Taustaa: Plastiikkakirurgia otettiin käyttöön yleiskirurgian alaerikoisalana Saksassa vuonna 1978. Sittemmin tämä kirurgian ala- ja erikoisala on kehittänyt valtavasti mahdollisuuksia esimerkiksi yhteistyössä muiden erikoisalojen, kuten yleis- ja vatsakirurgian, kanssa.
Tavoite: Korostaa ja tiivistää plastiikkakirurgian peruspotentiaalia, teknisiä vaihtoehtoja ja uusia näkökohtia, joilla on merkitystä plastiikkakirurgian ja yleiskirurgian sekä vatsakirurgian yhteisten monitieteisten kirurgisten strategioiden kannalta kliinisessä käytännössä.
Menetelmä: Lyhyt ja tiivis narratiivinen katsaus, joka perustuu 1) lääketieteellisestä tieteellisestä kirjallisuudesta poimittuihin asiaankuuluviin viitteisiin ja 2) päivittäisessä käytännössä saatuihin kirurgisiin kokemuksiin. Tulokset (valitut kulmakohdat): 1) Verisuonikirurgiassa käytetään biologisia suojausmenetelmiä peittämällä läppä huolellisen debridementin jälkeen autogeenisella verisuonirekonstruktiolla tai ilman sitä, jotta voidaan voittaa verisuoniproteesin infektio, joka on vakava ongelma ja johon liittyy anastomoosin repeämisen ja verenvuodon riski kudospeitteen aiheuttaman immunologisen kompetenssin siirtymisen vuoksi, ja lopulta saada aikaan paraneminen infektoituneen verisuoniproteesin alueella. 2) Aorto-trakeaalisen tai aorto-duodenaalisen fistelin hoito, joka on suuri haaste lähettävälle yleiskirurgille, voidaan hoitaa läppien peittämisellä eli pectoralis-major-läpän ja omentum-majus -läpän interpositiolla. 3) Hermokirurgian osalta on raportoitu rohkaisevia tuloksia varhaisen mikrokirurgisen kurkunpäähermon korjauksen jälkeen, ts. subjektiivisen äänenlaadun paraneminen tai hengityskyvyn palautuminen palleahermossa. 4) Lymfakirurgia lymfaturvotuksen vuoksi, joka johtuu joko ensisijaisesti imusuonten puuttumisesta tai puuttumisesta tai toissijaisesti infektiosta, traumasta, sädehoidosta tai leikkauksesta, voi olla indikoitua erikoistuneissa mikrokirurgisissa keskuksissa, esim. imusuonireittien kirurgiseen korjaukseen: I) keskeytynyt imusuonisto voidaan rekonstruoida interpositiolla tai II) imuneste voidaan johtaa ekstraanatomisesti (esim. imusuonten ja laskimoiden välisen anastomoosin avulla). Muita tekniikoita ovat seuraavat: vapaa imusolmukesiirto, joka sisältyy vapaaseen vaskularisoituun nivusläppään, tai autologinen imusuonten siirto tai laskimosiirteen interpositio (käytetään imusuonten interpositioon). 5) Massan pienentäminen, kuten dermolipektomia ja sitä seuraava split-thickness on arvokas vaihtoehto, jolla saavutetaan erinomainen tilavuuden pienentäminen. 6) Defektin peittäminen: A. Halkaistut tai kokopaksuiset ihonsiirteet ovat yleinen menetelmä defektin peittämiseen (tapauksissa, joissa haavapohja on puhdas ja hyvin vaskularisoitunut ja luovuttajan iho puuttuu tai jos siirtopohja on laadultaan kyseenalainen) käyttäen erilaisia allogeenisiä tai ksenogeenisiä ihon korvikemateriaaleja. B. Muut menetelmät tarjoavat laajan valikoiman paikallisia ja vapaita faskiokutaanisia ja lihaskudosläppiä, esimerkiksi vatsan ja välilihan peräsuolen poiston jälkeen käyttäen vertikaalista rectus-abdominis-myokutaanista läppää (VRAM) tai potkuriläppiä ”angiosomin” mukaisesti. 7) Vatsan seinämän tyrän sulkeminen, jossa ihon peittävyys on epävakaa, läppäsulku joko yksin tai yhdessä verkon kanssa on parempi kuin pelkkä verkkosulku. 8) Vapaat läpät: Jos paikallista tai pedikulaarista läppävaihtoehtoa ei ole käytettävissä, vapaita läppiä voidaan käyttää hyvin vatsan seinämän defektin sulkemiseen (komplikaatioiden määrä kokeneissa käsissä on alhainen).
Päätelmät: Plastiikkakirurgia on välttämätön kumppani yleis- ja vatsakirurgian erityisiin kirurgisiin ongelmiin ja kliinisiin tilanteisiin, mikä osoittaa, että jokaisen yleis- ja vatsakirurgin tulisi olla hyvin perillä nykyaikaisen plastiikkakirurgian tarjoamista suurista vaihtoehdoista ja kirurgisista tekniikoista, jotta potilaiden parhaat tulokset ja elämänlaatu saavutetaan, ja että näiden kahden kirurgisen tieteenalan asiantuntemusta tulisi yhdistää.