Mitä mieltä Mattingly on neljän miehen OF:sta?
Marlinsin manageri Don Mattingly kertoo, miksi neljän miehen ulkokenttä on asia, jota on tarkasteltava nykypelissä.
PORT CHARLOTTE, Fla. — Kevään viimeisinä harjoituspäivinä, ennen leirien äkillistä sulkemista koronaviruspandemian takia, Tampa Bay Rays otti kahdesti käyttöön neljän miehen ulkokentän Ozzie Albiesia vastaan ottelussa Atlanta Bravesia vastaan. Tämä ei sinänsä ole huomattavan ainutlaatuista, sillä Rays käytti viime kaudella toisinaan neljää ulkokenttää. Se, mikä oli epätavallista, oli pelaaja, jota vastaan Rays käytti sitä – ja erityisesti tilanne toisella kerralla, kun he kokeilivat sitä.
Ensimmäisessä vuoroparissa, kun yksi ulkona ja kukaan ei ollut pelissä, vasemmalta puolelta lyövä vaihtopelaaja Albies nousi ylös, ja kakkospesäpelaaja Mike Brosseau siirtyi oikealle kentälle, ja neljä ulkokenttäpelaajaa fannattiin nurmikon poikki. Albies löi vasemmalle keskelle, mikä oli helppo peli Randy Arozarenalle, kun taas perinteisessä kolmen kenttäpelaajan kokoonpanossa pallo olisi saattanut pudota sisään ja saada osuman. Kolmannessa vuoroparissa Albies lyötiin kahdella ulkona – mutta tällä kertaa juoksija oli ykköspesällä. Albies näytti buntin ensimmäisellä syöttövuorolla, sitten torjui useita syöttöjä vasemman kentän linjalla yrittäen lyödä palloa vastakkaiseen suuntaan, ennen kuin lopulta löi ulos.
Raysin ulkopelaaja Kevin Kiermaier selitti filosofiaa neljän miehen kokoonpanon takana.
”Se on enemmän kavereiden kanssa, joilla on kyky lyödä palloa ilmaan, ja yritämme vain viedä pois ekstra-base-lyönnit”, hän sanoi. ”Olemme halukkaita luopumaan singlestä tietyllä puolella kenttää. Teemme sen joidenkin atleettisten kavereiden kanssa, mutta yleensä se on enemmän isojen voimatyyppisten kavereiden kanssa – jos he lyövät singlen, olemme mielellämme tyytyväisiä siihen, koska nyt tarvitaan kaksi muuta lyöntiä tuon kaverin pisteyttämiseen.”
Peli Bravesia vastaan oli jaettu joukkue, ja Kiermaier ei ollut North Portissa sinä päivänä. Kun hänelle kerrottiin, että Rays käytti linjausta juoksijan ollessa ykkösellä, hän oli hieman yllättynyt. ”Yleensä teemme sitä vain, kun kukaan ei ole pesällä”, Kiermaier sanoi, ”mutta kevään harjoittelussa voi kai istua täällä ja tehdä erilaisia asioita, joten se saattoi olla ensimmäinen kerta, kun teimme sitä juoksijan ollessa pesällä”. Emme pelkää olla epäsovinnaisia.”
Samalta innovatiiviselta organisaatiolta, joka antoi meille vuoron ja avaajan, neljän miehen ulkokenttä saattaa olla seuraava puolustuksen vallankumous baseballissa. Sports Info Solutionsin mukaan vuonna 2018 oli 37 neljän ulkokentän linjausta pelattaviin palloihin koko majorsissa. Vuonna 2019 niitä oli 101, joista Raysin 48 muodosti lähes puolet. (Redsillä oli 35, joten kaksi joukkuetta vastasi 82 prosentista neljän outfieldderin kokoonpanoista.)
Tampa Bayn manageri Kevin Cash ehdotti, että tämä ei ole vain kevään harjoittelukokeilu ja että voi olla aikoja, jolloin Rays käyttää neljää outfieldderiä juoksijan ollessa tukikohdassa runkosarjan peleissä.
”Uskon, että löydämme tilanteita, joissa käytämme sitä”, hän sanoi maaliskuussa, eikä vain silloin, kun vasemmalla kädellä pelaavat mailapelaajat ovat levyllä. ”Jopa silloin, jos juoksija on kolmannella pesällä ja vähemmän kuin kaksi outia, siitä voi olla hyötyä. Tämä on hyvä aika tutkia näitä asioita, ja kun pallo laitetaan peliin, opimme siitä hieman.”
Väittäisin, että puolustuspelisuunnitelmien laatimisessa on tapahtunut kolme merkittävää kehitystä livepalloilun aikakaudella (lukuun ottamatta syöttöstrategian muutoksia). Kronologisessa järjestyksessä:
1. Ensimmäinen näistä tapahtui sen jälkeen, kun hyökkäys nousi 1920-luvulla. Dead ball -aikakaudella, joka oli uhrausbunttien ja muiden small ball -taktiikoiden rehevöittämä ajanjakso, kolmannen pesän pelaaminen vaati nopeutta ja ketteryyttä ja oli enemmän premium-puolustustehtävä kuin toisen pesän pelaaminen. Tiedämme tämän paitsi aikakauden kirjallisuudesta myös siitä, että kakkospesämiehet – Nap Lajoien, Eddie Collinsin ja Larry Doylen kaltaiset pelaajat – löivät kollektiivisesti enemmän kuin kolmospesämiehet useimmilla kausilla. Vilkkaamman pallon tulon myötä kolmannen ja toisen pesän puolustuksen merkitys oli kuitenkin muuttunut vuoteen 1930 mennessä, ja kolmannesta pesästä tuli enemmänkin lyöjän asema. (Vastaavasti kuolleen pallon aikakauden ykköspesämiehiä, kuten Hal Chasea ja Frank Chancea, ylistettiin puolustustaidoistaan, mutta ykköspesä muuttui pian lyöjän asemaksi.)
2. Tekonurmen tulo – ensin Astrodomen myötä vuonna 1966, sitten lukuisten monikäyttöisten stadionien rakentamisen myötä 1970-luvulla – painotti uudelleen nopeutta, erityisesti ulkokentällä. Uusilla stadioneilla oli yleensä suuremmat ulkokentän mitat kuin niiden viihtyisämmillä edeltäjillä, ja pallo kulki nopeasti tekonurmella. Whitey Herzog rakensi kokonaisia joukkueita nopeuden ja puolustuksen ympärille Kansas Cityssä ja St. Louisissa. Tilavassa Astrodomessa Astrosin ulkokentillä oli kolme keskikentän kaliiberin puolustajaa, kuten Jose Cruz, Cesar Cedeno ja Terry Puhl. Satunnaisia kömpelöitä kulmakenttäpelaajia oli edelleen olemassa – ajatelkaa Greg Luzinskia – mutta ei enää siinä määrin kuin 1950- ja 1960-luvuilla.
3. Kolmas muutos oli laajamittainen shiftin käyttö, jonka Rays popularisoi Joe Maddonin alaisuudessa vuoden 2010 tienoilla ja jota käytetään nykyään niin säännöllisesti, että se on rutiininomainen osa peliä.
Neljän miehen ulkopelikenttä ei ole varsinaisesti uusi. Sitä on käytetty yksittäistapauksissa jo vuosikymmeniä Willie McCoveyn, Harmon Killebrewin, Frank Robinsonin ja Mark McGwiren kaltaisia sluggereita vastaan. Herzog käytti sitä Jim Ricea vastaan vuonna 1978. Silti neljän miehen ulkokenttää ei käytetty lainkaan vuonna 2016 ja vain kerran vuonna 2017. Koko ajatus on vielä alkuvaiheessa, ja vallankumouksen aloittamiseen tarvitaan enemmän kuin yksi joukkue. Uuden managerin Derek Sheltonin (joka toimi seitsemän vuotta Raysin lyöntivalmentajana) johdolla myös Pirates kokeili kevään harjoituksissa neljän miehen ulkokenttiä, joten ehkä aalto on alkamassa.
Kään joukkue ei ole paremmin varustautunut käyttämään taktiikkaa kuin Rays, joka on jo pitkään korostanut asemapelaajiensa monipuolisuutta. Brosseau nousi alaikäisten kautta sisäkenttäpelaajana ennen kuin pelasi 33 sisävuoroa ulkokentällä tulokkaana viime kaudella. All-Star-kakkosvahti Brandon Lowe aloitti viisi peliä ulkokentällä, ja Rays antoi ymmärtää, että hän voisi nähdä siellä enemmän aikaa tällä kaudella. Joey Wendle on pelannut sekä sisä- että ulkokentällä. Jopa ala-asteella top-100-lupauksella Vidal Brujanilla on nopeutta ja ketteryyttä pelata tarvittaessa ulkokentällä, ja joukkue hankki Tommy Pham -kaupassa nopean sisäpelaajan Xavier Edwardsin osittain sen takia, että hänellä on potentiaalia pelata myös nurmikentällä.
”On joitakin asioita, joihin on totuttava”, Brosseau sanoi. ”Luulen, että se on vielä melko uutta organisaatiossa. Viime vuonna koin sen ensimmäistä kertaa.”
Ennen Bravesia vastaan pelattua ottelua Raysin valmennusjohto oli keskustellut parametreista, joilla neljän miehen ulkokenttää käytettäisiin Albiesia ja oikeakätistä Austin Rileyta vastaan. Rileyta vastaan kolmas basemies siirtyi vasemman kentän linjaa pitkin.”
Päätös siitä, käytetäänkö linjausta, voi riippua myös syöttäjästä. Jos syöttäjä heittää korkealla vyöhykkeellä olevaa nopeaa palloa, joka tuottaa paljon lentopalloja, Rays käyttää todennäköisemmin neljää ulkokenttämiestä. Minor leaguer Joe Ryan oli Braves-ottelussa aloittaja, mutta kun sivuttaissyöttäjä Ryan Thompson, syöttäjä, joka tuottaa todennäköisemmin maahanheittoja, oli moundilla, Rays pelasi Albiesin kolmannella levypallolla perinteistä puolustusta.
Siltikin Brosseau sanoi, että Albiesin toinen at-bat, juoksija ykkösellä, oli ”erittäin mielenkiintoinen”. Kuten hän selitti, jos on base hit, se on kilpajuoksijan ja siirretyn kenttäpelaajan välinen kilpailu päästä kolmannelle pesälle, ”mutta et voi oikeastaan heittää kenttäpelaajalle juoksussa ja odottaa hänen tekevän tagin. Siinä on vielä jonkin verran kokeiltavaa.”
Cash myönsi, että tuossa skenaariossa periaatteessa luovutaan siitä, että juoksija menee kolmannelle pesälle. Ehkä niin, mutta silti tarvitaan vielä toinen base hit, jotta juoksija saadaan maaliin – ja se on koko homman pointti.
Vuoden 2020 baseballissa, jossa strikeoutit ovat korkeammat kuin koskaan ja singlet ovat historian alhaisimmalla prosenttimäärällä kaikista osumista, on vaikeampaa saada kolme singleä yhdessä vuorossa yhden vuoroparin aikana juoksun aikaansaamiseksi. Neljän miehen ulkokentän tavoitteena on siis eliminoida – tai ainakin vähentää – ylimääräisiä lyöntejä. Vaikka kaksinkertaisten lyöntien kokonaiskeskiarvo ottelua kohden on pysynyt melko vakiona viimeisten 25 vuoden ajan (vaikka vuoden 2019 luku 1,76 oli korkein sitten vuoden 2009, jolloin se oli 1,80), alhaisemmat lyöntikeskiarvot ja kotiutusten kasvava määrä merkitsevät sitä, että suurempi prosenttiosuus pelattavista palloista on kaksinkertaisia:
2019: 7,2 %
2009: 6,8 %
1999: 6,6 %
1989: 5,4 %
1979: 5,3 %
Keskeistä Raysin toimintatavalle on se, miten koko toiminta on front officen, valmentajien ja pelaajien yhteistyötä. Pääjohtaja Erik Neander kuvaili Raysin filosofian olevan keskeisessä asemassa kaikkien heidän innovaatioidensa taustalla. Tämä ei ole diktatuuri, joka toteuttaa analytiikkaa ottamatta pelaajia mukaan. Brosseau ja syöttäjä Ryan Yarbrough toivatkin saman yhteistyöprosessin esille ilman, että heiltä kysyttiin siitä.
”Kyse on siitä, miten mukavalta meistä tuntuu”, Brosseau sanoi. ”Mitä enemmän pelin ulkopuolisia toistoja saamme, ja sitten yritämme siirtyä siitä peleihin, jotta olemme tyytyväisiä siihen, miten se sopii. Kaksi tuplausta peräkkäin, se tuo juoksun. Kaksi singleä peräkkäin, sen kanssa voi elää. Koko prosessi on hyvin avoin. Kommunikaatiota on paljon. Rays ei ole käyttänyt kevään harjoittelussa Yarbroughin takana neljän miehen ulkokenttää – hän on pohjimmiltaan täsmälleen vastakohta korkean nopean pallon syöttäjälle ja luottaa pehmeän kosketuksen ja maapallojen indusointiin – mutta hän ymmärtää sen taustalla olevan logiikan. ”En usko, että yrität koskaan arvuutella. Heillä on syitä sen tueksi, joten he tekevät sen etujemme vuoksi.”
ESPN Daily Newsletter: Tilaa nyt!
Tuntuuko tämä kaikki liian rajuilta muutoksilta? Liian suuri riski? Kuvittele skenaario, jossa Albies tekee bunt-singlen ja seuraava lyöjä lyö kolmen juoksun homerin. Toki se voi tapahtua, mutta ajattele kaikkea sitä pilkkaa, joka kohdistui vaihtoon alkuvaiheessa. Osa tuosta kritiikistä säilyy. Mutta vuonna 2011 vuoroja oli 2 350 koko pääsarjassa, ja vuonna 2019 niitä oli yli 46 000. Juuri kun tuli ylivoimaisesti selväksi, että suurin osa maajoukkuepalloista vedetään, logiikka useampien neljän miehen ulkokenttien käyttämisestä nousee pintaan – ja ei, ei ole niin helppoa vain lyödä palloa vasemmalle kentälle peruslyöntiä varten tai asettaa buntti. Siksi vuorojen käyttö lisääntyy entisestään.”
Odota siis näkeväsi enemmän neljän miehen ulkokenttiä, kun baseball jatkuu, ainakin Raysilta.”
”En epäilisi sitä”, Yarbrough sanoi. ”Jos me kokeilemme sitä nyt, olen varma, että jossain vaiheessa se vedetään pois.”