TOM HANSEN: ”Itseasiassa. Tiedätkö mitä? Voinko sanoa jotain kissasta? Joo, tämä on – ja Rhoda, ei millään pahalla…., mutta tämä on täyttä paskaa. ”Anna mennä” ja ”Pystyt siihen”? Se ei ole inspiroivaa. Se on itsetuhoista. (Osoittaa onnittelukortteja) Jos Pickles yrittää sitä, se on kuollut kissa. Nämä ovat valheita. Me olemme valehtelijoita…. ajattele siitä. Miksi ihmiset ostavat näitä kortteja? Eivät siksi, että he haluavat kertoa tunteistaan. Ihmiset ostavat näitä kortteja, koska he eivät osaa sanoa, miltä heistä tuntuu, tai koska he pelkäävät sitä. Me tarjoamme palvelun, joka päästää heidät irti koukusta. Ja tiedättekö mitä? Sanon, että hitot siitä. Sanon, että ollaan rehellisiä Amerikan kanssa. Antakaa heidän edes puhua itsensä kanssa. Tarkoitan, katsokaa tätä. Mitä siinä sanotaan? Onnittelut uuden vauvan johdosta. Miten olisi onnittelut uudesta vauvasta, kai se siitä hengailusta. Oli hauska tutustua, kamu. Odota, mikä tämä on? Ooh… hieno!
Katsokaa tätä, jossa on kaikki sydämet. Avataan se. ”Hyvää ystävänpäivää, kultaseni”. Rakastan sinua.” Sepä mukavaa. Onko tämä juuri sitä, mistä puhun? Mitä se edes tarkoittaa? Rakkautta. Tiedätkö mitä? Tiedätkö sinä? Tietääkö kukaan? Jos joku antaisi minulle tämän kortin, herra Vance, söisin sen. Se johtuu korteista, elokuvista ja poplauluista. Ne ovat syyllisiä kaikkiin valheisiin ja sydänsuruihin. Me olemme vastuussa. Minä olen vastuussa. Luulen, että teemme pahaa täällä. Tarkoitan, että ihmisten pitäisi voida sanoa, miltä heistä tuntuu, miltä heistä todella tuntuu, eikä sanoja, joita joku tuntematon laittaa heidän suuhunsa. Ehkä se ei ole lainkaan rakkautta. Ehkä rakkautta ei ole olemassakaan. Ehkä se on… ”galoogoo.” Joo, keksin sen, entä sitten?! (Tom nousee ylös ja kävelee ovelle.) Se on pelkkää paskaa. Me teemme ja myymme paskaa. Ja joskus ihmiset uskovat tähän paskaan. En vain jaksa enää, herra Vance. Maailmassa on tarpeeksi paskaa ilman minun apuani. Minä lopetan.”