Voimme kokea nämä totuudet, jotka ovat Buddhan opetusten ytimessä, suoran kokemuksen kautta. Niitä voidaan pitää
(1) sairauden diagnoosina;
(2) ennusteena; (3) toipumisena; ja
(4) lääkkeenä sairauden parantamiseksi.
Kaksi ensimmäistä totuutta käsittelevät sitä, miten asiat ovat; kaksi viimeistä osoittavat tien vapautumiseen kärsimyksestä.
1. Jalo totuus kärsimyksestä ”kärsimyksen” lisäksi muita Pali-sanan dukkha käännöksiä ovat muun muassa epätyydyttävyys, pahoinvointi ja epävakaus. Kaikki nämä sanat viittaavat siihen, että mikään ehdollistunut ilmiö ei voi tarjota todellista (pysyvää) onnea elämässämme. Ensimmäinen askel hengellisessä elämässä on tarkastella hyvin tarkasti ja rehellisesti elämänkokemustamme ja nähdä, että siinä on kärsimystä. Meillä on taipumus jättää huomiotta tai jättää huomiotta tai vain sokeasti reagoida epämiellyttävään, joten se vainoaa meitä jatkuvasti. Vaikka fyysinen kärsimys on luonnollinen osa elämäämme, voimme kuitenkin oppia ylittämään henkisen kärsimyksen.
2. Jalo totuus kärsimyksen syystä Koska emme ymmärrä, miten asiat todella ovat olemassa, luomme ja luomme uudelleen itsenäisen minäkokonaisuuden nimeltä ”minä”. Koko elämänkokemuksemme voidaan nähdä tämän minäkäsityksen kautta. Tämän seurauksena erilaiset mielihalut ohjaavat toimintaamme. Himoja syntyy aistikokemuksiin, ”olemiseen” tai ”tulemiseen” (esimerkiksi rikkaaksi, kuuluisaksi, rakastetuksi, kunnioitetuksi, kuolemattomaksi) ja epämiellyttävien asioiden välttämiseen. Nämä himot ovat kärsimyksen perimmäinen syy.
3. Kärsimyksen lopettamisen jalo totuus Mieli voidaan puhdistaa kaikista kärsimystä aiheuttavista mielen epäpuhtauksista. Nibbanaa, lopullista rauhaa, on verrattu himon, pahan tahdon ja harhan kolminkertaisen tulen sammumiseen. Sillä, joka on oivaltanut lopettamisen, on suuri sydämen puhtaus, valtameren kaltainen myötätunto ja läpitunkeva viisaus.
4. Kärsimyksen lopettamiseen johtavan tien jalo totuus Lopettamiseen johtava tie sisältää ruumiin, puheen ja mielen perusteellisen ja syvällisen koulutuksen. Perinteisesti se on hahmoteltu jaloksi kahdeksankertaiseksi poluksi:
(1) Oikea ymmärrys;
(2) Oikea aikomus;
(3) Oikea puhe;
(4) Oikea toiminta;
(5) Oikea elämä;
(6) Oikea ponnistelu;
(7) Oikea tarkkaavaisuus; ja
(8) Oikea keskittyminen.
Moraalin (sila) tasolla Polku edellyttää pidättyvyyttä ja huolellisuutta puheessa, toiminnassa ja toimeentulossa. Keskittymisen (samadhi) tasolla vaaditaan jatkuvaa ponnistelua epäterveellisestä luopumiseksi ja terveellisen kehittämiseksi, tarkkaavaisuuden lisäämiseksi ja selkeän ymmärryksen saamiseksi mielen ja ruumiin välisistä prosesseista sekä henkisen rauhallisuuden ja vakauden kehittämiseksi. Viisauden (panna) taso merkitsee luopumista aistillisuuteen, pahaan tahtoon ja julmuuteen liittyvistä ajatuksista; viime kädessä tunkeudutaan ilmiöiden todelliseen luonteeseen ja nähdään katoamattomuus, epätyydyttävyys ja persoonattomuus. Kun polun kaikki kahdeksan tekijää yhdistyvät sopusoinnussa kypsyysasteelle, kärsimys ylittyy. Yhteenvetona voidaan ajatella, että Neljä jaloa totuutta on
(1) ymmärrettävä, (2) hylättävä, (3) toteutettava ja (4) kehitettävä.