MITÄ TARKOITAMME KESTÄVÄLLÄ MAAILMALLA?

Towards a stewardship of the Global Commons:

engaging ”my neighbor” in issue of sustainability

By members of the Critical Issues Committee, Geological Society of America

Part X

WHAT DO WE MEAN BY A SUSTAINABLE WORLD?

E-an Zen, Reston, VA

Kestävyys edellyttää, että ihmiset oppivat elämään varojensa puitteissa. Merkittävien tekijöiden, kuten ihmisväestön koon, biosfäärin kestävyyden, luonnonvarojen varannon, ravinnon tarjonnan ja ympäristön laadun on pysyttävä tasapainossa globaalissa mittakaavassa. Tämän tasapainotilan on kestettävä riittävän kauan, jotta se ei jää vain hetkeksi kestämättömän kasvun käyrällä (Zen, 2000a). Vaikka emme ehkä todellisuudessa saavuttaisikaan tätä tasapainoa, meidän on liikuttava siihen suuntaan, jos ihmiskunnan ja ekosysteemin halutaan selviytyvän.

Koska maapallo on suljettu järjestelmä, kestävä maailma ei ole yhteensopiva ”kestävän kasvun” kanssa (Palmer, 2000b). Suljettuun systeemiin voisi mahdollisesti sopia ”kestävä kehitys”, termi, jonka Maailman ympäristö- ja kehityskomissio (1987; ”Brundtlandin komissio”) teki tunnetuksi, mutta miten se voitaisiin toteuttaa, ei ole ilmeistä (ks. kuitenkin Daly ja Cobb, 1994, liite). Toinen tapa tarkastella asiaa on tarkastella ajatusta siirtymisestä kohti kestävyyttä (Board on Sustainable Development, 1999), joka kuitenkin edellyttää täydentävää keskustelua siirtymisen päämäärästä tai lopputilanteesta.

Useimmat meistä luultavasti hyväksyvät ehdotuksen, jonka mukaan kaikilla pitäisi olla mahdollisuus saada kohtuullisesti ruokaa, vettä, suojaa ja terveydenhuoltoa. Haluamme varmasti ylläpitää terveellistä ympäristöä ja vankkaa ekosysteemiä. Varmasti haluamme edistää yhteiskuntien välistä oikeudenmukaisuutta, vähentää rikkaiden ja köyhien välisiä eroja, suojella ihmisarvoa ja minimoida valtioterrorismin. Samalla kun pyrimme kohti tätä tavoitetta, meidän on suojeltava tulevien yhteiskuntien kykyä tehdä todellisia valintoja itselleen riippumatta niiden sosiaalisesta organisaatiosta tai kulttuurisesta ja uskonnollisesta suuntautumisesta. Jos nämä tavoitteet tuntuvat yhteensopimattomilta väestön jatkuvan kasvun ja nykyisen aineellisen kulutuksen kanssa, meidän on tutkittava tarkkaan kansallista pakkomiellettämme jatkuvasti kasvavaan taloudelliseen läpimenoon (Demonstraatio 1).

Kestävän kehityksen vakavasti ottaminen edellyttää, että tarkastelemme uudelleen käsityksiämme kasvusta, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, kulutuksesta ja ”elintasosta”, tuosta sosiaalisen hyvinvoinnin oletetusta mittarista. Kestävyyttä rajoitetaan taloudellisen läpimenon molemmissa päissä. Lähtöpisteessä sitä rajoittaa resurssien saatavuus ja loppupisteessä niiden käytöstä syntyvien tuotteiden – jätteiden, hävikin ja saastumisen – kasautuminen. Kulutus ja materiaalin jakelujärjestelmät, prosessit, jotka yhdistävät nämä kaksi päätä, ovat asian ytimessä. Maailmanlaajuisen kulutuksen, sekä julkisen että yksityisen, laajuus riippuu väestömäärästä ja luonnonvarojen käytön intensiteetistä.

Mitkä ovat luonnonvarojen kestävän kulutuksen seuraukset (Zen, 2000b)? Toimeentulon varassa eläville kuluttaminen on selviytymistä. Tämä pätee nykyään noin kolmannekseen maailman väestöstä. Heille muut mukavuudet kuin selviytyminen ovat pitkälti ylellisyyttä. Vaikka tällainen ”ylellisyys” on kiistatta tunnusomaista sivistyneille yhteiskunnille, se rappeutuu liian helposti ylellisyydeksi. Yksi mahdollinen lähestymistapa ”kestävään kulutukseen” on tukea ja vahvistaa ”ekologisia keskikuluttajia” (Durning, 1992). Maailmanlaajuisesti äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten määrän lisääntyminen yhdistettynä siihen, että yhä useammat paremmin toimeentulevat ihmiset sortuvat pröystäilevään kulutukseen, uhkaa vaarantaa keskimmäisten kuluttajien olemassaolon tulevaisuudessa. Tasapuolisuus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus voivat hyvinkin olla avaimia kestävään ja kestävään maailmaan.

Keskustellaksemme kestävästä kulutuksesta meidän on tiedettävä, miksi ihmiset kuluttavat yli sivistyneiden tarpeidensa. Kates (2000) tarkastelee kaunopuheisesti asioiden mutkikkuutta ja antaa hyödyllisiä viitteitä. Crockerin ja Lindenin (1998) useissa esseissä käsitellään kulutuksen taustalla olevia motiiveja. Miksi kaupalliset mainokset ovat niin voimakas liikkeellepaneva voima? Onko kyse unelmien täyttymysyrityksestä (Campbell ibid.), naapureiden jäljittelystä vai lisääntyneen varallisuuden osoittamisesta? Jos näyttäminen on motivoiva voima, voisi olla apua siitä, että aineellisen kyvykkyyden varmistaminen korvattaisiin todellisella toteutuksella (Sen, ibid.). Minun ei esimerkiksi tarvitse pysytellä koko ajan ilmassa todistaakseni, että minulla on varaa kaikkiin lentomatkoihin, joita haluan tehdä. Tällainen muutos elintason mittaamisessa, jota Sen kutsuu ”positiiviseksi vapaudeksi”, saattaisi auttaa tuomaan kestävyyttä lähemmäs todellisuutta.

Loppujen lopuksi se, pystymmekö saavuttamaan oikeudenmukaisen kestävyyden, riippuu yksilöllisten valintojen kokonaisvaikutuksista (ks. osa XII.) Instituutiot voivat tarjota kannustimia ja jopa roolimalleja, mutta jokaisen meistä on tehtävä omat päätöksensä. Tietyt valinnat saattavat vaatia meitä luopumaan asioista tai jopa joistakin unelmistamme ”muiden” hyväksi, joihin kuuluvat ne, joilla ei ole ääntä, ja ne, joita ei ole vielä syntynyt (Ashby, 1993). Viitteellinen vertauskuva on valinta, joka tulisi eteen ylikuormitetussa pelastusveneessä (Titanic; ekosysteemi). Jos yhdenkin lisämatkustajan ottaminen veneeseen hukuttaisi veneen, onko jo aluksella olevilla oikeus torjua uudet tulokkaat? Vaikka tällaiset valinnat vaikuttavatkin kauheilta, kohtaamme ne itse asiassa päivittäin. Se, miten elämme ja miten toimimme, vaikuttaa lajien sukupuuttoon, ympäristön laatuun sekä paikallisiin ja kansallisiin asenteisiin maahanmuuttajia ja pakolaisia kohtaan. Todellisten yhteiskuntien mittakaava ja monimutkaisuus voivat auttaa puskuroimaan yksilöllisiä vaikutuksiamme, mutta kaikista elävistä lajeista vain ihminen kykenee olemaan maailmanlaajuisen kestävyyden ja oikeudenmukaisuuden vartija. Meidän on toimittava, koska vain me voimme päättää vaikuttaa asiaan.

DEMONSTRATION 1.

Pyydä oppilaita asettamaan tärkeysjärjestykseen prioriteettinsa, joiden avulla he voivat lähestyä omaa versiotaan kestävästä yhteiskunnasta, sekä tutkimaan ja kehittämään perustelujaan luokkakeskusteluissa.

DEMONSTRATION 2.

Keskustelkaa syistä, joiden vuoksi ihmiset ostavat asioita. Pyydä oppilaita jäljittämään historiaa ja perusteluja esimerkkeihin omasta päätöksenteostaan ja ostettujen asioiden kohtalosta (hyvä kohde voisi olla joululahja tai elektroninen vekotin).

DEMONSTRATION 3.

Tutustu pelastusvene-etiikkaan liittyviin kysymyksiin ja liitä metafora elinkelpoisen maailman tulevaisuuteen. Pelastusvene-esimerkissä henkilö voisi mahdollisesti ratkaista henkilökohtaisen moraalisen dilemman poistumalla veneestä ja tekemällä tilaa toiselle; mutta ratkaisisiko se ongelman? Onko olemassa parempia metaforia kuvaamaan ruuhkautuneen avaruusaluksemme Maan tilannetta? (Vihje: Titanic-teemaa käyttäen muita metaforia voisivat olla esimerkiksi: parempi navigointi, parempi valmistautuminen katastrofeihin, useammat ja paremmin varustetut pelastusveneet). Millaisia moraalisia ja arvokysymyksiä henkilökohtaiset valintamme aiheuttavat (ks. Paddock ja Paddock, 1967 ja Hardin, 1999)?

Viitattuja viitteitä

Ashby, Eric, 1993, Esipuhe teoksessa Environmental dilemmas, ethics, and decisions: R. J.

Berry, editor, London: Chapman and Hall, s. xiv-xxi.

Board on Sustainable Development, National Research Council, 1999: Yhteinen matkamme, siirtyminen kohti kestävää kehitystä: Washington, DC, National Academy Press, 363 s.

Crocker, D. A., and Linden, T., editors, 1998, Ethics of consumption: Lanham, MD: Rowman and Littlefield, 585 s.

Daly, H. E., ja Cobb, J. B., Jr., 1994, For the common good: 2nd ed., Boston, Beacon Press, 534 s.

Durning, A. T., 1992, How much is enough?: New York, NY, W. W. Norton, 200 s.

Hardin, G., 1999, The ostrich factor: New York, Oxford University Press, 168 s.

Kates, R. W., 2000, Population and consumption: what we know, what we need to know: Environment, v. 42, no. 3, s. 10-19.

Paddock, W., and Paddock, P., 1967, Famine 1975! Amerikan päätös: kuka jää henkiin? Boston, MA, Little, Brown, 276 s.

Palmer, A. R., 2000a, Doubling time: it works for ANY rate of change: GSA Today, v. 10, ei. 3, s. 9.

Palmer, A. R., 2000b Spaceship Earth: There is no place else to go: GSA Today, v. 10, nro 7, s. 7.

World Commission on Environment and Development, 1987, Our common future: New York, NY, Oxford University Press, 400 s.

York, W.H. Freeman, s. 386-397; 440-441

.