Kun Madeline Miller voitti viime viikolla kaunokirjallisuuden Orange-palkinnon debyyttiromaanistaan Akilleksen laulu, tuntui luonnolliselta miettiä, miten hänen kirjansa myyttinen kreikkalaissankari juhlii. ”Luulen, että hän tekisi sen hyvin eeppisellä tavalla”, hän sanoo nauraen. ”Ja onneksi yksi ihanista sponsoreista antoi minulle hyvin suuren pullon samppanjaa.”
Millerin kirja, jonka hän kirjoitti vapaa-ajallaan opettaessaan latinaa yhdysvaltalaisessa lukiossa, perustuu Homeroksen Iliasiin ja kuvittelee elävästi uudelleen Patroklosin, Akhilleuksen aseveljen, tarinan. Vaikka Millerin inspiraatio oli antiikin aikainen, hänen teemansa ovat epäilemättä nykyaikaisia: Akhilleuksen laulu kuvaa näiden kahden samaa sukupuolta olevan hahmon syvää ja rakastavaa suhdetta sodan ja raakuuden aikakaudella.
”Uskon, että nyt olemme kulttuurissamme paikassa, jossa voimme hyväksyä uudelleen tämän tulkinnan tarinasta”, Miller sanoo. ”Se tuntui jo valmiiksi rakkaustarinalta, mutta joskus minusta tuntuu, että ajatus heistä rakastavaisina on hieman kaunisteltu levystä.”
Romaanin 2 700 vuotta vanhan eeppisen runon uudelleentulkinta 21. vuosisadalle merkitsee jonkinlaista klassikoiden kulttuurista herätystä. Viime vuosina Ilias on inspiroinut kirjailija David Maloufia (hänen vuonna 2009 ilmestynyt romaaninsa Ransom alkaa hetkestä, jolloin Akhilleus on surmannut Troijan prinssin Hektorin) ja palkittua runoilijaa Alice Oswaldia, joka julkaisi viime vuonna Memorial-romaanin, joka on radikaali uudelleenkäsittely alkuperäisestä runosta.
Kansallisteatterissa avautui juuri Sophokleen Antigonen nykyaikainen pukutuotanto, kun taas televisiossa kiinnostus muinaishistoriaa kohtaan on korkeimmillaan: Mary Beardin BBC:n sarja Meet the Romans keräsi lähes kaksi miljoonaa katsojaa, ja Bettany Hughes kuvaa parhaillaan ITV:n dokumenttia roomalaisesta arkeologiasta.
Myös elokuvissa on nähty puoliksi pukeutuneita Troijan sankareita ja spartalaisia sotureita: Wolfgang Petersenin vuonna 2004 valmistuneessa Troija-elokuvassa Brad Pitt esitti Akhilleusta, ja 300 oli fiktiivinen kertomus Thermopylain taistelusta. Molemmat olivat kassamenestyksiä.
Miksi klassikot tekevät paluun? Klassikkohistorioitsija ja lähetystoiminnan harjoittaja Hughesin mukaan kyse on emotionaalisesta yhteydestä.
”Kun ajattelee suuria eeppisiä tarinoita, luulee, että ne liittyvät vain sotaan ja konflikteihin, mutta Homeros itse asiassa kirjoittaa kauniita repliikkejä”, hän sanoo. ”Eräs rivi kertoo Athenasta, joka pyyhkäisee nuolen pois ’kuin äiti pyyhkäisee kärpäsen pois nukkuvan lapsensa kasvoilta’. Luin sen ja muistin tehneeni samoin oman lapseni kanssa.”
”Yhtäkkiä, 27 vuosisataa myöhemmin, minulla on välitön tunnepitoinen yhteys 21. vuosisadan äitinä”. Siinä on suuria filosofisia yhteyksiä, mutta myös perusyhteys siihen, mitä on olla ihminen.”
”Uskon, että vuosituhannen vaihteen ja syyskuun 11. päivän jälkeen ihmiset eivät ole enää niin kauhistuneita kysymään suuria kysymyksiä siitä, miksi olemme täällä. Jos jokin voi vastata niihin, se on muinaisten viisaus, sillä kreikkalaiset ja roomalaiset eivät vain loikoilleet Välimeren auringonpaisteessa, vaan he elivät vaikeita aikoja. Saatoit kuolla 45-vuotiaana. Elettiin totaalisen sodan aikaa.”
Kokemus sodan läpi elämisestä on erityisen merkityksellinen nykypäivän yleisölle, joka on tottunut näkemään ympärivuorokautista uutisointia Afganistanin ja Irakin konflikteista. Miller sanoo olleensa ”ehdottomasti” tietoinen näistä rinnastuksista kirjoittaessaan Akhilleuksen laulua. ”Taistelukentällä kuolevien sotilaiden uskomaton tragedia on jotain, joka resonoi”, hän sanoo. ”Ilias suhtautuu kriittisesti johtajiin ja johtajuuteen ja tutkii, millaista on kuulla kenraalien kinastelevan keskenään samalla, kun tavalliset sotilaat lähetetään taisteluun.”
Nationalteatterin Christopher Ecclestonin ja Jodie Whittakerin tähdittämässä Antigonen tuotannossa yhtäläisyydet ovat vieläkin selvempiä: näytelmä alkaa, kun kenraalit ja byrokraatit ovat kerääntyneet TV:n ääreen katsomaan sodan päättymistä. Näyttelijät on järjestetty tavalla, joka toistaa nyt kuuluisaksi tulleen valokuvan, jossa Yhdysvaltain presidentti Barack Obama on avustajiensa ja ulkoministerinsä Hillary Clintonin ympäröimänä katsomassa Osama bin Ladenin tappamista.
”Halusimme luoda mahdollisimman selkeän lasiruudun välillemme”, Antigonen ohjaaja Polly Findlay selittää. ”Kyse ei ollut niinkään modernien rinnastusten vetämisestä kuin etäisyyksien poistamisesta, koska tällaiset klassiset tarinat ovat nopein ja puhtain tapa ymmärtää inhimillistä peruskokemusta… Kun maailmanpoliittinen ilmapiiri on niin ahdistava kuin tällä hetkellä, nämä tarinat ovat nopea tapa ymmärtää sitä, mikä on aina ollut totta ihmisistä.”
Readingin yliopiston klassikoiden professorin Barbara Goffin mukaan näiden antiikin draamojen ytimessä oleva moraalinen monimutkaisuus on yksi syy siihen, miksi tarinat ovat kestäneet niin kauan.
”Iliasissa keskitytään sotaan, mikä tarkoittaa, että siinä kysytään joitakin ratkaisevia kysymyksiä – minkä arvoinen on miehen elämä, minkä arvoinen on naisen elämä? – mutta koskaan ei ole selvää, ihannoidaanko siinä sotaa vai suhtaudutaanko siihen kriittisesti”, Goff selittää. ”Ihmiset keskustelevat siitä yhä. Runossa vastakkain asettuvat kreikkalaiset ja troijalaiset, mutta missään vaiheessa ei tule mieleen, että kreikkalaiset olisivat hyviksiä ja troijalaiset pahiksia – usein jopa päinvastoin.”
Kirjoituksen hienovaraisuudella voi olla tuntuva vaikutus yleisöön. Yhdysvalloissa Philoctetes Project -niminen järjestö esittää antiikin sotilasdraamoja auttaakseen nykysotilaita selviytymään traumaperäisestä stressihäiriöstä.
Latinaa ja kreikkaa koulussa opiskelevien oppilaiden määrä on myös kasvanut, osittain hyväntekeväisyysjärjestö Classics for Allin ansiosta, jonka tavoitteena on ottaa yksi tai useampi klassinen oppiaine käyttöön vähintään tuhannessa valtion koulussa seuraavien kymmenen vuoden aikana.
”Yksi syy siihen, miksi se on aidosti suosittua lasten keskuudessa, on se, että heidän vanhempansa eivät ole opiskelleet sitä”, sanoo Hughes, jonka viimeisin kirja Socrates: The Hemlock Cup, on New York Timesin bestseller. ”Koulussa meitä oli vain kolme, jotka opiskelimme klassisia aineita, ja me olimme nörttejä. Nyt siitä on tullut jotain hyvin siistiä: se on salainen, eksoottinen maailma, jonka lapset voivat avata ja josta heidän vanhempansa eivät tiedä.”
Kiinnostusta nuorempien keskuudessa ovat herättäneet myös antiikin maailmaan sijoittuvat tietokonepelit, kuten Gods & Heroes: Rome Rising.
”Tapa, jolla opetamme klassikoita, on muuttunut”, sanoo Paul Cartledge, Kreikan historian professori Cambridgen yliopistossa ja Joint Association of Classical Teachers -järjestön puheenjohtaja. ”Kyse on paljon enemmän kreikan tai latinan lukemisesta: etsitään juoni tai skenaario ja saadaan lapset lukemaan. Kyse ei ole vain siitä, mikä on gerundi tai partisiippi. Kyse on siitä, että tarinaan päästään sisälle jo varhaisessa vaiheessa.”
Ja juuri mahdollisuus kertoa nämä tarinat uudestaan nykyajan huolenaiheiden prisman läpi on romaanikirjailijoiden mieleen.
Merkittävälle klassikolle Mary Beardille uusi kiinnostuksemme antiikin tekstejä kohtaan on osa merkittävää perinnettä. ”Todella tärkeää on se, että jokainen sukupolvi löytää sen uudelleen ja luulee olevansa ensimmäisiä, jotka tekevät niin, mutta itse asiassa se ei ole koskaan kadonnut”, hän sanoo. ”Entäpä Mary Renault’n tai Rosemary Sutcliffin romaanit tai I, Claudius tai Asterix? Kyse on siitä, että kerromme nämä tarinat uudelleen omien kiinnostuksenkohteidemme ja huolenaiheidemme pohjalta; se on jatkuvaa uudelleenkäsittelyä.”
On tietysti syytä muistaa, että klassisten tekstien uudelleenkirjoittamisen taidolla on pitkä ja jalo historia: sekä Ilias että Odysseia ovat itse kreikkalaisten myyttien uudelleentulkintoja. Saatamme kokea klassisen nuorentumisen aikakautta. Mutta ehkä Millerin Orange-palkinnon voitto vain todistaa – kuten Beard uskoo – että kiinnostuksemme ajatonta tarinankerrontaa kohtaan ei ole koskaan kadonnut.
{{topLeft}}
{{{bottomLeft}}
{{topRight}}
{{{bottomRight}}
{{/goalExceededMarkerPercentage}}
{{/ticker}}
{{heading}}
{{#paragraphs}}
{{.}}
{{{/paragraphs}}{{highlightedText}}
- Jaa Facebookissa
- Jaa Twitterissä
- Jaa sähköpostitse
- Jaa LinkedInissä
- Jaa Pinterestissä
- Jaa WhatsAppissa
- Jaa Messengerissä
.