaltio aloitti hiiliveron käyttöönoton vuonna 2015 ja Kanadan Brittiläisen Kolumbian maakunta vuonna 2008. Hiiliverot nostavat yleensä fossiilisten polttoaineiden hintaa, sillä niissä on suuri hiilikomponentti. Seurauksena on energian hinnan nousu kaikille käyttäjille. Näiden politiikkojen arvostelijat esittävät, että hiiliveroilla olisi talouteen haitallinen vaikutus, joka olisi suurempi kuin mahdolliset hyödyt.
Talouteen kohdistuvien vaikutusten analysoimiseksi meidän on aloitettava yksittäisistä toimijoista, joista talous on riippuvainen: yrityksistä itsestään. Tässä moduulissa tarkastellaan, miten yritykset tekevät päätöksiä siitä, kuinka paljon ne tuottavat ja miten niiden voitot määräytyvät. Kun olemme kehittäneet yleisen mallin, voimme käyttää sitä analysoidaksemme hiilidioksidiveron vaikutusta yksittäisiin yrityksiin, ymmärtää veron yritystason vaikutuksia ja tietää, mitä oikeita kysymyksiä on kysyttävä, kun yritämme määrittää hiilidioksidiveron kustannuksia ja hyötyjä.
Tässä moduulissa tutkimme markkinoiden tarjontapuolta: sitä, miten yritysten kustannusolosuhteet määrittelevät niiden tarjontakäyrät ja markkinoiden tarjontakäyrän ja vaikuttavat niihin. Laskemalla yhteen kaikkien tuottajien tarjontakäyrät tietyllä toimialalla voimme muodostaa markkinoiden tarjontakäyrän aivan kuten muodostimme markkinoiden kysyntäkäyrän yksittäisistä kysyntäkäyristä. Kun meillä on sekä markkinakysyntä että -tarjonta, voimme tutkia markkinoiden tasapainoa luvussa 3.
Poliittisen kysymyksen tutkiminen
Miten hiilivero vaikuttaa yksittäisten yritysten tuotantoon ja voittoihin?
9.1 Hinnoittelevien yritysten tuotantopäätökset
Oppimistavoite 9.1: Selitä, miten kilpailevat, hinnoittelevat yritykset päättävät tuotannon tasosta.
9.2 Lyhytaikainen tarjonta
Oppimistavoite 9: Selitä, miten kilpailevat, hinnoittelevat yritykset päättävät tuotannon tasosta.2: Kuvaile, miten kilpailukykyiset yritykset tekevät päätöksiä lyhyen aikavälin tuotannosta ja siitä, lopettavatko ne toimintansa, jos niiden voitto on negatiivinen.
9.3 Pitkän aikavälin tarjonta ja markkinoiden tasapaino
Oppimistavoite 9.3: Kuvaile kilpailukykyisten yritysten pitkän aikavälin tarjontakäyriä ja sitä, miten yritysten markkinoille tulo ja markkinoilta poistuminen vaikuttavat pitkän aikavälin markkinatasapainoon.
9.4 Heterogeeniset yritykset ja vakio-, kasvavat ja alenevat kustannukset
Toimialat
Oppimistavoite 9.4: Osoita, miten kasvavien ja alenevien kustannusten toimialat vaikuttavat markkinoiden pitkän aikavälin tarjontakäyrään.
9.5 Politiikkaesimerkki: Hiilivero
Oppimistavoite 9.5: Ennusta hiiliveron vaikutus niiden yritysten tarjonta- ja voitonmaksimointipäätöksiin, joille vero on määrätty.
9.1 Hinnoittelevien yritysten tuotantopäätökset
LUOKKA 9.1: Selitä, miten kilpaillut, hinnoittelevat yritykset päättävät tuotannon tasosta.
Valmistuaksemme ennen kuin tarkastelemme yritysten tuotantopäätöksiä, on ymmärrettävä muutama perusajatus. Ensinnäkin keskitymme hinnoittelevien yritysten käyttäytymiseen. Yrityksen sanotaan olevan hinnanottaja, kun se ei pysty vaikuttamaan siihen hintaan, jonka markkinat maksavat sen tuotteesta; sen on otettava markkinahinta, joka määräytyy kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan kilpailluilla markkinoilla. Täydellisesti kilpaillut markkinat ovat markkinat, joilla on monta yritystä siten, että kunkin yksittäisen yrityksen tuotoksella ei ole vaikutusta markkinoiden tasapainoon, tuotos on identtinen kaikissa yrityksissä, yrityksillä on samat mahdollisuudet käyttää tuotantopanoksia ja teknologiaa ja kuluttajilla on täydelliset tiedot hinnoista. Täydellisen kilpailun markkinoilla kaikki yritykset ovat hinnanottajia.
Toiseksi keskitymme yrityksiin, joiden motiivina on voitto. Monilla julkisessa ja yksityisessä omistuksessa olevilla yrityksillä on yksi päätavoite: voiton maksimointi. Voittoa tavoittelemattomat yritykset pyrkivät maksimoimaan jonkin muun tavoitteen, kuten tarjoamaan sosiaalipalveluja, kuten mielenterveyshoitoa, suurimmalle määrälle sitä tarvitsevia ihmisiä, mutta nämä yritykset ovat vain pieni murto-osa kaikista maailman yrityksistä. Tässä moduulissa oletamme, että yritysten tavoitteena on voiton maksimointi.
Yrityksen voitto (π) on sen kokonaistulojen ja kokonaiskustannusten erotus:
Kokonaiskustannus on tuotettujen tavaroiden määrä kerrottuna näiden tavaroiden myyntihinnalla.
Kokonaiskustannus on moduulissa 7 esitelty kokonaiskustannuskäyrä C(Q) ja se edustaa taloudellisia kustannuksia. Taloudellinen kustannus on kustannus, joka sisältää kaikki vaihtoehtoiskustannukset, joten se sisältää sekä eksplisiittiset että implisiittiset kustannukset. Tämä eroaa kirjanpidollisesta kustannuksesta, joka sisältää vain eksplisiittiset kustannukset eli ne kustannukset, jotka näkyvät yrityksen kustannuksista laaditussa kirjanpitotaulukossa. Yhtälö (9.1) ilmaisee siis yrityksen taloudelliset voitot, joissa otetaan huomioon taloudelliset kustannukset. Taloustieteessä keskitymme yksinomaan taloudellisiin voittoihin, koska se on merkityksellinen mittari, kun on kyse päätöksenteosta.
Ymmärtääksemme kirjanpitokustannusten ja taloudellisten kustannusten välisen eron kuvittele, että päättäisitkö, haluatko avata ja pyörittää pientä yritystä, joka valmistaa ja myy luonnonmukaisia kasviperäisiä aineita sisältävää saippuaa. Oletetaan, että yrityksesi vuotuinen myynti on 230 000 dollaria ja että raaka-aineista, laitevuokrasta, kiinteistövuokrasta jne. aiheutuvat kulut ovat 155 000 dollaria vuodessa. Kirjanpidollinen voittosi vuoden kuluttua olisi 230 000 dollaria – 155 000 dollaria = 75 000 dollaria, mikä on melko kohtuullinen tuotto.
Mutta pitäisikö sinun ryhtyä perustamaan yritystä? Vastataksesi tähän sinun täytyy miettiä vaihtoehtoiskustannuksiasi. Mitä tekisit sen sijaan, jos päättäisit olla perustamatta omaa yritystäsi? Kuvittele, että ystäväsi on tarjoutunut palkkaamaan sinut töihin yritykseensä ja hän maksaa sinulle 90 000 dollarin vuosipalkkaa. Kuvittele myös, että olisit mielestäsi yhtä tyytyväinen työskennellessäsi ystäväsi kanssa kuin pyörittäessäsi omaa yritystäsi. Näin ollen yrityksesi vuotuiset taloudelliset kustannukset ovat 155 000 dollaria + 90 000 dollaria = 245 000 dollaria. Vuotuinen taloudellinen voittosi olisi siis 230 000 dollaria – 245 000 dollaria = -15 000 dollaria. Vastaus on nyt selvä – paras päätöksesi on olla harjoittamatta saippuaa valmistavaa liiketoimintaa ja tehdä yhteistyötä ystäväsi kanssa.
Käännymme nyt voittoa maksimoivan, hintaa ottavan yrityksen tuotosvalintaan. Voittojen maksimoinnin tavoite tarkoittaa, että yritysten on valittava tuotostaso, joka maksimoi kokonaistulojen ja kokonaisvoiton erotuksen. Tämän tuotantotason määrittämiseksi yrityksen on kysyttävä, miten yhden tuotantoyksikön tuottaminen lisää sekä kokonaistuloja että kokonaiskustannuksia. Jos esimerkiksi autonvalmistaja voi tuottaa yhden auton lisää 15 500 dollarin rajakustannuksilla ja myydä tämän auton 17 000 dollarin rajatuloilla, se tietää, että ylimääräisen auton tuottaminen kasvattaa sen voittoa 1 500 dollarilla. Huomaa, että tämä ei ole sama kuin tieto siitä, että voitto on positiivinen, koska laskelma ei sisällä kiinteitä kustannuksia. Vastaavasti jos lisäauton tuottamisen rajakustannus on 18 000 dollaria ja se voidaan myydä 17 000 dollarilla, niin tämän auton valmistaminen ja myyminen vähentäisi voittoa 1 000 dollarilla.
Termi marginaalituotto (MR), jota käytettiin yllä olevassa esimerkissämme, viittaa kokonaistulon muutokseen, joka aiheutuu tuotetun määrän muutoksesta yhdellä yksiköllä. Rajatuotto ilmaistaan
MR=\Delta TR/\Delta Q
Hinnoittelevalle yritykselle tämä lisäyksikön myynnistä saatava tulonlisäys on täsmälleen kyseisen yksikön hinta. Toisin sanoen hinnoittelevalle yritykselle MR=P.
LASKELMIEN LIITE:
Marginaalitulo on kokonaistulon muutosnopeus tuotannon kasvaessa eli kokonaistulofunktion TR(Q) kaltevuus. Tämän löytämiseksi otetaan kokonaistulofunktion derivaatta: MR(Q)=\frac{dTR(Q)}{dQ}
Jokainen voittoa maksimoiva yritys haluaisi jatkaa tuotannon lisäämistä niin kauan kuin rajatulo on suurempi kuin rajakustannus. Voittoa maksimoiva yritys haluaisi myös vähentää tuotantoa niin kauan kuin rajatulot ovat pienemmät kuin rajakustannukset. Kannustin lisätä tai vähentää tuotantoa lakkaa täsmälleen silloin, kun rajatulot ovat yhtä suuret kuin rajakustannukset. Tämä tunnetaan voiton maksimointisääntönä: voitto maksimoituu, kun tuotos asetetaan tasolle, jossa rajatuotto on yhtä suuri kuin rajakustannus.
Moduulista 8 opimme, että rajakustannus (MC) on lisäkustannus, joka aiheutuu yhden tuotantoyksikön tuottamisesta: MC=∆C/∆Q. Koska voiton maksimointisäännön mukaan tuotos on asetettava sellaiseksi, että rajatuotto on yhtä suuri kuin rajakustannus, ja koska hintatason yrityksen rajatuotto on tavaran hinta, tiedämme, että yrityksen voiton maksimoivalla tuotostasolla P=MC(Q).
Lausekkeesta P=MC(Q) saamme suhdetta tavaran hinnan P:n ja määrän Q:n välille, jonka voittoa maksimoiva hintatason yritys tuottaa kyseisellä hinnalla. Toisin sanoen se antaa meille yksittäisen yrityksen tarjontakäyrän. Kuvio 9.1.1 havainnollistaa tätä suhdetta.
Kuvio 9.1.1 Voittojen maksimointi hintaa ottavalle kilpailevalle yritykselle
Kuviosta 9.1.1 näemme, että yrityksen voittoa maksimoiva tuotantotaso on siellä, missä rajatulo on yhtä suuri kuin rajakustannus. Hinnoittelevalle yritykselle rajatuotto on yhtä suuri kuin hinta. Hinnan noustessa yritys siis lisää tuotantoa ja hinnan laskiessa yritys vähentää tuotantoa.
9.2 Lyhyen aikavälin tarjonta
LO 9.2: Kuvaile, miten kilpailevat yritykset tekevät päätöksiä lyhyen aikavälin tuotannosta ja siitä, lopettavatko ne toimintansa, jos niiden voitto on negatiivinen.
Ymmärtääksemme yrityksen lyhyen aikavälin tarjontapäätöksiä meidän on pystyttävä mittaamaan yrityksen voittoja. Voittojen maksimointisääntö, jonka mukaan tuotanto asetetaan siten, että rajatulo on yhtä suuri kuin rajakustannus, takaa, että yritys maksimoi voittonsa, mutta se ei takaa, että yritys tekee positiivisia voittoja. Toisin sanoen MR=MC-säännön noudattaminen tarkoittaa, että yritys tekee parhaansa, mikä voi tarkoittaa tappioiden minimoimista sen sijaan, että se tekisi positiivisia voittoja.
Voidaksemme nähdä, miten siirrymme tuotantopäätöksestä voittoihin tarkastellaan seuraavaa:
\Pi=TR-TC
TR=P x Q
TC=ATC xQ\,(koska\,ATC=\frac{TC}{Q})
Siten,
\Pi=(PxQ)-(ATCxQ)
=(P-ATC)xQ
Sence Q*, määrä, jolle MR=MC, on aina positiivinen tai nolla, se, onko voitto (π) positiivinen vai negatiivinen, riippuu hinnasta (P) suhteessa keskimääräisiin kokonaiskustannuksiin kyseisellä Q*:lla (ATC*). Jos P>ATC*, niin π > 0, kuten kuvasta 9.2.1 nähdään. Kuvassa voitot (π) esitetään graafisesti tummennetulla alueella. Huomaa, että suorakulmaisen varjostetun alueen korkeus on P-ATC ja leveys Q. Koska suorakulmion pinta-ala on korkeus kertaa leveys, tämän suorakulmion pinta-ala vastaa voittoa.
Kuvio 9.2.1 Positiivinen voitto: P > ATC*
Jos P=ATC*, niin π=0, kuten kuvassa 9.2.2
Kuva 9.2.2 Nollavoitto: P = ATC*
Jos P<ATC*, niin π<0, kuten kuvassa 9.2.3
Kuva 9.2.3 Negatiivinen voitto (tappio): P < ATC*
On houkuttelevaa ajatella, että jos voitto on negatiivinen, yrityksen pitäisi välittömästi sulkea tai lopettaa tavaran tuotanto. On kuitenkin muistettava, että lyhyellä aikavälillä on olemassa kiinteitä panoksia, joita ei voida säätää välittömästi. Oletetaan esimerkiksi, että saippuamyyntiliiketoiminta edellyttää myymälätilan vuokraamista. Vuokrasopimus on kolmen kuukauden vuokrasopimus, ja kolme 1000 dollarin suuruista kuukausimaksua on suoritettava riippumatta siitä, onko myymälä avoinna vai suljettu. Oletetaan, että liiketoiminta tuottaa tarpeeksi tuloja, jotta kaikki muuttuvat kustannukset, kuten saippuan raaka-aineet, sähkölasku, oma palkkasi ja osa vuokramaksusta, ehkä 500 dollaria 1000 dollarista, voidaan kattaa. Jos jatkat myymälän toimintaa, menetät 500 dollaria kuukaudessa – sen osan vuokramaksusta, jota tulot eivät kata. Jos lopetat toimintasi, menetät 1000 dollaria kuukaudessa, kunnes vuokrasopimus päättyy, koska vaikka muuttuvia kustannuksia ei ole, ei ole myöskään tuloja.
Harkitse seuraavaa voittoa kuvaavaa lauseketta:
π=TR-TC
=TR-FC+VC
=TR(Q)-FC-VC(Q)
Tämän lausekkeen kolmas rivi osoittaa, että TR ja VC ovat molemmat Q:n funktioita, joten jos Q=0, niin myös TR=0 ja VC=0. Sulkeminen tarkoittaa, että asetetaan Q=0, joten,
Voiton taso, jos yritys sulkee toimintansa: π=0-FC-0=-FC
Lyhyellä aikavälillä yrityksen tulisi siis sulkea toimintansa vain, jos kokonaistulot ovat pienemmät kuin muuttuvat kustannukset, mikä vastaa sitä, että hinta on alhaisempi kuin keskimääräiset muuttuvat kustannukset.
Kuvassa 9.2.4 on havainnollistettu tilanne, jossa yritys tuottaa negatiivista voittoa, mutta sen tulisi jatkaa toimintaa lyhyellä aikavälillä. Q*:n kohdalla yritys tuottaa negatiivista taloudellista voittoa, koska (P-ATC*) on negatiivinen (π=(P-ATC*)Q*). Yritys kattaa kuitenkin kaikki muuttuvat kustannuksensa (P>AVC*) ja osan kiinteistä kustannuksistaan. Tietenkin, kun lyhytaikaisjakso päättyy, koska yritys pystyy säätämään aiemmin kiinteitä panoksiaan, yrityksen pitäisi lopettaa toimintansa, jos sen kokonaistulot ovat edelleen pienemmät kuin kokonaiskustannukset.
Kuvio 9.2.4: Negatiivinen voitto, mutta lyhytaikaisjaksolla yrityksen pitäisi jatkaa toimintaa
Tämän lyhytaikaisjaksoa koskevan tuotantopäätöksen ymmärtämisen ansiosta voimme johtaa yrityksen lyhytaikaisen tarjonta- ja tuotantokäyrän. Niin kauan kuin markkinahinta on yrityksen keskimääräisiä muuttuvia kustannuksia korkeampi, yritys valitsee tuotannon, jossa P=MC. Toisin sanoen yrityksen AVC-käyrän yläpuolella oleva yrityksen rajakustannuskäyrä on yrityksen tarjontakäyrä. Kun hinta on alle AVC:n, yritys päättää olla tuottamatta lainkaan tuotosta, joten tarjonta alle AVC:n hinnoilla on nolla. Kuvio 9.2.5 havainnollistaa yrityksen lyhyen aikavälin tarjontakäyrää.
Kuvio 9.2.5: Kilpailukykyisen yrityksen lyhyen aikavälin tarjontakäyrä
Jokaisella tietyn toimialan yrityksellä on lyhyen aikavälin tarjontakäyrä, mutta sen täsmällinen muoto riippuu yrityksen kustannusrakenteesta eli sen MC- ja AVC-käyrien muodosta ja sijainnista. Koska jokainen yksittäinen yritys toimittaa tietyn määrän tuotosta jokaisella hinnalla, voimme johtaa toimialan tarjontakäyrän yksinkertaisesti laskemalla yhteen nämä tuotokset kaikkien toimialan yritysten osalta. Näin tehdessämme meidän on huolehdittava siitä, että summataan määrät jokaisella hinnalla, eikä päinvastoin.
Kuviosta 9.2.6 nähdään, miten laskemalla yhteen kaikki yksittäiset lyhyen aikavälin tarjontakäyrät saadaan toimialan lyhyen aikavälin tarjontakäyrä, joka edustaa tarjottua määrää lyhyellä aikavälillä jokaisella hinnalla.
Kuvio 9.2.6 Toimialan lyhyen aikavälin tarjontakäyrän johtaminen
9.3 Pitkän aikavälin tarjonta ja markkinoiden tasapaino
LO 9.3: Kuvaile kilpailukykyisen yrityksen pitkän aikavälin tarjontakäyriä ja sitä, miten yritysten markkinoille tulo ja markkinoilta poistuminen vaikuttavat pitkän aikavälin markkinoiden tasapainoon.
Pitkällä aikavälillä yrityksillä ei ole kiinteitä kustannuksia, vaan kaikki tuotantokustannukset ovat muuttuvia. Yrityksen kannattavuus määräytyy siis yksinomaan pitkän aikavälin keskimääräisen kokonaiskustannuskäyrän perusteella. Voittoa maksimoiva yritys asettaa tuotannon edelleen siten, että rajatuotto on yhtä suuri kuin rajakustannus, ja koska täydellisen kilpailun yrityksen rajatuotto on yhtä suuri kuin markkinahinta, pitkän aikavälin keskimääräisten kokonaiskustannusten käyrän (LRATC) yläpuolella oleva rajakustannuskäyrä edustaa yrityksen tarjontakäyrää.
Kuten myös lyhyen aikavälin tapauksessa, yrityksen voitot riippuvat hinnasta suhteessa pitkän aikavälin keskimääräisiin kokonaiskustannuksiin yrityksen optimaalisella tuotannontasolla, Q*. Kuviossa 9.3.1 hinta on LRATC:n yläpuolella, joten yritys tekee positiivisia voittoja. Niin kauan kuin voitot eivät ole negatiivisia, yritys jatkaa tuotantoaan. Niinpä se osa pitkän aikavälin rajakustannuksista (LRMC), joka on LRATC:n yläpuolella, on yrityksen tarjontakäyrä, kuten kuvassa 9.3.2 nähdään:
Kuva 9.3.1: Positiiviset voitot pitkällä aikavälillä
Kuvio 9.3.2: Täydellisesti kilpailevan yrityksen pitkän aikavälin tarjontakäyrä
Pitkän aikavälin markkinatarjontakäyrän johtamiseksi meidän on pohdittava, miten yritykset tulevat toimialoille ja poistuvat toimialoilta pitkällä aikavälillä. Oletamme, että täydellisesti kilpailluilla toimialoilla on vapaa markkinoille tulo ja sieltä poistuminen: toimialalle tuleville ja sieltä poistuville yrityksille ei aiheudu erityisiä kustannuksia, kuten teknisiä tai oikeudellisia esteitä. Tämä oletus on kriittinen täydellisen kilpailun kannalta. Esteet, jotka estävät yrityksiä tulemasta toimialalle tai poistumasta sieltä, luovat ympäristön, jossa kilpailu on vain rajoitettua.
Vapaan markkinoille tulon ja sieltä poistumisen esteet
Markkinoille tulon ja sieltä poistumisen esteet voivat olla juridisia, kuten patentit, jotka rajoittavat hyödykkeen tuotannon sen keksineeseen yritykseen, tai teknisiä, kuten kustannukset, joita koituu kaapelitelevisiopalveluja tarjoavan yrityksen johtoverkon rakentamisesta koteihin. Tutkimme tällaisia esteitä yksityiskohtaisemmin moduulissa 16, kun tutkimme monopoleja.
Jos markkinoille tulo ja markkinoilta poistuminen on vapaata, seuraava kysymys, johon on vastattava, on, milloin yritykset päättävät tulla markkinoille ja poistua markkinoilta. Vastataksemme tähän kysymykseen oletamme toistaiseksi, että kaikki yritykset markkinoilla ovat homogeenisia. Toisin sanoen niillä on identtiset teknologiat ja kustannusrakenteet, tai yksinkertaisemmin sanottuna niillä kaikilla on samat LRATC- ja LRMC-käyrät. Tarkastelemme yrityksiä, joilla on erilaiset kustannukset, tämän moduulin seuraavassa osassa.
Kuvio 9.3.1 havainnollistaa tapausta, jossa markkinahinta on sellainen, että yritys tekee positiivista voittoa. Positiiviset voitot tarkoittavat tässä tapauksessa sitä, että yritys saa normaalia parempaa tuottoa tai että kyseessä ovat poikkeuksellisen kannattavat markkinat. Muut yritykset, jotka eivät tällä hetkellä ole markkinoilla, näkevät nämä voitot ja päättävät, että näille markkinoille on hyvä tulla. Kun uusia yrityksiä tulee markkinoille, ne lisäävät tuotannollaan kokonaistarjontaa ja markkinoiden tarjonta kasvaa.
Kuvio 9.3.3. Markkinoiden tarjonta: Uudet tulokkaat lisäävät markkinoiden tarjontaa ja alentavat tasapainohintaa
Kuten kuviossa 9.3.3 havainnollistetaan, kun markkinoille tulee uusia yrityksiä, joita positiiviset voitot houkuttelevat, lisääntynyt tarjonta alentaa tasapainohintaa – hintaa, jolla kysytty määrä vastaa tarjottua määrää. Tämä tasapainohinnan aleneminen alentaa kaikkien yritysten voittoja. Markkinoille tulo jatkuu niin kauan kuin yritysten voitot ovat positiivisia, joten tämä prosessi jatkuu, kunnes tasapainohinta on saavuttanut pisteen, jossa LRATC ja LRMC risteävät, tai jossa voitot ovat nolla, kuten kuviossa 9.3.4
kuvio 9.3.4: Tasapaino nollavoittojen vallitessa
Tasapaino nollavoittojen vallitessa sisältää itse asiassa kahdenlaista tasapainoa:
- markkinoiden tasapaino, jossa hinta vastaa tarjottua ja kysyttyä määrää;
- markkinoilla toimivien yritysten lukumäärän tasapaino, koska markkinoilla jo toimivien yritysten kokema nollavoitto ei houkuttele uusia tulokkaita.
Markkinoilta poistumisen dynamiikka toimii samalla tavalla kuin markkinoille tulon dynamiikka. Yritykset, jotka tällä hetkellä tuottavat ja toimittavat tuotantoaan markkinoille, joilla tasapainohinta on alle niiden LRATC:n, tekevät negatiivista voittoa, mikä vaihtoehtoiskustannusten määritelmän mukaan tarkoittaa, että on olemassa muita mahdollisuuksia, jotka tuottavat enemmän. Tämä tosiasia saa nykyisen yrityksen haluamaan poistua markkinoilta.
Yrityksen voitto on negatiivinen, kun tasapainohinta on alle yrityksen LRATC:n sen voittoa maksimoivalla tuotantotasolla. Tällöin voiton maksimointi on synonyymi tappion minimoinnille – yritys tekee parhaan mahdollisen tuotantovalinnan. Kuvio 9.3.5 havainnollistaa tilannetta, jossa yrityksen pitkän aikavälin negatiiviset voitot ovat negatiivisia.
Kuvio 9.3.5: Negatiiviset voitot pitkällä aikavälillä
Voivatko kaikki yritykset poistua markkinoilta, kun voitot ovat negatiivisia? Ei, sillä kun ensimmäiset yritykset poistuvat markkinoilta, tarjonta vähenee ja tasapainohinta nousee. Kuvio 9.3.5 havainnollistaa tätä käyttäytymistä graafisesti. Kun hinta nousee pisteeseen, jossa se on yhtä suuri kuin LRATC, yrityksillä ei ole enää kannustinta poistua markkinoilta.
Kuvio 9.3.6: Poistuvat yritykset aiheuttavat markkinoiden tarjonnan vähenemisen ja tasapainohinnan nousun
Pitkän aikavälin markkinoille tulon ja markkinoilta poistumisen dynamiikan avulla voimme ymmärtää pitkän aikavälin markkinoiden tarjontakäyrää. Markkinoille tulon ja markkinoilta poistumisen dynamiikka pakottaa hinnan aina takaisin P1:een pitkällä aikavälillä, kun uusia yrityksiä tulee markkinoille tyydyttämään uutta kysyntää ja olemassa olevat yritykset poistuvat kysynnän laskiessa. Näin syntyvä pitkän aikavälin tarjontakäyrä on vaakasuora, kuten kuviossa 9.3.7.
Kuvio 9.3.7: Markkinoiden pitkän aikavälin tarjontakäyrä
9.4 Heterogeeniset yritykset ja kasvavien ja vähenevien kustannusten toimialat
LO 9.4. Markkinoiden tarjontakäyrä: Osoita, miten kasvavien ja laskevien kustannusten toimialat vaikuttavat markkinoiden pitkän aikavälin tarjontakäyrään.
Edellisessä kappaleessa oletimme nimenomaisesti homogeeniset yritykset – eli yritykset, joilla kaikilla on samat kustannukset. Oletimme myös implisiittisesti, että kustannukset pysyvät vakiona toimialan tuotannon muuttuessa. Tässä jaksossa tutkimme, mitä tapahtuu, kun nämä oletukset eivät pidä paikkaansa.
Harkitaan ensin useita yrityksiä, jotka kaikki tuottavat samaa hyödykettä mutta joilla kaikilla on erilaiset kustannukset – eli heterogeenisia yrityksiä. On järkevää, että yritykset, joilla on alhaisimmat kustannukset, tarjoaisivat ensimmäisenä tuotoksensa markkinoille ja että ne saisivat positiivista voittoa. Niiden menestys houkuttelisi uusia tulokkaita markkinoille, aivan kuten homogeenisten yritysten tapauksessa. Jokaisen uuden tulokkaan voidaan olettaa olevan kustannuksiltaan seuraavaksi alhaisin yritys. Markkinoille tulo jatkuu, kunnes viimeisimmän tulokkaan voitot nollautuvat, jolloin siitä tulee viimeinen tulokas.
Voitot nollautuvat, kun tarjonta kasvaa niin paljon, että hinta laskee niin alas, että se vastaa aivan viimeisen tulokkaan rajakustannuksia. Koska ennen viimeistä tulokasta tulleilla tulokkailla on kaikilla alhaisemmat kustannukset, ne kaikki saavat edelleen positiivisia voittoja. Yksikään muu yritys ei tule markkinoille viimeisen nollavoittoisen tulokkaan jälkeen, koska ne ovat oletettavasti korkeampikustannuksisia yrityksiä ja saavat negatiivisia voittoja, jos ne tulevat markkinoille. Sen jälkeen, kun voitot ovat nolla, uusia tulokkaita tulee markkinoille vain, jos hinta nousee.
Heterogeenisten yritysten tapauksessa pitkän aikavälin tarjontakäyrä on nouseva myös täydellisen kilpailun tapauksessa, kuten kuviossa 9.4.1
kuvio 9.4.1: Pitkän aikavälin tarjonta tapauksessa, jossa yrityksillä on erilaiset kustannukset
Toinen oletus, joka oli implisiittinen edellisessä jaksossa, on, että yritykset toimivat vakiokustannusten toimialalla: toimialoilla, joilla yritysten kustannukset eivät muutu toimialan tuotannon muuttuessa. Näin ollen riippumatta siitä, kuinka paljon kokonaistuotantoa toimialalla on, kaikki LRATC-käyrät pysyvät samassa paikassa.
Tämä oletus ei päde monilla toimialoilla. Jotkin toimialat ovat kasvavien kustannusten toimialoja: toimialoja, joilla yritysten kustannukset kasvavat toimialan tuotannon kasvaessa. Näin voi tapahtua, koska toimialan laajentuessa tuotantopanosten tai toimialakohtaisen pääoman kysyntä kasvaa, mikä voi aiheuttaa hintojen nousua. Jos esimerkiksi kahvin kysyntä kasvaa kulutuksen terveyshyötyjä koskevien myönteisten uutisten vuoksi, myös kahvipapujen kysyntä kasvaa, mikä voi johtaa niiden hinnan nousuun. Kun toimialan tuotanto kasvaa, kaikkien yritysten kustannukset kasvavat ja pitkän aikavälin tarjontakäyrä kallistuu ylöspäin, kuten kuviossa 9.4.2(a) on esitetty.
Muut toimialat voivat olla alenevien kustannusten toimialoja: toimialoja, joilla yritysten
kustannukset alenevat toimialan tuotannon kasvaessa. Tämä voi johtua siitä, että näillä toimialoilla mittakaavatuotot kasvavat, tai siitä, että tuotantopanosten ja pääoman lisääntynyt kysyntä johtaa näitä hyödykkeitä toimittavien yritysten mittakaavatuottojen kasvuun. Jos esimerkiksi kahvin kysyntä lisää espressokoneiden kysyntää, espressokoneiden valmistajat saattavat investoida kustannuksia säästävään teknologiaan, kuten kokoonpanoprosessin osien automatisointiin. Kahviteollisuuden tuotannon kasvaessa espressokoneiden kustannukset laskevat, kahviloiden kustannukset laskevat ja pitkän aikavälin tarjontakäyrä olisi laskeva, kuten kuviossa 9.4.2(b) on esitetty.
Kuvio 9.4.2. Tarjontakäyrä: Pitkän aikavälin tarjontakäyrät kasvavien ja laskevien kustannusten toimialoilla
Yritysten kustannusrakenteiden heterogeenisuus ja se, että monia tai useimpia toimialoja voidaan kuvata kasvavien kustannusten toimialoiksi, saa taloustieteilijät piirtämään markkinoiden tarjontakäyrän yleensä ylöspäin kaltevaksi. Tässä moduulissa opittujen tietojen perusteella voit nyt nähdä, mistä tuo markkinoiden tarjontakäyrä tulee – yrityksistä itsestään.
9.5 Politiikkaesimerkki:
LO 9.5: Ennusta hiiliveron vaikutus niiden yritysten tarjonta- ja voitonmaksimointipäätöksiin, joille hiilivero on asetettu.
1. heinäkuuta 2008 Kanadan Brittiläisen Kolumbian provinssi British Columbia aloitti hiilidioksidipäästöveron keräämisen 1. heinäkuuta 2008 vastauksena lisääntyviin todisteisiin siitä, että ihmisen toiminta vaikuttaa globaaliin ilmastonmuutokseen ja että hiilidioksidipäästöt ovat keskeinen tekijä maapallon lämpötilojen nousussa. Näin Brittiläisestä Kolumbiasta tuli ensimmäinen Pohjois-Amerikan hallintoalue, joka otti käyttöön hiilidioksidiveron.
Britannian Kolumbian hallitus perii veroa kaikkien polttoaineiden, kuten bensiinin, dieselin, maakaasun, propaanin, lentopetrolin ja kivihiilen myynnistä saatavista tuloista. Tämä vero on neutraali, mikä tarkoittaa, että tuotot palautetaan provinssin kansalaisille tuloverojen ja verohyvitysten alentamisen kautta.
Hiilivero on suosittu poliittinen ehdotus ilmastonmuutoksesta ja kasvihuonekaasuista huolestuneiden ryhmien keskuudessa, mutta yritysmyönteiset ryhmät vastustavat sitä yleensä väittäen, että hiilivero aiheuttaisi suurta haittaa taloudelle. Tässä moduulissa olemme tutkineet, miten kustannusehdot näkyvät yritysten ja markkinoiden tarjonnassa. Tämän analyysin perusteella voimme laatia ennusteen siitä, miten hiilivero vaikuttaisi yritysten tuotantokäyttäytymiseen.
Hiiliverot nostavat energian hintaa, joka on tuotantopanos. Energian käyttö vaihtelee yleensä, mutta ei aina, tuotannon tason mukaan. Intensiivisempi tuotanto liittyy yleensä suurempaan energiankulutukseen. Voimme siis olettaa, että yritysten energiapanos on muuttuva kustannus. Tämä tarkoittaa, että energiakustannusten nousu nostaa yritysten kokonaiskustannusten lisäksi myös niiden rajakustannuksia. Kuviossa 9.5.1 näemme tästä johtuvan vaikutuksen yrityksiin ja niiden rajakustannuskäyriin.
Kuvio 9.5.1: Muuttuvien kustannusten nousun vaikutus
Tästä voimme ennakoida, että yritysten tarjontakäyrät nousevat ja että uusi tasapainohinta nousee. Yritysryhmät ovat siis oikeutetusti huolissaan hiiliveron vaikutuksesta yritysten kustannuksiin. Vaikutus yksittäiseen yritykseen käy selvästi ilmi kuviosta 9.5.1 – tämä vero johtaa siihen, että se veloittaa korkeampia hintoja ja vähentää tuotantoa.
Tämä on kuitenkin vain osa tarinaa. Tuloneutraalit hiiliverot lisäävät kysyntää tuloverohyvitysten ja -hyvitysten kautta, mikä nostaisi tasapainohintaa. Tämä voisi kompensoida ainakin osittain kustannusten nousua. Tämän politiikan todellinen analyysi sisältäisi myös itse ilmastonmuutoksen taloudelliset vaikutukset ja hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä saatavat hyödyt. Tähän aiheeseen palaamme moduulissa 22: Ulkoisvaikutukset.
Poliittisen kysymyksen tutkiminen
- Jos hiilidioksidivero otetaan käyttöön, kustannukset täysin kilpaillulla toimialalla todennäköisesti nousisivat. Jos yritykset tekevät nollavoittoja ennen veroa ja nollavoittoja veron jälkeen, onko oikein sanoa, että verolla ei ole nettovaikutuksia?
- Toinen poliittinen vastaus hiilidioksidipäästöjen torjuntaan on määrätä yrityksiä vähentämään energiankäyttöä. Analysoikaa voittoa maksimoivien, kilpailevien yritysten teorian avulla tämän vaihtoehtoisen politiikan vaikutusta.
- Mitä muuta haluaisitte tietää hiilipäästöistä, ilmastonmuutoksesta ja taloudesta, jotta voisitte tehdä täydellisen kustannus-hyötyanalyysin hiiliverosta?
YHTEENVETO
Katsaus: Aiheet ja niihin liittyvät oppimistavoitteet
9.1 Hinnoittelevien yritysten tuotantopäätökset
Oppimistavoite 9.1: Selitä, miten kilpailevat, hinnoittelevat yritykset päättävät tuotannon tasosta.
9.2 Lyhyen aikavälin tarjonta
Oppimistavoite 9.2: Kuvaile, miten kilpailevat yritykset tekevät päätöksiä lyhyen aikavälin tuotannostaan ja siitä, pitäisikö ne lopettaa toimintansa, jos ne kokevat, että niiden voitto on negatiivinen.
9.3 Pitkän aikavälin tarjonta ja markkinoiden tasapaino
Oppimistavoite 9.3: Kuvaile kilpailevien yritysten pitkän aikavälin tarjontakäyriä ja sitä, miten yritysten markkinoille tulo ja sieltä poistuminen vaikuttavat pitkän aikavälin markkinoiden tasapainoon.
9.4 Heterogeeniset yritykset ja vakio-, kasvavat ja laskevat kustannukset
Toimialat
Oppimistavoite 9.4. Oppimistavoitteet: Osoita, miten kasvavien ja alenevien kustannusten toimialat vaikuttavat markkinoiden pitkän aikavälin tarjontakäyrään.
9.5 Politiikkaesimerkki: Hiilivero
Oppimistavoite 9.5: Ennusta hiiliveron vaikutus niiden yritysten tarjonta- ja voitonmaksimointipäätöksiin, joille hiilivero määrätään.
Opi: Keskeiset termit ja kuvaajat
Voitto
Voiton maksimointisääntö
Marginaalitulo
Marginaalikustannus
Lyhyt-run supply
Long-run supply
Shut-down rule
Constant-cost industry
Increasing-cost industry
Decreasing-cost industry
Free entry and exit
Graphs
Profit Maximization for a Price-Taking Competitive Firm
Positiivinen voitto
Nollavoitto
Negatiivinen voitto (tappio)
Negatiivinen voitto, mutta lyhyellä aikajänteellä yrityksen tulisi jatkaa toimintaansa
Competitive Firm’s Short-Tarjontakäyrä
Positiivinen voitto pitkällä aikavälillä
Täydellisen kilpailukykyisen yrityksen pitkän aikavälin tarjontakäyrä
Uudet tulokkaat lisäävät markkinoiden tarjontaa ja alentavat tasapainohintaa
Tasapaino nollatuloksella
Negatiivinen voitto pitkällä aikavälillä
Negatiivinen voitto pitkällä aikavälillä
Negatiivinen voitto pitkällä aikavälillä
Negatiivinen voitto.Pitkällä aikavälillä
Poistuvat yritykset vähentävät markkinoiden tarjontaa ja tasapainohinta nousee
Pitkän aikavälin markkinoiden tarjontakäyrä
Pitkän aikavälin tarjonta yritysten erilaisilla kustannuksilla
Pitkän aikavälin tarjonta yritysten erilaisilla kustannuksilla
Pitkän aikavälinRun Cost Curves for Increasing and Decreasing Cost Industries
Equations
Profit
Marginal Cost
Marginal Revenue