Impingement-testit
Impingement-merkki saadaan aikaan työntämällä isokyhmyä ylöspäin akromionin inferioripuolta vasten ensin eteenpäin fleksiossa, sitten abduktiossa ja sisärotaatiossa ja lopuksi abduktiossa ja ulkorotaatiossa.1i2 Testit ovat positiivisia, kun ne ovat kivuliaita, ja ne on poistettava paikallispuudutteella akromionin etureunan alle.
Adduktiotesti
Akromioklavikulaarinivelen kipu pahenee, kun olkapäätä pakotetaan adduktioon käsivarren ollessa 90 asteen fleksiossa (kuva 2.14). Tämä testi voi kuitenkin olla kivulias myös potilailla, joilla on subacromiaalinen impingement. Lisätesti on olkapään aktiivinen adduktio, jossa käsivarsi roikkuu lähellä sivua (kuva 2.13). Lisänäyttöä akromioklavikulaarinivelen toimintahäiriöstä voidaan saada toistamalla testit sen jälkeen, kun akromioklavikulaariniveleen on injisoitu 1-2 ml 1-prosenttista lignokaiinia (US: lidokaiini).
Kuva 2.13 Akromioklavikulaarinivelen kipu voi löytyä myös ojennuksessa tapahtuvasta adduktiosta.
Kuva 2.14 Akromioklavikulaarinivelen kipu pahenee olkapään adduktiossa käsivarren ollessa 90 asteen fleksiossa.
Anteriorinen kiinnitystesti
Potilas tutkitaan istuen (tai jos hänet on nukutettu ennen artroskopiaa, selällään). Ongelmainen olkapää abduktoidaan passiivisesti 90 asteeseen, minkä jälkeen tutkija kääntää sitä passiivisesti täydelliseen ulkokiertoon. Sen jälkeen käsivarsi työnnetään täysin jännittyneeseen asentoon, samalla kun potilaan kasvoja tutkitaan huolestuneisuuden varalta. Normaali olkapää tutkitaan vertailun vuoksi.
Shift and load test
Anestesiassa olkapää viedään ”kauhuasentoon” ja sitä rasitetaan voimakkaasti subluksaation tai suoran sijoiltaanmenon aikaansaamiseksi. Tämän jälkeen aksiaalinen kuormitus kohdistetaan olkavarteen glenoidiin, ja abduktoitunut käsivarsi viedään eteenpäin taivutettuun asentoon, jolloin olkavarren päähän kohdistuu posteriorinen leikkausvoima. Jos olkavarren pää on subluksoitunut apprensioasennossa, ”load and shift” -testi antaa kolahduksen olkapään siirtyessä samalla tavalla kuin Ortolani-testi lonkan synnynnäisessä sijoiltaanmenossa (CDH).
Instabiliteettitestit
Nämä testit ovat välttämättömiä kaikille alle 40-vuotiaille potilaille, joilla on olkapääkipuja, ja ne olisi suoritettava paitsi poliklinikkakäynneillä myös ennen jokaista olkapään tähystysleikkausta potilaan ollessa nukutettu ja täysin rentoutunut.
Anterior drawer -testi
Oikean olkapään tutkimiseksi kirurgi seisoo istuvan potilaan takana, tarttuu vasemmalla kädellä olkavyöhön, sormet etupuolella pitelevät solisluuta ja korakoideumia ja peukalo lukittuu lapaluun selkärangan takaosaan. Oikea käsi tarttuu sitten proksimaaliseen olkaluuhun ja kääntää olkaluuta voimakkaasti eteen- ja taaksepäin. Liiallinen löysyys arvioidaan vastakkaista puolta vasten.
Sulcus-merkki
Potilas (yleensä nainen, koska tämä on monisuuntaisen instabiliteetin testi) istuu kädet roikkuen alaspäin tuolin kummallakin puolella ja häntä pyydetään rentoutumaan. Tutkija vetää käsivartta alaspäin pitämällä kiinni ranteesta ja vetämällä käsivartta alaspäin tiukasti mutta ei karkeasti. Jos olkapää on sisäisesti epävakaa, akromionin ja olkaluun pään väliin syntyy sulcus (kuva 2.15). Tämä sulcus on sekä näkyvä että tunnusteltava. Potilas, jolla sulcusmerkki on positiivinen, on tutkittava yleistyneen nivelen löysyyden varalta.
Kuva 2.15 Sulcusmerkki: käsivarren inferiorinen veto potilailla, joilla on monisuuntainen instabiliteetti, johtaa siihen, että akromionin ja humeruksen pään väliin ilmaantuu sulcus.
Posteriorinen rasituskoe
Potilas tutkitaan selällään makaamassa (kuva 2.16). Käsi viedään 95 asteen korkeuteen fleksiossa. Oikean olkapään tutkimiseksi kirurgin vasen käsi asetetaan glenohumeraalinivelen taakse eli lapaluun alle. Sitten olkaluun päätä työnnetään taaksepäin pitämällä kyynärpäästä kiinni kirurgin oikealla kädellä ja kohdistamalla aksiaalista kuormitusta alaspäin olkaluuhun, jolloin yritetään työntää olkaluun päätä taaksepäin ulos nivelestä. Jos nivel on posteriorisesti epästabiili, se subluksoituu tässä vaiheessa, ja tämä voidaan havaita tutkijan vasemmalla kädellä. Sitä ei kuitenkaan välttämättä havaita tässä vaiheessa.
Pidetään puristusvoima kohdistettuna humeruksen akselia alaspäin, ja humerus viedään nyt 90 asteen abduktioasentoon. Jos olkapää on ollut subluksoituneena, se siirtyy tässä vaiheessa paukkuen aivan kuten ”load and shift” -testissä. Anteriorisen ja posteriorisen rasitustestin yhteydessä on todellinen riski saada aikaan avoin sijoiltaanmeno, mikä ei haittaa nukutettua potilasta, mutta on erittäin kiusallista poliklinikalla, varsinkin jos sitä ei saada siirrettyä!
Kuva 2.16a ja b Posteriorinen rasitustesti: potilaan maatessa selinmakuulla olkavarsi työnnetään selkälihaksia ulos selkälihaksesta subluksoituneeseen asentoon. Tämän jälkeen niveleen kohdistetaan kuormitus ja humerus viedään 90 asteen fleksiosta 90 asteen abduktioon, jolloin subluksaatio pienenee palpoitavalla nykäyksellä.
Neurologinen arviointi
Viimeiseksi potilaalle on tehtävä nopea neurologinen arviointi käsivarren muusta osasta, ja pulssit ja perifeerinen perfuusio on huomattava. Jos havaitaan epänormaalia neurologiaa, esimerkiksi epäillään suprascapulaarihermon kiinnittymistä, on suositeltavaa tehdä neurofysiologinen tutkimus. Kuvantamista käsitellään luvussa 3.
.