Mortonin' neurooma

Mikä on Mortonin neurooma?

Mortonin neurooma on nimetty tohtori Mortonin mukaan, joka kuvasi tämän sairauden ensimmäisen kerran vuonna 1876. Sitä kutsutaan joskus nimellä Mortonin metatarsalgia tai interdigitaalinen neuroma.

Se on tila, joka vaikuttaa yhteen jalkaterän pitkien luiden (metatarsaalien) välissä kulkevaan yhteiseen plantaariseen digitaalihermoon. Se vaikuttaa yleisimmin kolmannen ja neljännen metatarsaaliluun välissä olevaan hermoon aiheuttaen kipua ja tunnottomuutta kolmannessa ja neljännessä varpaassa. Se voi vaikuttaa myös toisen ja kolmannen metatarsaaliluun väliseen hermoon, jolloin se aiheuttaa oireita toisessa ja kolmannessa varpaassa.

Mortonin neurooma vaikuttaa harvoin ensimmäisen ja toisen tai neljännen ja viidennen metatarsaaliluun väliseen hermoon. Se vaikuttaa yleensä vain yhteen jalkaan. On harvinaista, että samassa jalkaterässä on samanaikaisesti kaksi neuromia.

Jalkaterän anatomiaa

Jalkaterässä on monia luita. Ne voidaan lyhyesti jakaa jalkapöytäluihin, pitkiin luihin (metatarsaaliluut) ja jalkapöytäluihin. Jalkateräluut ovat suurempia luita, jotka muodostavat jalkaterän takaosan, ja suurimpana niistä on calcaneum. Varvasluita on viisi, ja niille annetaan nimet ensimmäisestä viidenteen. Ensimmäinen metatarsaaliluu on suurin, ja se on luu, joka liittyy isovarpaaseen. Jokaisessa varpaassa on kolme falangia, paitsi isovarpaassa, jossa on vain kaksi.

Mortonin neuroma

Jalkaterässä on monia hermoja, lihaksia ja nivelsiteitä. Huomionarvoista on, että yhteiset plantaariset digitaalihermot kulkevat jalkaterän metatarsaaliluun välissä. Näillä on haaroja, jotka toimittavat tuntoaistimuksia varpaiden iholle.

Mikä aiheuttaa Mortonin neuromia?

Joidenkin mielestä tätä vaivaa ei pitäisi kutsua Mortonin neuromaksi, koska se ei itse asiassa ole neuroma. Neurooma on ei-syöpäinen (hyvänlaatuinen) kasvain, joka kasvaa hermon kuitupeitteestä. Mortonin neuromassa ei muodostu kasvainta. Sen sijaan kyseessä on hermon paksuuntuminen.

Mortonin neurooman tarkkaa syytä ei tunneta. Sen arvellaan kehittyvän plantaarisen digitaalihermon pitkäaikaisen (kroonisen) rasituksen ja ärsytyksen seurauksena. Tämä voi johtua siitä, että hermoa puristetaan (puristetaan), hierotaan tai venytetään. Hermon osan ympärille voi tällöin kehittyä jonkin verran paksuuntumista (fibroosia) ja turvotusta. Tämä voi näyttää neuromalta ja voi johtaa hermon puristumiseen.

Jalkaterän luiden anatomian uskotaan myös vaikuttavan Mortonin neurooman kehittymiseen. Esimerkiksi jalkaterän pitkien luiden (metatarsaaliluut) välinen tila on kapeampi toisen ja kolmannen sekä kolmannen ja neljännen metatarsaaliluun välillä. Tämä tarkoittaa, että näiden metatarsaalien välissä kulkevat hermot puristuvat ja ärsyyntyvät todennäköisemmin. Kapeiden kenkien käyttäminen voi pahentaa tätä puristusta.

Joskus muut ongelmat voivat vaikuttaa hermon puristumiseen. Tällaisia ovat esimerkiksi rasvakyhmyjen (ns. lipooman) kasvu ja myös nestetäytteisen pussin muodostuminen, joka voi muodostua nivelen ympärille (bursa). Myös tulehdus jalan nivelissä yhden digitaalisen hermon vieressä voi joskus aiheuttaa hermon ärsytystä ja johtaa Mortonin neurooman oireisiin.

Kuka sairastaa Mortonin neuromia?

Likimain kolme neljästä Mortonin neuromia sairastavasta on naisia. Siihen sairastuvat yleensä 40-50-vuotiaat, mutta sitä voi esiintyä missä iässä tahansa.

Huonosti istuvat tai ahtauttavat kengät voivat edistää Mortonin neuromia. Se on yleisempi naisilla, joilla on tapana käyttää korkeakorkoisia kenkiä, tai miehillä, jotka joutuvat käyttämään tiukkoja (supistavia) jalkineita. Se voi olla yleisempi myös balettitanssijoilla ja juoksijoilla. Joillakin ihmisillä ei ole selvää syytä.

Mortonin neurooman oireet

Mortonin neuroomaa sairastavat valittavat yleensä kipua, joka voi alkaa jalkapöydänpohjasta ja levitä vaurioituneisiin varpaisiin. Joillakin ihmisillä on vain varpaiden kipua. Varpaissa voi olla myös kirvelyä ja pistelyä. Jotkut kuvaavat tuntemaansa kipua sellaiseksi kuin kävelisi kiven tai marmorin päällä.

Oireet voivat pahentua, jos käytät korkeakorkoisia kenkiä. Kipu lievittyy ottamalla kenkä pois jalasta, lepuuttamalla jalkaa ja hieromalla aluetta. Saatat myös kokea jonkin verran tunnottomuutta kärsivien varpaiden välissä.

Oireet voivat vaihdella ja ne voivat tulla ja mennä useiden vuosien aikana. Joillakin ihmisillä voi esimerkiksi esiintyä kaksi kipukohtausta viikossa ja sitten ei mitään vuoteen. Toisilla taas voi olla säännöllistä ja jatkuvaa (kroonista) kipua.

Miten Mortonin neurooma diagnosoidaan?

Mortonin neurooma diagnosoidaan yleensä siten, että lääkäri kuuntelee oireesi ja tutkii jalkasi. Joskus lääkäri voi tunnustella ”neuromia” eli paksuuntunutta aluetta jalkaterässäsi, joka voi olla arka. Lääkäri voi painaa jalkaterän pitkien luiden välistä aluetta yrittäessään löytää aran kohdan.

Joskus lääkäri voi ehdottaa ultraäänitutkimusta tai magneettikuvausta diagnoosin varmistamiseksi, mutta tämä ei aina ole tarpeen. Toisinaan muita kokeita, kuten verikokeita tai röntgenkuvausta, saatetaan tarvita muiden sairauksien poissulkemiseksi.

Millainen on Mortonin neurooman hoito?

Ei-kirurgiset hoidot

Ei-kirurgiset hoidot saattavat olla kaikki, mitä monille Mortonin neuromia sairastaville tarvitaan. Yksinkertaisista teknisempiin niihin kuuluvat seuraavat:

• Oikeiden jalkineiden valinta on erittäin tärkeää. Jos sinulla on Mortonin neurooma, sinun tulisi välttää korkeakorkoisia ja kapeita tai teräväkärkisiä kenkiä. Vältä myös kenkiä, joissa on ohut pohja. Käytä mukavia, leveästi istuvia kenkiä, jotka eivät purista jalkojasi.
• Kenkien sisällä olevista tyynyistä on usein apua. Tähän vaivaan tarkoitettuja kenkäpehmusteita (joita kutsutaan myös ortooseiksi) voi ostaa apteekista reseptivapaasti. Hanki hermon suojaamiseksi metatarsaalipehmuste – eli pehmeä pehmuste, joka istuu jalkapallon alapuolella. Noudata ohjeita tyynyn asettamiseksi oikeaan paikkaan. Sen pitäisi sopia jalkapallon taakse eikä suoraan sen alle. Pohjalliset, joissa on metatarsaalikupu, voivat myös olla tehokkaita. Nämä ovat koko jalkaterälle tarkoitettuja pehmusteita, joissa on korotettu kupolimainen alue jalkapöydän alla. Saattaa olla parempi, että pohjallinen asennetaan koulutetun jalka-asiantuntijan (jalkaterapeutin) toimesta.
• Steroidi- tai paikallispuudutusinjektioita (tai molempien yhdistelmää) jalkaterän vaurioituneelle alueelle saatetaan tarvita, jos yksinkertaiset jalkinemuutokset eivät täysin lievitä oireita. Tämän voi tehdä ultraäänitutkimuksiin erikoistunut erikoislääkäri (radiologi), joka pistää injektion samalla kun hän tekee ultraäänitutkimuksen. Sen voi tehdä myös jalkaterapeutti tai ortopedi. Jalkineiden muutostoimenpiteitä on kuitenkin jatkettava.
• Manipulaation/mobilisaation on todettu olevan tehokasta joissakin tapauksissa.
• Sklerosoiviin injektioihin kuuluu alkoholin ja paikallispuudutteen ruiskuttaminen vaurioituneeseen hermoon ultraäänitutkimuksen ohjauksessa. Joissakin tutkimuksissa tämä on osoittautunut yhtä tehokkaaksi kuin leikkaus. Tätä ei kuitenkaan välttämättä ole vielä laajalti saatavilla Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
• Jäädyttämistä (kylmähoitoa) käytetään joskus, mutta sitä ei ole laajalti saatavilla Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
• Radiotaajuusablaatio on toinen hoito, jota on tutkittu. Siinä hermoa hoidetaan lämpöenergia-aalloilla. Vielä ei ole osoitettu, kuinka tehokasta tämä on.

Kirurgiset hoidot

Jos nämä ei-kirurgiset toimenpiteet eivät tehoa, joskus tarvitaan leikkaus. Leikkauksessa tehdään yleensä pieni viilto (viilto) joko jalkaterän päähän tai jalkapohjaan, sairastuneiden varpaiden väliin. Kirurgi leikkaa (resekoi) vaurioituneen hermon. Vaihtoehtoisesti kirurgi voi luoda lisää tilaa vaurioituneen hermon ympärille (ns. hermon dekompressio). Jos hermo leikataan pois, varpaiden väliin jää jonkin verran pysyvää tunnottomuutta. Tämä ei yleensä aiheuta ongelmia.

Olet yleensä joutunut käyttämään erityiskenkää lyhyen aikaa leikkauksen jälkeen, kunnes haava on parantunut ja voit käyttää taas normaaleja jalkineita.

Leikkaus onnistuu yleensä hyvin. Vähintään kolme neljäsosaa ihmisistä saa tyydyttävän tuloksen. Kuten kaikissa kirurgisissa toimenpiteissä, komplikaatioiden riski on pieni. Esimerkiksi tämän leikkauksen jälkeen pieni osa ihmisistä voi saada haavainfektion. Suuremmat ongelmat leikkauksen jälkeen ovat hyvin harvinaisia.

Millaiset ovat Mortonin neurooman näkymät (ennuste)?

Noin kolmannes ihmisistä, joilla on Mortonin neurooma, paranee pelkällä jalkineiden vaihtamisella ja metatarsaalipehmusteiden käytöllä. Niistä, jotka valitsevat leikkauksen, noin kolme neljästä saa hyviä tuloksia ja oireet lievittyvät.

Oireiden uusiutumista tai jatkumista (kroonistumista) voi esiintyä leikkauksen jälkeen. Joskus hermon dekompressio on saattanut olla epätäydellinen tai hermo voi vain jäädä ”ärtyneeksi”. Niille, joille hermo on leikattu pois (resektio) (neurektomia), jäljelle jääneeseen hermokudokseen voi kehittyä uusiutuva tai ”tynkä”-neurinooma. Tämä voi itsessään olla hyvin kivulias. Yhdellä neljästä ihmisestä, joka on parantunut leikkauksella, ongelma palaa myöhemmin. On tärkeää käyttää jatkuvasti oikeita kenkiä, jotta näin ei tapahdu.

Voidaanko Mortonin neuromia ehkäistä?

Varmistamalla, että kengät ovat hyvin istuvat, matalakorkoiset ja niissä on leveä varvasalue, voidaan ehkäistä Mortonin neuromia.