Tiesitkö, että ihmisillä, hiirillä, apinoilla ja muilla nisäkkäillä on kaksi murrosikää?
Toisesta olet varmasti tietoinen. Prosessissa, joka käynnistyy varhaisessa teini-iässä, pojat ja tytöt tulvivat sukupuolirauhastensa tuottamia hormoneja. Tuloksena on henkinen ja fyysinen muutos. Pojat kasvattavat kasvokarvoja, saavat syvemmän äänen ja kaksinkertaistavat luustolihaksensa. Tyttöjen rinnat kasvavat ja lantio laajenee. Sekä tytöt että pojat kasvattavat häpykarvoja, tulevat seksuaalisesti hedelmällisiksi, saavat ”aikuisen” ruumiinhajun ja ärsyttävät yleensä vanhempiaan.
Mutta yli vuosikymmen ennen tätä toista murrosikää, josta kerrotaan yhä uudelleen ja uudelleen aikuistumiselokuvissa, on ensimmäinen murrosikä, niin sanottu ”minipuberteetti”. Se kuvattiin alun perin jo 1970-luvulla, ja tutkijat pyrkivät yhä nykyäänkin ymmärtämään sitä. He tietävät seuraavaa: Noin yksi tai kaksi viikkoa syntymän jälkeen vastasyntyneet tytöt ja pojat joutuvat hormoniryöppyyn, joka tunnetaan nimellä Postnatal Endocrine Surge. Luteinisoiva hormoni ja testosteroni hallitsevat miesten minipuberteettia, kun taas follikkelia stimuloiva hormoni ja estradioli (estrogeeni) leimaavat naisten minipuberteettia. Prosessi kestää pojilla noin neljästä kuuteen kuukautta ja tytöillä hieman pidempään, minkä jälkeen hormonitasot laskevat tyypilliselle lapsuuden tasolle.
Minipuberteetin syy on epäselvä, mutta sen aiheuttamat ruumiilliset muutokset ovat melko selvät. Pediatrics-lehdessä hiljattain julkaistussa kommentissa Oklahoman yliopiston lastenlääkärit Kenneth Copeland ja Steven Chernausek kuvailivat muutamia niistä.
”Lisääntymiselimiin kohdistuvia seurauksia ovat kivesten, peniksen ja eturauhasen kasvu pojilla, kohdun ja rintojen suurentuminen tytöillä sekä talirauhasten ja aknen kehittyminen molemmilla sukupuolilla.”
Tuoreen tutkimuksen mukaan poikien tämän vaiheen aikana kokema testosteronipyrähdys selittänee sen, miksi murrosikäiset pojat ovat hiukan pidempiä kuin murrosikäiset tytöt. Kasvupyrähdys selittää myös noin viisitoista prosenttia aikuisten miesten ja naisten välisistä pituuseroista.
Tutkimukset osoittavat yhä useammin, että minipuberteetti on herkkä kehitysvaihe, joka toimii eräänlaisena ”stressitestinä” hormonitoiminnalle, joka kiihdyttää sitä varmistamaan elinikäisen toiminnan. Se myös valmistelee kohdekudoksia – erityisesti lisääntymisjärjestelmässä – kasvua ja kypsymistä varten myöhemmin elämässä. Minipuberteetti voi olla myös aika, jolloin seksuaalinen suuntautuminen ja käyttäytyminen muokkautuvat, ja hormoneilla on tässä ratkaiseva rooli. Useat tutkimukset osoittavat tämän väitteen eläimillä, mutta ihmisillä tehdyt tutkimukset puuttuvat.
Minipuberteetti ei ole läheskään yhtä näkyvä kuin sen vanhempi, kypsempi sisarus, mutta sen vaikutukset voivat olla yhtä merkittäviä. Lisätutkimukset tulevat epäilemättä paljastamaan sen ylimitoitetun roolin ihmisen kehityksessä.
(Sandra J. Milburn/The Hutchinson News via AP)