Bridenstine sanoi: ”Kyse ei ollut vain siitä, että hän olisi noussut arvoasteikossa. Itse asiassa hän luopui mahdollisuudesta ylennykseen, koska hän oli kiinnostuneempi yhtäläisistä mahdollisuuksista. Hän oli kiinnostuneempi monimuotoisuudesta.”
Jacksonin ponnistelut ulottuivat NASAn ulkopuolelle ja hänen yhteisöönsä. Hän toimi yli 30 vuotta partiotyttöjen johtajana ja auttoi 1970-luvulla mustia lapsia rakentamaan oman pienoistuulitunnelin lentokoneiden testaamista varten. Hän myös opetti lukiolaisille ja korkeakouluopiskelijoille matematiikkaa ja luonnontieteitä.
Jackson sai useita palkintoja yhteisöllisyydestään. Niitä ovat muun muassa ”Daniels Alumni Award for Outstanding Service to Disadvantaged Youth”, ”National Council of Negro Women, Inc. Certificate of Recognition for Outstanding Service to Community” ja ”Langley Research Center Volunteer of the Year, 1976”. Langleyn palkinnossa mainittiin hänen ”erinomainen johtajuutensa ja väsymättömät ponnistelunsa julkisessa palvelussa ja hyväntekeväisyysjärjestöissä, jotka ovat omistautuneet elämänlaadun parantamiselle.”
Jackson jäi eläkkeelle NASA:sta vuonna 1985. Hän kuoli vuonna 2005.
Työstään tiedemiehenä sekä työstään muiden hyväksi Jacksonille myönnettiin kongressin kultamitali vuonna 2019. Tämän vuoden kesäkuun 24. päivänä Bridenstine ilmoitti, että NASAn päämajan rakennus Washingtonissa nimetään hänen mukaansa.
”Hänen panoksensa mahdollisti sen, että Amerikka pystyi saavuttamaan avaruuslentämisessä enemmän kuin mitä se olisi koskaan voinut saavuttaa”, Bridenstine sanoi hiljattain antamassaan haastattelussa.
”Meille on kunnia-asia, että NASA juhlistaa jatkossakin äitimme ja isoäitimme Mary W. Jacksonin perintöä”
”sanoi Maryn tytär Carolyn Lewis. ”Hän oli tiedemies, ihmisystävä, vaimo, äiti ja uranuurtaja, joka raivasi tietä tuhansille muille menestyä, ei vain NASA:ssa vaan koko kansakunnassa.”