Ei ole kiistatonta, että joillakin ihmisillä on voimakkaampi halu kokea tuntematonta kuin toisilla.
Jotkut tyytyvät toimistotyöhön ja pariin viikkoon meren rannalla vuosittain. Toiset taas haluavat viettää puolet vuodesta Australiassa ja loput Intiassa.
Mutta voisiko genetiikalla olla osuutta asiaan?
Tieteellisissä tutkimuksissa on jo useiden vuosien ajan löydetty yhteyksiä uutta etsivien persoonallisuuden piirteiden ja DRD4-7R-nimellä tunnetun geenimuunnoksen väliltä, jota on sittemmin kutsuttu vaellushimo-geeniksi.
Mikä on vaellushimo-geeni?
Geni on DRD4:n muunnos, joka on reseptori, joka kontrolloi dopamiinitasoamme.
Tämä on aivokemikaali, joka auttaa kontrolloimaan palkitsemis- ja mielihyväkeskuksia aivoissa. Kun koemme jotakin, josta nautimme, dopamiinia vapautuu, mikä auttaa aivojamme yhdistämään kyseisen asian mielihyvään.
Vähemmistö ihmisistä voi saada dopamiinikipinänsä pienistä asioista.
Suklaan syöminen tai onnellisten muistojen kuvien katseleminen riittää yleensä. Toisilla on kuitenkin alhaisempi herkkyys dopamiinille, ja siksi heidän on etsittävä suurempia, jännittävämpiä kokemuksia dopamiinin vapautumisen lisäämiseksi.
Tutkimukset osoittavat, että DRD4-7R-muunnos on yhteydessä alhaisempaan dopamiiniherkkyyteen.
Tämä voisi selittää, miksi ne, joilla muunnos on, näyttävät osoittavan riskialttiimpaa käyttäytymistä.
Tämä koskee muun muassa matkustamista, mutta geenimuunnos on yhteydessä myös muihin asioihin, kuten huumeidenkäyttöön ja taloudellisiin riskeihin. National Geographicin tekemässä tutkimuksessa löydettiin yhteyksiä uteliaisuuteen, levottomuuteen ja intohimoon.
Viidestä ihmisestä noin yhdellä uskotaan olevan mutaatiogeeni.
Saatko DRD4-7R:llä todella halun matkustaa?
Valtaosa tutkimuksista, jotka koskivat DRD4-7R:ää, suoritettiin eläimillä, ja vakuuttavia yhteyksiä löydettiin linnuilla ja hevosilla.
Ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa on saatu vaihtelevia tuloksia.
Singaporen kansallisen yliopiston psykologian professori Richard Paul Ebstein on kuitenkin tutkinut geenimuunnosta viimeiset 20 vuotta.
Hän uskoo, että DRD4-7R:n ja jännityshakuisuuden välillä on selvä yhteys, sillä hän on kertonut Telegraphille, että ”kaiken kaikkiaan tarina on johdonmukainen”.
Hämmästyttävää kyllä, eräässä aiemmassa tutkimuksessa havaittiin mutaatiogeenin suurempi esiintymistiheys populaatioissa, jotka olivat muuttaneet kauimmaksi Pangean mantereelta, jota me kaikki kerran kutsuimme kodiksi, mikä voisi viitata siihen, että kyseessä on matkustamisen myötä muodostunut geeni, joka kannustaa matkustamaan edelleen.
Vaikka, kun ihmisen perimässä on arviolta 19 000-20 000 geeniä, on naurettavaa väittää, että yksi tietty geeni saa meidät taipuvaisemmiksi matkustamaan.
Retkeilynhalu -geenillä on luultavasti jonkinlainen rooli halussamme kokea uusia asioita.
Vaikka se ei todellakaan ole ainoana roolissa.
Retkeilynhalu -geenin sijaan DRD4-7R-geeniä kuvataan parhaiten riskigeeniksi. Se on ero, joka erottaa viikon rantalomailijan viikon rantalomailijasta, joka kiipeää vuorelle jännitystä hakevasta kiipeilijästä.