Toimittajalle:
52-vuotiaalla miehellä oli 6 vuotta kestänyt recalcitrant dermatitis. Hän oli muuten erinomaisessa kunnossa. Ensiesittelyn yhteydessä fyysisessä tutkimuksessa havaittiin symmetrisiä, erytemaattisia, valkovuotoisia plakkeja, joissa oli eroosioalueita ja niiden päällä verenvuotokuorta kulmakarvoissa, päänahassa, selässä, käsien selkäpuolella, kainaloissa, vatsassa (kuva), pakaroissa, nivusissa, kivespussissa, häpyluussa ja säärissä. Joillakin alueilla oli lievää nekroosia. Hän kiisti kuumeen, vilunväristykset, yöhikoilun, yskän, rintakivun, hengenahdistuksen, huimauksen, huimauksen, laihtumisen tai ruokahalun muutoksen.
Kaljuuntuvat plakit alavatsalla ja nivustaipeen rypytyksellä ovat tyypillisiä nekrolyyttiselle vaeltavasta eryteemasta.
Potilas oli koko taudinkulun ajan käynyt lukuisten ihotautilääkäreiden luona hakemassa hoitoa. Hän oli reagoinut suurempiin suun kautta otettaviin prednisoniannoksiin (80 mg:n kapeneva annos), mutta tila uusiutui pidennetyn kapenevan annoksen loputtua. Hoito kapeakaistaisella UVB:llä, mykofenolaattimofetiilillä, metotreksaatilla, asetretiinilla, paikallisesti käytettävällä klobetatsolilla ja paikallisesti käytettävällä pimekrolimuusilla ei helpottanut tilannetta. Lopulta hän sai atsatiopriinia 100 mg kahdesti päivässä, mikä johti lähes täydelliseen paranemiseen. Taudinpurkaukset jatkuivat muutaman kuukauden välein, ja ne vaativat prednisonikuuria.
Vuosien mittaan tehdyissä monissa biopsioissa paljastui subakuutti spongiottinen tai psoriaasiforminen ihottuma. Useilla käynneillä todettiin, että taudinpurkausten aikana esiintyi kuoriutuneita alueita ja lievää nekroosia, mikä johti laajaan biokemialliseen tutkimukseen. Glukagonipitoisuus oli selvästi koholla, 630 ng/l (viitealue 40-130 ng/l), samoin insuliinipitoisuus 71 μIU/ml (viitealue 6-27 μIU/ml). Täydelliset verisoluarvot osoittivat taudin aikana lievää normokromista normosyyttistä anemiaa. Poikkeavat laboratoriolöydökset johtivat vatsan tietokonetomografiaan, jossa haiman rungossa havaittiin 3 × 3,8 cm:n kokoinen massa. Tietokonetomografian jälkeen potilaalle tehtiin laparoskooppinen distaalinen haimatulehdus ja pernanpoisto. Histologisessa tutkimuksessa paljastui hyvin erilaistunut haiman endokriininen kasvain (glukagonooma), joka rajoittui haimaan. Leikkauksen jälkeen potilaan ihottuma hävisi muutamassa päivässä ja hän lopetti kaikki lääkitykset.