Yhä useammat ovat yhtä mieltä siitä, että on tärkeää, että köyhyyden mittaamisessa otetaan huomioon köyhyyden moniulotteisuus (Poverty Analysis Discussion Group, 2012). Useat lausunnonantajat väittävät, että pyrkimys vähentää köyhyyttä 1,90 Yhdysvaltain dollarin köyhyysmittarilla päivässä jättää huomiotta monia päällekkäisiä haittatekijöitä, joita köyhyydessä elävät ihmiset kohtaavat, kuten aliravitsemus, huono sanitaatio, sähkön puute tai ränsistyneet koulut (Alkire ja Sumner, 2013). Tulo- tai menomittarit eivät kumpikaan kata näitä muita kotitalouksien hyvinvoinnin näkökohtia, kuten julkisesti tarjottujen hyödykkeiden (koulutus tai julkiset terveyspalvelut) arvoa; ja aineettomia asioita, kuten rauhaa ja turvallisuutta (Haughton & Khandker, 2009; Poverty Analysis Discussion Group, 2012). Tämän seurauksena on syntynyt moniulotteisia köyhyysmittareita, jotka täydentävät 1,90 dollaria päivässä -mittaria sisällyttämällä siihen muita puutteita.
Moniulotteisista köyhyysmittareista käydään jonkin verran keskustelua niiden tahojen välillä, jotka ehdottavat skalaarisia indeksejä, jotka yhdistävät eri ulottuvuuksia koskevat tiedot yhdeksi ainoaksi luvuksi, ja niiden välillä, jotka ehdottavat useiden eri indeksien uskottavasta joukosta koostuvaa kojelautamallista lähestymistapaa (Ferreria & Lugo, 2012; Poverty Analysis -keskustelutyöryhmässä (Poverty Analysis Discussion Group), 2012). Vaikka voi olla hyödyllistä tarkastella huono-osaisuutta kokonaisuutena, on myös hyötyä siitä, että asioita tarkastellaan erikseen, jotta voidaan varmistaa, että politiikka kohdennetaan oikein. Mittareissa, joissa yhdistetään useita ulottuvuuksia, kuten moniulotteisessa köyhyysindeksissä, on myös selvitettävä selkeämmin, mitä tarkalleen ottaen mitataan ja mitä kompromisseja indeksiin sisältyy, sekä selvitettävä asiayhteyteen liittyviä tekijöitä ja sitä, miten herkästi implisiittiset sijoitukset reagoivat tietojen ja painotusten muuttamiseen (Ravallion, 2010). Lisäksi väitetään, että kumpikaan näistä lähestymistavoista ei paljasta moniulotteisen köyhyyden eri ulottuvuuksien keskinäistä riippuvuutta (Ferreria & Lugo, 2012).
Moniulotteinen köyhyysindeksi (MPI), jota nyt käytetään inhimillisen kehityksen raportissa, mittaa akuuttia globaalia köyhyyttä lähtökohtana henkilön tai kotitalouden taso. Se mittaa päällekkäisiä puutteita käyttämällä kymmentä indikaattoria kolmella ulottuvuudella – terveys, koulutus ja elintaso (ks. kuvio 3 jäljempänä) – ja tiivistää yksilön tai kotitalouden köyhyysprofiilin painotetun puutospistemäärän avulla. Jos useampi kuin kolme kymmenestä indikaattorista on köyhyyden raja-arvojen alapuolella, heidät tunnistetaan moniulotteisesti köyhiksi (Alkire et al., 2013). Sen avulla saadaan selville, kuinka moni ihminen kokee päällekkäistä puutetta ja kuinka voimakasta se on (kuinka monta puutetta he kohtaavat keskimäärin). Taulukossa 1 esitetään moniulotteisessa köyhyydessä elävien ihmisten prosenttiosuudet eri alueilla.
Kuvio 3: Moniulotteisen köyhyysindeksin ulottuvuudet ja indikaattorit
- Terveys (kukin indikaattori painotetaan tasan 1/6)
- Ravitsemus: vähävarainen, jos joku aikuinen tai lapsi, josta on ravitsemustietoja, on aliravittu
- Lasten kuolleisuus:
- Koulutus (kukin indikaattori painotetaan tasan 1/6)
- Kouluvuodet: puutteellinen, jos yksikään kotitalouden jäsen ei ole suorittanut viiden vuoden koulunkäyntiä
- Lasten koulunkäynti: Vähävaraiset, jos yksikään kouluikäinen lapsi ei käy koulua vuosiluokilla 1-8
- Elintaso (kukin indikaattori painotetaan tasan 1/18)
- Polttoaineen käyttö:
- Sanitaatio: vähävarainen, jos heillä ei ole parannettua käymälää tai jos heidän käymälänsä on yhteiskäymälä
- Juomavesi: vähävarainen, jos kotitaloudella ei ole puhdasta juomavettä tai puhdas vesi on yli 30 minuutin kävelymatkan päässä kotoa
- Sähkö: deprived jos kotitaloudessa ei ole sähköä
- Lattia: deprived jos kotitaloudessa on likainen, hiekkainen tai lantainen lattia
- Varallisuus: deprived jos kotitaloudella ei ole enempää kuin yksi seuraavista: radio, televisio, puhelin, polkupyörä tai moottoripyörä, eikä se omista autoa tai traktoria (Alkire ja Santos, 2010, s. 1). 2).
Multidimensional Poverty Index (MPI) 2015+ – ehdotus uudeksi köyhyyden mittaamiseksi
Alkire ja Sumner (2013) ovat ehdottaneet vuoden 2015 jälkeistä aikaa varten MPI 2015+ -indeksiä. Siinä yhdistettäisiin kestävän kehityksen tavoitteiden indikaattoreita sekä hyödynnettäisiin osallistavia prosesseja, jotta voitaisiin osoittaa, miten ihmiset ovat köyhiä ja millaisia haittoja he kokevat. Heidän mukaansa tämä auttaisi saamaan entistä rikkaamman kuvan köyhyyden todellisesta todellisuudesta.
Taulukko 1: Tulo- ja moniulotteinen köyhyys alueittain
| Alue | Otokseen sisältyvien maiden määrä | Tulojen (1,25 Yhdysvaltain dollaria päivässä) köyhyydestä kärsivien määrä (%) | Otokseen sisältyvien maiden määrä | No. maita otoksessa | moniulotteinen köyhyys (%) |
|---|---|---|---|---|---|
| Arabivaltiot | 10 | 6.5 | 9 | 15.5 | |
| Itä-Aasia ja Tyynimeri | 11 | 12.7 | 10 | 6.4 | |
| Eurooppa ja Keski-Aasia | 15 | 1.4 | 15 | 1.8 | |
| Latinalaisen Amerikan ja Karibian alue | 20 | 5.7 | 14 | 6.7 | |
| Etelä-Aasia | 8 | 30.6 | 7 | 53.4 | |
| Saharan eteläpuolinen Afrikka | 40 | 50.9 | 36 | 59.6 |
Lähde: mukailtu UNDP, 2014, s. 73
Henkilökohtainen köyhyysindeksi korvaa inhimillisen köyhyyden indeksin (HPI), jota käytettiin aiemmin inhimillisen kehityksen raportissa vuosina 1997-2009. HPI:ssä käytettiin maakohtaisia keskiarvoja, jotka kuvastivat terveyden, koulutuksen ja elintason kokonaisvaltaista puutetta, mutta siinä ei mitattu köyhyyttä yksilö- tai kotitaloustasolla.
Globaalinen moniulotteinen köyhyysindeksi 2016 sisältää moniulotteisia köyhyystietoja 102 kehitysmaasta, jotka on kerätty Oxfordin köyhyys- & inhimillistä kehitystä koskevan aloitteen avulla. Se käyttää tietoja muista köyhyyden näkökohdista, jotka on kerätty väestö- ja terveystutkimuksessa (Demographic and Health Survey, DHS), useiden indikaattoreiden klusterikyselyssä (Multiple Indicators Cluster Survey, MICS) ja maailmanlaajuisessa terveystutkimuksessa (World Health Survey, WHS).
OECD:n hyvinvointimittareissa hyödynnetään jo olemassa olevia objektiivisia tietoja sekä subjektiivisia tietoja, joissa huomioidaan ihmisten omat toiveet ja heidän arvionsa kokemuksistaan kehityksessä, sekä relationaalista dataa, jossa tarkastellaan ihmissuhteiden määrää ja laatua (OECD 2013). Subjektiivista hyvinvointia koskevien tietojen lisääminen voi tarjota tärkeän täydennyksen muille jo käytetyille indikaattoreille; joskin monien tekijöiden moninaisuus, jotka vaikuttavat siihen, miten ihmiset kokevat elämänsä ja raportoivat siitä, tarkoittaa, että subjektiivinen hyvinvointi yksinään voi kertoa vain osan henkilön tarinasta (OECD, 2013b).
Sosiaalisen edistyksen indeksi mittaa inhimillisiä perustarpeita (arvioidaan tarkastelemalla ravitsemusta ja perusterveydenhuoltoa, vesihuoltoa ja sanitaatiota sekä suojaa ja henkilökohtaista turvallisuutta), hyvinvoinnin perusteita (arvioidaan tarkastelemalla perustiedon saatavuutta, tiedon ja viestinnän saatavuutta, terveyttä ja hyvinvointia sekä ekosysteemien kestävyyttä) ja mahdollisuuksia edistyä (arvioidaan tarkastelemalla henkilökohtaisia oikeuksia; henkilökohtaista vapautta ja valinnanvapautta, suvaitsevaisuutta ja osallisuutta sekä pääsyä kehittyneeseen koulutukseen).
Lasten köyhyyden mittaaminen edellyttää lapsikohtaisia sosiaalisia indikaattoreita, joilla voidaan kuvata köyhyyden moniulotteista ja toisiinsa liittyvää luonnetta. Niillä mitataan lasten puutteiden välisiä yhteyksiä kahdeksalla kriittisellä ulottuvuudella: koulutus, terveys, ravitsemus, vesi, sanitaatio, suoja, tiedotus ja tulot/kulutus (UNICEF, 2011).