EDIT- Pitäisikö tämä tarina laittaa omaan ketjuunsa? Jos niin mihin subredditiin minun pitäisi lähettää se?
EDIT2- Posted in /Self. Olen melko uusi redditissä, onko jossain muualla parempi julkaista se?
”The Onion”
Pidän tämän tarinan lyhyempänä postauksen vuoksi, joten antakaa anteeksi vakavuuden puute toimituksessa.
Kun olin lukiossa minä, kaverini ja kaikki isämme vuokrasimme joka kesä asuntoveneen Shasta-järvellä Kaliforniassa. Juniorivuoden reissullamme veimme asuntoveneen pitkälle yhtä Sacramentojoen haaraa ylöspäin, ja kun isät olivat veneessä, minua ja kavereitani raahattiin kaikki perässä lautoilla/putkilla/jne. Kun ohitimme mutkan keskellä ei-mitään, näimme asuntoveneen, jossa oli mahdollisesti 6-10 täysin alastonta naista ottamassa aurinkoa.
Joihinkin lauttoihin oli solmittu pelastusliivejä kädensijoiksi, ja kun risteilimme ohi, yksi niistä tuli… irti. Kiinnityimme ehkä varttimailin verran ylävirtaan ja heti isät keskustelivat siitä, kuka ottaisi pikaveneen hakemaan pelastusliivit takaisin. Palattuaan liivin kanssa he kertoivat meille kaikille hormonaalisille teininörttipojille, että vene oli todellakin ”alastomien naisten peitossa”. Päätimme välittömästi lähteä katsomaan lähempää.
Valitettavasti ranta oli melko jyrkkä ja liuskekivien peittämä, joten kavereideni lähtiessä kiikarin kanssa käännyin ympäri, hyppäsin yhdelle kolmihenkiselle lautalle ja aloin meloa kohti alastomien naisten asuntovenettä. Kierrettyäni mutkan, joka erotti meidän veneemme heidän veneestään, aloin yhtäkkiä miettiä, mitä vittua olin tekemässä. Tässä olin, ylipainoinen, nörttimäinen, star wars -pakkomielteinen lukiolainen, jolla ei ollut juurikaan suoria naistaitoja, ja melon nakedwomanhouseboatille keskellä ei-mitään, kun kaikki ystäväni katselivat, eikä minulla ollut minkäänlaista suunnitelmaa.
Aloin miettiä, millä mahdollisella tekosyyllä voisin päästä lähemmäs tätä nakedwomanhouseboatia, ja muistin suunnitelmamme keittää espanjalaista riisiä päivälliseksi. Ehkä voisin lainata suolaa kuten hyvä naapuri tekisi? Ei, miten saisin sen takaisin keskellä vitun järveä melovaan veneeseemme? Minun oli lainattava jotain, jota voisi kuljettaa helposti, jonka lainaaminen ei kuulostaisi naurettavalta ja joka olisi espanjalaisen riisin ainesosa.
SIPULI.
Katsoin taaksepäin ja näin ystävieni katsovan kiikareiden läpi ja aloitin melonnan. Lähestyessäni alastulovenettä minulle tuli hetkeksi mieleen, että näytän varmaan helvetin naurettavalta meloessani kädet ylhäällä tähän veneeseen samalla kun makaan vatsallani kolmihenkisellä lautalla. En välittänyt, olin niin helvetin lähellä nähdä enemmän alastomia naisia kuin mieleni pystyi käsittämään.
Meloin rantaan ja kävelin lankkua pitkin heidän veneensä ”etuovelle” ja koputin oveen.
Pakkohan minun on nyt sanoa, että tämä tarina on totta. Jos kertoisin sen teille, se saattaisi olla hieman liioiteltu, mutta kirjoittaminen ei anna minulle tätä ylellisyyttä. Haluan vain, että pidätte tämän mielessänne, kun lopetan tämän tarinan.
Oven avasi aivan upea ja aivan alaston nainen. Jälkikäteen ajateltuna koko tilanne näytti siltä kuin kaikki olisi ollut täysin normaalia. Hän kysyi hymyillen kuka olen ja kerroin hänelle espanjalaisesta riisiarvoituksestamme. Hän kääntyy etsimään sipulia, ja kun hän BENT OVER etsii kaappeja ja kaappeja, näen parin muun naisen vain potkivan sitä. He käyttäytyvät kuin olisin toinen henkilö sinä päivänä, joka pyytää lainata sipulia, ja jatkavat asioitaan. Luulen, että yksi luki kirjaa.
Juuri kun alastoman naisen ovi sanoo löytäneensä sipulin, yksi alastoman naisen asuntoveneen ovista aukeaa ja mies ja nainen, joiden todettiin myöhemmin harrastavan seksiä käsillä olevien todisteiden perusteella, työntävät päänsä ulos ja kysyvät minulta, mitä on tekeillä.
”Teen espanjalaista riisiä, tarvitsin sipulia.”
”Siistiä”
Saan sipulin, kiitän heitä, hyppään lautalleni ja melon pois.
Päädyimme siihen, ettemme tehneet espanjalaista riisiä, ja säilytin sipulia erään sellaisen läpinäkyvän muovisen pesäpallo-näyttelykuution sisällä siihen päivään asti, jolloin muurahaiset hyökkäsivät sen kimppuun, ja minun oli pakko luopua ainoasta aineellisesta todisteesta eräästä nuoruuteni parhaista tarinoista.