Yksi useimmin kysytyistä kysymyksistä täällä on: ”Mistä tietää, onko Raamatussa ommeltu vai liimattu sidos?”. – Ja hyvästä syystä! Jos siinä ei ole lankoja, jotka pitävät sivujen selkämyksen reunat yhdessä, se maksaa todennäköisesti enemmän, koska meidän on tehtävä korjausleikkaus ennen kuin laitamme kauniin uuden kannen, jotta se ei lopulta näytä tältä:
Mutta mistä tietää etukäteen, tarvitseeko Raamattu tuollaista?
Tässä on tapa, jolla etsimme ompeluria:
Esimerkiksi etsitään päänauha – tai häntänauha. Tämä on se pieni raidallinen kangaspala, joka on raamattusi ylä- tai alareunassa. Tämä ei osoita, että Raamattu on ommeltu – nykyään sen tehtävä on hyvin samanlainen kuin solmion käyttäminen – se vain lisää hieman väriä. Okei, jotkut niistä eivät myöskään ole raidallisia – jotkut ovat yksivärisiä. Kaikissa Raamatuissa on niitä, sekä ommelluissa että liimatuissa.
Mutta sivut törmäävät otsanauhaan ja otsanauhaan ja häntänauhaan, ja täältä katsomalla voi (joskus tai usein tai yleensä) todeta, että sivut näyttävät olevan vierekkäin siisteissä pienissä taitetuissa ryhmittymissä kuin pikkuruiset vihot. Näitä vihkoja kutsutaan allekirjoituksiksi. Tämä on yleensä vihje siitä, että sidonta on ommeltu.
Mutta ei aina!
Nyt, jos pääset keskelle yhtä pientä signeerausta, etsi ompelua tai tikkausta, joka kulkee sivujen selkämyksen reunojen pituussuunnassa – kourussa, taitetun keskisivun keskellä. Jos näet lankoja, sinulla on ommeltu sidos.
Joskus se on helppoa, koska ommel on venynyt ja allekirjoitukset haluavat erota toisistaan. Jos näet lankoja, sinulla on ommeltu sidos.
Jos näet pieniä viiltoja sivujen selkämyksen reunoilla, jotka putoavat ulos, noin 1/4″ välein, se ei kerro siitä, että sidoksesi on ommeltu; itse asiassa se ei todennäköisesti ole.
Jos näet jotain, joka näyttää verkon kaltaiselta ja joka on liimattu sivujen selkämyksen reunaan, se ei ole ompelua – sitä kutsutaan saranakankaaksi tai mullaksi. Joskus se on ainoa asia, joka estää kansiasi putoamasta. Mutta se ei ole ompelua.
Jos näet ensimmäisen ja viimeisen nimikirjoituksen selkämyksen reunassa jotain, joka näyttää tikkaukselta, hämmästyttävää kyllä, se ei vielä välttämättä kerro, että kyseessä on ommeltu tai smyth-ommeltu sidos. Se tarkoittaa vain sitä, että signeeraukset on vahvistettu sinne pintatikkauksella. Itse asiassa joskus sitä ei ole edes tehty hyvin, vaan se alkaa ponnahtaa esiin.
Jos näet allekirjoitukset, mutta et löydä vaivihkaa lankoja keskitaitteesta, kyseessä saattaa olla Raamattu, jossa on liimatut allekirjoitukset. Ne on taitettu ja ne ovat kaikki rivissä – ja sitten ne on liimattu yhteen. Joskus on jopa pieniä viiltoja, joissa luulisi ompeleen olevan – mutta ne ovatkin vain pieniä viiltoja.
Tämä on vielä pahempi – isoja viiltoja, hyvin harhaanjohtavia.
Jos näet nimikirjoituksia, mutta niiden keskikohta on aivan keskeltä kiinni toisiinsa, yritä vetää varovasti irti vain yksi. Näetkö siellä alla lankoja? En tiedä miksi tai miten valmistaja haluaisi piilottaa ompelun, mutta kyllä, muutama niistäkin piilottaa. (Älä yritä tätä kirjakaupassa!) Jos näet lankoja, sinulla on ommeltu sidos.
Toivottavasti tästä on apua!