Yksi kirkon kalenterin merkittävimmistä ajanjaksoista, jota vähiten juhlitaan tai huomioidaan, on 40 päivää sen jälkeen, kun Jeesus nousi kuolleista. Hän käveli ja puhui paikoissa, joissa hänen palvelutyönsä oli ollut; tuhannet näkivät hänet palautetussa ruumiissaan; hän paransi monia; hän jatkoi saarnaamista, hän jatkoi rakastamista. Ja sitten Hän nousi taivaaseen, otettiin taivaaseen, minkä muutkin näkivät.
Meidän pitäisi todella miettiä enemmän näitä 40 päivää ja ylösnousemuksen merkitystä. Jeesuksen syntymä oli ollut Raamatun mukaan. Hänen ihmetekonsa olivat osoittaneet hänen voimansa. Hänen saarnansa oli opettanut maailmalle viisautta. Hänen vainonsa ja kuolemansa olivat täyttäneet profetiat. Se, että hän voitti kuoleman, oli hämmästyttävä ihme. Mutta hänen taivaaseen nousemisensa – hänen ruumiillinen ylösnousemuksensa ollakseen Isän kanssa valtaistuimella, Jumaluuden jälleenyhdistymisen mysteeri – vahvistaa Jeesuksen Kristuksen jumaluutta enemmän kuin mikään yksityiskohta näistä muista ilmenemismuodoista.
Neljäkymmentä päivää Jeesus osoitti maailmalle, että hän eli jälleen. Sanhedrin oli kutsunut Jeesusta jumalanpilkkaajaksi, ja toiset väittivät, että hänen ihmetekonsa olivat paholaisen tekosia… mutta hänen 40 päivää Jerusalemissa ja sitä ympäröivillä seuduilla olleita, kansanjoukkojen näkemiä ihmeitä tuskin kiistettiin. Aikalainen juutalainen historioitsija Josefus viittasi siihen, kuten muutkin kirjoittajat. Kaksi sukupolvea myöhemmin kirjailija Eusebius haastatteli monia ihmisiä, jotka olivat tunteneet ihmisiä, jotka olivat nähneet Jeesuksen näiden päivien aikana, kertoivat ihmeistä ja jopa siteerasivat ylösnousseen Jeesuksen saarnoja ja kirjeitä.
Toisin sanoen jotkut ihmiset eivät ehkä liittyneet Kristuksen seuraajiin – vaikka uskovien määrä lisääntyi nopeasti, jopa vainon edessä pian sen jälkeen – mutta hyvin harvat kiistivät sen, että hän nousi kuolleista. Luku 40 esiintyy Raamatussa 146 kertaa, ja se on Jumalan merkityksellinen luku. Ajattelemme Nooaa, vuosia erämaassa, niitä päiviä, jotka Mooses oli vuorella, Joonaa ja Niniveä, ja Jeesuksen tapauksessa niiden päivien lukumäärää, jolloin häntä kiusattiin perkeleen toimesta… ja niiden päivien lukumäärää, jotka kulkivat ylösnousemuksen ja taivaaseenastumisen välissä.
Yleensäkin tämä luku merkitsee koettelemusta, koettelemuksia, koettelemusta tai vaurauden varausta. Meidän on uskottava, että viimeinen tulee lähimmäksi ylösnousseen Herran aikaa ennen ylösnousemusta. Ne olivat varmasti aktiivisia päiviä. Viimeisen evankeliumin viimeisen kirjan viimeinen jae (Joh. 21:25) kertoo meille: ”Jeesus teki myös monia muita asioita. Jos ne kaikki kirjoitettaisiin ylös, koko maailma ei varmaan mahtuisi kirjoihin, jotka kirjoitettaisiin.”
Mutta niin kiireinen kuin Hänen on täytynytkin olla, minulla on mielessäni kuva Jeesuksesta myös yksin, ehkä pimeyden laskeutuessa, yksinäisiä polkuja pitkin, ehkä myrskyjen ja kylmien hiljaisuuksien läpi, kävelemässä pimeillä kukkuloilla, vastaamatta uteliaisiin väkijoukkoihin vaan etsimässä levottomia ja kipeytyneitä yksilöitä.
Tämä on uskottava kuva, koska Jeesus tekee näin vielä tänäkin päivänä.
Se kuului hänen luonteeseensa: Muistakaa ”yhdeksänkymmentä ja yhdeksän” ja se yksi kadonnut lammas, jota paimen etsi; muistakaa Hänen sanansa: ”Katso, minä seison ovella ja kolkutan”; muistakaa Hänen kertomuksensa isästä, joka iloitsee tuhlaajapojasta, joka tekee parannuksen ja palaa takaisin ja palautetaan; muistakaa Hänen kehotuksensa olla ”ihmisten kalastajia”; muistakaa Hänen itkunsa Jerusalemin yli; muistakaa lupaus, että ”jokainen”, joka uskoo, ei hukkuisi, vaan saisi ikuisen elämän. Hän vaeltaa pimeillä kukkuloilla etsien meitä – lävistäen synkkyyden iloisella toivolla, joka voi olla meidän.”
Ja jatkaessamme kuvan rakentamista siitä, millainen Jerusalemin on täytynyt olla noina 40 päivänä, jolloin puhuttiin ihmemiehestä, muistakaamme myös, että meidän ei tarvitse vastata koputukseen oveen – ”Tule! He sanovat, että Jeesus on alhaalla joen varrella! Mennään katsomaan häntä!” Ei… Hän tulee luoksemme. Ja uskon, että näin on erityisesti silloin, jos kuulut niihin ihmisiin, jotka ovat skeptisiä tai jotka ovat ”kuulleet tarpeeksi” tai jotka eivät pysty murtamaan loukkaantumisen, tuskan, kaunan, kapinan tai pelon tai kaikkien muiden esteiden kuorta, jotka estävät meitä kokemasta Kristuksen rakkautta.
Hän on lähempänä kuin varjo, riippumatta siitä, mitä ajattelet tai mitä haluat ehkä mieluummin uskoa. Olet ehkä kokenut vaikkapa painajaisen jostain kätkytkuoleman kaltaisesta asiasta; muista, että Jeesus tarjoaa rauhaa, joka ylittää ymmärryksen. Sinulla saattaa olla terveydellisiä pelkoja, epävarmuutta omasta elämästäsi ja siitä, mikä on paikkasi maan päällä; muista, että Jeesus kulkee pimeillä kukkuloilla opastaakseen sinua ja minua. Sinulla on saattanut olla ongelmia huumeiden, lain ja huoltajuuden kanssa, ehkä olet menettänyt kotisi, etkä voi kääntyä mihinkään; muista, että Jeesus tarjoaa sinulle turvapaikan. Saatat olla tyttö, joka on yrittänyt ravistella riippuvuuksia kerta toisensa jälkeen; muista, että tunne olkapäilläsi on Jeesus, joka halaa sinua tiukasti. Olet ehkä menettänyt ennenaikaisesti syntyneen lapsen, vaikka olet rukoillut uskoen terveen lapsen puolesta; muista, että kaiken tämän läpi luottamus on tärkeämpää kuin ymmärrys.”
”Jumala kulkee pimeillä kukkuloilla ohjaten askeleitamme. Hän kulkee kaikkialla, yöllä ja päivällä. Hän vaeltaa hiljaisuudessa, Valtatien varrella; Jumala vaeltaa pimeillä kukkuloilla, Osoittaakseen meille tien.”
Ylösnoussut Vapahtaja, luomakunnan Herra, vaeltaa pimeillä kukkuloilla, etsiäkseen… minua… ja sinua… Siellä, missä olemme… Loukkaantumisissamme… sotkuissamme…? Se on Ihmemiehen ihme minulle edelleen – että Hän rakastaa sinua ja minua.